Juu eli olen ollut miehekkeeni kanssa yhdessä 4 vuotta. Alussa hänellä ei ollut mitään harrastusta, mutta parin vuoden jälkeen hän yhtäkkiä innostui eräharrastuksesta mitä oli pikkupoikana harrastanut. Ihmettelin kovin, miten toisesta voi oppia jotain uutta, että joku asia tulee ihan puskista. Noh, ajattelin että kiva kun on joku mielenkiinnon kohde jne. Aluksi se oli ihan satunnaista, mutta nyt siihen tuntuu kuluvan aika paljon aikaa. Saattaa olla monia öitä pois, kämppä täyttyy kaikenlaisista välineistä, puhuu harrastuksestaan tosi paljon, kaverit soittelee harrastukseen liittyen ja kysyy tietysti tähän harrastuksen pariin kun meillä olisi yhteistä aikaa. Mies on viikonloppuisinkin lisäksi töissä. Onhan sitä yhteistä aikaa arkisin illalla, mutta töistä väsyneenä ei se aika ole sellaista läsnäolemista. Makoilua sohvalla lähinnä ja toinen on koneella. Ja puhuu harrastuksestaan kavereiden kanssa koneella tietysti.
Asiaa vaikeuttaa se, että minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa koko harrastukseen. Olen yrittänyt innostua, mutta ei. Sitten jos menen mukaan touhuamaan jotain omiani, on toinen niin keskittynyt ja koukussa että ei muista olemassaoloani. Mielummin olen siis poissa jaloista.
Minulla ei myöskään nykyään ole kavereita, on vaikeeta lähteä ittekseen yhtään mihinkään. Käyn kyllä töissä ja töiden jälkeen käyn itsekseni vaikkapa kaupoilla, mutta viikonloppuna en jaksa raahata itseäni mihinkään. Kärsin jonkinasteisesta sos. tilanteiden pelosta, joten mielelläni jään kotiin jos ei ole pakko mennä mihinkään. Tästä taas tietysti tulee vähän ikävä olo, kun kökkii yksinään kotona ja toinen toteuttaa harrastustaan. En kuitenkaan häiritse toista millään soitoilla tai viesteille, hän ottaa yhteyttä kun ehtii. Mies on sanonut, että hänellä on välillä huono omatunto kun ei aina ole paljon yhteistä aikaa, silti harrastuksesta ei tingi, saati töistä tietenkään. :)
Täytyy myös myöntää, että olen toiselle kateellinen mukavasta harrastuksesta sekä kavereista, vaikka ei saisi olla. Olen kuitenkin kuulemma tärkeintä hänelle. Sen avulla jaksan kökkiä yksin kotona. En keksi itselleni mitään harrastusta. Tykkään kyllä kaikesta luovasta, mutta en jaksa vapaa-ajalla mitään "pakollista", enkä jaksa tutustua ihmisiin kun töissä pitää olla pirun puhelias.
Jotenkin vain pelkään, että olen joku itsestäänselvä kodinhoitaja. Siellä se odottaa ja kökkii, siivonnutkin on. No, kaipa sitä huonomminkin joillain on, esim. ryyppyharrastus on aika ikävä. :)
Asiaa vaikeuttaa se, että minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa koko harrastukseen. Olen yrittänyt innostua, mutta ei. Sitten jos menen mukaan touhuamaan jotain omiani, on toinen niin keskittynyt ja koukussa että ei muista olemassaoloani. Mielummin olen siis poissa jaloista.
Minulla ei myöskään nykyään ole kavereita, on vaikeeta lähteä ittekseen yhtään mihinkään. Käyn kyllä töissä ja töiden jälkeen käyn itsekseni vaikkapa kaupoilla, mutta viikonloppuna en jaksa raahata itseäni mihinkään. Kärsin jonkinasteisesta sos. tilanteiden pelosta, joten mielelläni jään kotiin jos ei ole pakko mennä mihinkään. Tästä taas tietysti tulee vähän ikävä olo, kun kökkii yksinään kotona ja toinen toteuttaa harrastustaan. En kuitenkaan häiritse toista millään soitoilla tai viesteille, hän ottaa yhteyttä kun ehtii. Mies on sanonut, että hänellä on välillä huono omatunto kun ei aina ole paljon yhteistä aikaa, silti harrastuksesta ei tingi, saati töistä tietenkään. :)
Täytyy myös myöntää, että olen toiselle kateellinen mukavasta harrastuksesta sekä kavereista, vaikka ei saisi olla. Olen kuitenkin kuulemma tärkeintä hänelle. Sen avulla jaksan kökkiä yksin kotona. En keksi itselleni mitään harrastusta. Tykkään kyllä kaikesta luovasta, mutta en jaksa vapaa-ajalla mitään "pakollista", enkä jaksa tutustua ihmisiin kun töissä pitää olla pirun puhelias.
Jotenkin vain pelkään, että olen joku itsestäänselvä kodinhoitaja. Siellä se odottaa ja kökkii, siivonnutkin on. No, kaipa sitä huonomminkin joillain on, esim. ryyppyharrastus on aika ikävä. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän tuo kuulostaa sun ongelmalta jos sulla ei ole muuta elämää. Sun tilanteessa olisin ennemmin huolissani siitä että alkaako mies jossain vaiheessa kyllästyä suhun jos sun koko elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä.
Tuo kommentti satutti aika paljon, tottahan se on. En voi itselleni mitään, itseään on vaikeaa muuttaa. Masennuslääkkeitä on syöty, on käyty terapiassa yms, mutta sen paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi en ole ikinä muuttunut. On vaikeaa saada kavereita, jos itse on sitä mieltä ettei ketään kiinnosta sinun seura ja sinun jutut. Töissä vedän jonkinlaista roolia ja pystyn puhumaan tuntemattomille yms, koska ei tarvitse puhua itsestään mitään. Koen olevani tylsä persoona. Tuntuu että ketään ei kiinnosta kun avaan suuni, kukaan ei kuuntele. Olen ollut koko peruskoulun koulukiusattu ja ammattikoulussakin tehtiin selväksi, että olen jotenkin vääränlainen. Ei minussa ulkopäin mitään vikaa ole, mutta sisällä ilmeisesti on kun paremmin tutustuu. Mies taas on ollut aina ns. suosittu, ehkä jopa yksi kiusaajista. Aina ollut sosiaalinen ja kaikkien kaveri.
Joskus tuntuu että pää räjähtää, koska en halua avautua miehelle kaikesta. Tiedän että ketä vain ärsyttäisi muija, jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä ja sen lisäksi vielä valittaisi jostain omasta olostaan tai ongelmistaan. Terapia oli joskus hyvä juttu, koska se ihminen teki työtänsä enkä niillä jutuilla sitten kuormittanut läheisiä ihmisiä. Pystyi sanomaan kaiken niin kuin se oli.
Alanko valehtelemaan että minulla oli sitä ja tätä menoa?
Jaa, ehdin kirjoittamaan tuon ekan kommentin ennenkuin tämä tuli esiin.. mutta silti, ei hänellä ole oikeutta pistää harrastustaan parisuhteen edelle, etenkään jos sinä kärsit siitä.
"Joskus tuntuu että pää räjähtää, koska en halua avautua miehelle kaikesta"
Se räjähtää ehkä sit sen takia että et uskalla avautua?
Naisella ei myöskään ole oikeutta sitoa miestä seinien sisään siksi, että itse ei halua mennä ulos. Se tuhoaisi hyvältä vaikuttavan suhteen.
Aloittaja kertoi puhumisen tarpeesta. Ymmärtääkseni on olemassa aika paljon erilaisia ryhmiä, jossa tuollaisista asioista voi keskustella. Siellä ei ole keskustelun pakkoa, mutta siellä on keskustelun mahdollisuus.
Se on ihan hyvä että satuttaa, koska silloin tiedät mitä pitää parantaa. Oikeasti kannattaa kokeilla toista terapeuttia. Itse en ole terapiassa käynyt, mutta tulee mieleen että onko terapeuteilla usein sellainen ajatus, että siellä sohvalla avautuminen avaa kaikki lukot? Todellisuudessahan vasta se avaa lukot, kun alat olla avoin yleensä elämässäsi: ystäville, sukulaisille, tuttaville... Kaikki mitä et uskalla tehdä ja sanoa, ne sinun pitää tehdä. Vain niin saat henkiset lukkosi auki. Ala kertoa ihmisille avoimesti heikkouksistasi (ei pakkomielteisesti, mutta esim. silloin jos keskustelette aiheesta), ala sanoa heille suoraan kaikki mielipiteesi, silloin kun sen aika on (myös ne joita muut eivät ehkä osaa arvostaa), ala puhua yleensä suoraan ihmisille (jos ystäväsi on laiska, voit sanoa hänelle suoraan ettei hän tule saavuttamaan tavoitteitaan tuolla menolla).
Tuon kaiken kun teet, niin lupaan että muutut henkisesti paljon vahvemmaksi ja alat arvostaa itseäsi enemmän. Se ei ole helppoa ja se voi satuttaa sinua, tiedän, mutta se maksaa vaivan. Ala vain tunnistaa niitä hetkiä elämässäsi, jolloin pakenet toden puhumista ja asioiden tekemistä (esim. ihmisten tapaaminen ym.) ja aseta itsesi haavoittuvaiseen tilanteeseen vaikka väkisin.
Näen asian niin että kumppanuus on kahden kauppa. Molempien on syytä joustaa ja tinkiä tilanteen mukaan. Toi oli hyvä pointti mitä sanoit että olet yrittänyt innostua mukaan ja yhtä totta on se ettei jotkut asiat vaan jaksa kiinnostaa. Mulle joku golf on total turn-off, tiedän jo etukäteen ettei todellakaan kiinnosta enkä jaksais (onneksi nyksä ei golffaa hih). Mun käsityksen mukaan sä olet jo osasi tehnyt kun olet yrittänyt kiinnostua.
Nyt tulee miehen vuoro tulla vastaan tässä asiassa. Hän himoitsee tuota harrastusta, se on ihan ok. Mutta, ja kuten sanoit, hänellä on ollut huonoa omaatuntoa kun ei oo aikaa, niin ehkä hänen pitäisi hieman tulla tässä vastaan eli himmata ja antaa teille aikaa.
Ihan sama mikä on harrastus, miettikää vaikka jos olis konsolipeli.. että vaan pelais tunnista toiseen, päivästä toiseen. Ei helvetti semmosta kenenkään pää kestä. Ilmeisesti miehesi saa riittävästi ja jopa liikaa aikaa harrastukselleen joten hänen tuossa tulisi joustaa takaisinpäin.
Sanoisin että otat asian näin puheeksi, hän käyttää liikaa aikaa harrastukseensa. Ainakin minun mielestä. 'Ihmissuhteita on tuhottu pienemmälläkin hölmöilyllä.
hyvä lausunto! oispa tollasia miehiä lisää!!
Monilla pareilla tuo menee niin et mies harrastaa ja jättää naisen yksin kärvistelemään. Ei miehet huomioi naistaan useinkaan . Itselle ei harrastus ole niin tärkee ollut koskaan. käyn minä salilla ja pelasin joskus salibändyä 20 vuotta mut olin usein pois treeneistä koska halusin tehdä tyttöystävän kanssa jotain koska sillä ei ollut harrastuksia.
Enkä halunnut sen jäävän yksin kotiin kun se ei tykkää yksin olosta. Pitäis tehdä kompromissejä ja järkätä yhteistä aikaa, muuten suhde loppuu . Ei pari tuntia illassa riitä pitämään suhdetta hyvänä, siinä nainen äkkiä tuntee ettei mies rakasta ja sitä miehet ei tajua. Voisit oikeesti puhuu tuntemuksistaan kunnolla sillee miehelles. Ei harrastus voi olla tärkeämpää kun nainen jota rakastaa. Tai miehes eie ehkä rakasta sua edes, ei se ssiltä näytä kun ei välitä.
Olisi upeaa, jos miehellä olisi harrastuksia, mutta hän haluaa olla vain kanssani.
Juurikin näin, tunti tai pari illassa ei riitä suhteen huoltamiseen, jossain kohdassa tulee stoppi. Olen mikan kanssa samaa mieltä että miehen tarttis huomioida naista enemmän ja joustaa harrastuksissaan hieman. Puhumallakin vois sopia jotkut säännöt miten toimitaan.
Tietty jos jätkää ei enää kiinnosta ollenkaan niin sillehän ei mitään sitte voi. Ihan sama jos naistakaan ei mies kiinnosta niin se on soromnoo. Kumppanuuteen kun tarvitaan kaksi, asia on niin yksinkertainen.
Hyvä mika!
Osaatko tehdä mitään käsitoitä? Tai kiinnostaako sinua polkupyoräily, uiminen tai mikään liikuntamuoto? Entä puutarhaan liittyvää? Varsinkin kevätaikaan monet ovat keskustelemassa kasveista, niiden hoidosta yms. Parasta jos et tiedä niistä mitään, silloin sinulla on paljon kysyttävää asioista jotka kiinnostavat sinua.
Oletko tarkastanut seurakuntasi toimintoja; he kun järjestävät kaikenlaisia kokoontumistilaisuuksia joihin jokainen on tervetullut kuuntelemaan/rupattelemaan.Varsinkin kuuntelemaan - pakkopuhumista siellä ei tunneta.
Mitä miehesi kavereitten vaimot tekevät silloin kun miehet ovat harrastuksissaan? Etko sinä voisi aloittaa heidän kanssaan jotain, vaikka näyteikkunakatselukierroksia tai päivän matkoja naapurikaupun. Kaikki samaan autoon jakamaan bensamaksu, ei tule edes kalliiksi!
Kyllä se on vähän niin että sinun täytyy antaa itsestäsi muille ennenkuin saat mitään muilta takaisin. Kuinka kukaan tietää että sinunlaisesi miellyttävä ihminen on edes olemassa ellet sinä itse ilmoita itsestäsi.
Unohda ajatukset "pakkopuhumisesta"! Sinun EI tarvitse puha ellet halua! Anna muiden hoitaa se puoli. Välillä hetät sekaan (sinua kiinostavan)kysymyksen todistaaksesi että olet osa porukkaa, ja kuulet mitä he sanovat.
Eikö ole mielikuvitusta sen vertaa, että osaisit googlettaa paikkakuntasi kansalaisopiston nettisivut? Sieltä löytyy harrastuksia.
Luojan kiitos mulla on elämää kun kuuntelee näitä ihmisiä, jotka kuluttaa ajan ennemmin jauhamalla paskaa täällä,kuin olla kavereiden kanssa! No netti on varmaan yksinäisten ihmisten ajanviete...voi puhua vaikka yksin ja vastailla itselleen täällä..säälittävää tai keksiä kaikkea tyhjänpäistä. Yleensä netissä suurkuluttajat ovat epäsosiaalisia ja syrjäytyy ennemmin kotiin kirjoittamaan äkkiä niiden tyhjänpäisiä juttuja. Mutta raha ja netti määrää elämän,kuin vietteisi ystävien kanssa aikaa...ennemmin! Mutta nämä ihmiset ei koskaan muutu eikä tule!
He soittavat vain silloin kun heillä on jotain millä mahtailla tai kilpailevat että kai hän saa eka kokea,ettei vaan jää paitsi mistään! Mutta muuten aika narsisitinen luonne kuvaa näitä ihmisiä, ovat niitä jotka hyödyntää vain ystävät ja sitten ei vastaa puhelimeen, antaa siimaa sen verran että kuin tarvii ja vetää pois! tälläinen ihminen on NARSISTI! Mutta tälläiset ihmiset rajaan elämästä pois ja tarpeeksi kun on katsonut tuota ei normaalia menoa,niin kyllästyy tuollaiseen ihmiseen ja lopettaa kaveeraamisen, koska tuo ei ole normaalia!
Kyllä sitä yhteistä aikaa pitää järjestää jos kerran seurustelee. Miehes on itsekäs eikä ajattele sua lainkaan. Ei tuo ole mitään seurustelua jos näkee vaan pari tuntia illassa. Minusta sun pitää puhua sille suoraan mitä ajattelet tai harkita eroa jos miehelläs eiole aikaa sulle.
Ei metsässä nukkuminen voi olla niin tärkeetä et jättää sut yksin ihmettelemään. Sen kumppanin kassa pitäis tehdä kans juttuja. mennä leffaan, käydä kävelyllä, kokkailla, saunoa ja sellasta. Jos sinä alat jotain harrastaa niin kohta teillä ei ole edes tuntia aikaa nähdä toisianne.
Miehesi otti mahdollisimman huonon harrastuksen itselleen parisuhteen kannalta joten ehkä on palaverin paikka siinä..
Onhan se kiva että on harrastus mut sulle sopis sellanen penkkiurheilija mies joka käy salilla ja saliharrastus ei vie niin paljon aikaa, ehkä tunnin illassa 3-4 kertaa viikossa.