Perheessämme oli uskottomuuskriisi viitisen kuukautta sitten. Olin yhteydessä asian tultua ilmi tuon toisen naisen mieheen. Keskustelimme hyvin syvällisesti asioista ja olin kuulemma isona tukena hänelle tuolloin.
Nyt päivitimme kuulumisia ja tämä mies on voinut jo unohtaa tapahtuneen. Hän jatkaa liittoaan ja ovat jo kuulemma päässeet asian ylitse.
Minulla taas on toisin: en ole unohtanut tapahtunutta ja se edelleen aiheuttaa surun tunnetta. Toisaalta; sain tuosta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta pari tautia ja ne eivät ole vieläkään täysin parantuneet.
Onkohan niin, että miehet antavat anteeksi vaimoilleen nämä hairahdukset helpommin ja voivat samalla unohtaa pettämisen aiheuttaman loukkauksen? Vai voiko tätä asiaa yleistää kuitenkaan sukupuolisidonnaiseksi asiaksi? Minua leimattiin hulluksi, vainoharhaiseksi, kun epäilin uskottomuutta...Sitten vasta murtuessaan mies tunnusti näin käyneen. Vieläkään en pysty häneen luottamaan täysin ja olen epävarma tämän avioliiton jatkosta myös. Millaisia kokemuksia teillä on ko. asiasta??
Nyt päivitimme kuulumisia ja tämä mies on voinut jo unohtaa tapahtuneen. Hän jatkaa liittoaan ja ovat jo kuulemma päässeet asian ylitse.
Minulla taas on toisin: en ole unohtanut tapahtunutta ja se edelleen aiheuttaa surun tunnetta. Toisaalta; sain tuosta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta pari tautia ja ne eivät ole vieläkään täysin parantuneet.
Onkohan niin, että miehet antavat anteeksi vaimoilleen nämä hairahdukset helpommin ja voivat samalla unohtaa pettämisen aiheuttaman loukkauksen? Vai voiko tätä asiaa yleistää kuitenkaan sukupuolisidonnaiseksi asiaksi? Minua leimattiin hulluksi, vainoharhaiseksi, kun epäilin uskottomuutta...Sitten vasta murtuessaan mies tunnusti näin käyneen. Vieläkään en pysty häneen luottamaan täysin ja olen epävarma tämän avioliiton jatkosta myös. Millaisia kokemuksia teillä on ko. asiasta??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ketä kerran keksitään sitä aina epäillään. Näin ainakin meillä. Vaikka olen miehen syrjähypyt vaikka kuinka monta kertaa antanut anteeksi niin tämä viimeinen on erityisesti minua satuttanut ja asia palaa mieleen usein. Ja aina kun mies lähtee omiin juttuihinsa, epäilys minulla taka-alalla, että mahtaako mennä sinne, mihin sanoi menevänsä. Tästä yritän päästä irti ja rakentaa omaa elämääni niin, ettei se minua enää satuttaisi. Katkera olen vieläkin tämän viimeisen suhteen toiselle osapuolelle. Mutta olisinko onnellisempi, jos eroaisimme - sitäkin pohdin. Meillä on pitkä avioliitto takanaa ja sen myötä sosiaalinen verkosto, josta en haluaisi kuitenkaan luopua. Olen muutaman kerran myös tälle kakkoselle viestinyt katkeruuttani, hänen avioliittonsa tahollaan ilmeisesti kestänyt naisen salasuhteen. Mieheltäni olen kysynyt, että mitä hän tykkäisi, jos minä rupeaisin myös hakemaan salaisia suhteita ja elämään kaksoiselämää. Mitäpä hänellä siihen olisi sanomista, tuumasi vain.
Klassinen on tapauksenne; uskoton mies ei opi, jos teoilla ei ole seurauksia. Joudut nyt katsomaan peiliin, koska itse olet päättänyt tällä tavalla elää, eli aina vain anteeksi annat, vaikka miehesi kerta toisensa jälkeen lupauksensa pettää. Mies elää kuten elää, sinä päätät elätkö hänen rinnallaan asioiden näin ollen, vai alatko arvostaa itseäsi. Vastuu elämästäsi on sinulla itselläsi.
liekö ollut tämä nainen ainoa, jos pari tautia tuonut. Vai oliko toisen naisen miehelläkin samat taudit
Siis hetkinen, sait avioliiton ulkopuolisesta suhteesta pari tautia, jotka ei vieläkään ole parantuneet? Eihän ne parane, jos mies koko ajan juoksee vieraissa ja panee ilman kumia ketä sattuu. Vai onko mies muka oireeton?
Ihan sama mulle, vaikka mieheni kävisi vieraissa. Mutta noin vastuutonta miestä en enää vierelläni katsoisi.
Kyllä kait yleensä käy niin päin, että mies ei anna anteeksi mutta nainen antaa.
No eikun niin, että nainen on muka antavinaan anteeksi, muttei anna. Mies antaa anteeksi tai eroaa.
Onkohan tuon avioparin miehelläkään puhtaat jauhot pussissa? Se selittäisi asian nopean unohtamisen. Ei viitsi olla vaimolle vihainen, kun itse harrastaa samaa.
Voi myös olla, ettei nainen ollut ekaa kertaa asialla ja jäänyt ennenkin kiinni. Mies tietää naisen seikkailuista ja tietää myös sen, ettei heidän avioliittonsa vieraisiin miehiin kaadu. Vaimo pohjimmiltaan rakastaa vain häntä ja piti sun miestäsi hetken huvina. Harmi, jos taudeista joudut kärsimään. Toivottavasti et loppuikääsi. Oletko varma, että miehesi sai taudin juuri tuolta naiselta? Ettei vaan olisi tullut joltain kolmannelta tai neljänneltä.
Mulla on kyllä sellainen käsitys, että naiset antaa anteeksi pettämisen helpommin kuin miehet. Mä petin mun miestäni ja anteeksi en asiaa saanut, eikä sitä myöskään unohdettu. Jokaisen riidan yhteydessä se otettiin esiin ja mies kohteli mua kuin ilmaa. Aikamme siinä pyristeltiin, sitten tuli ero. Olihan meillä vuosia ilmassa ajatus erosta, kun ei vaan yhteistä säveltä löytynyt. Tuo mun vieraissa käyminen oli kuitenkin viimeinen niitti.
Mihet kyllä itse pettävät, mutta kyllä se on nainen joka anteeksi antaa. Jos nainen pettää niin, ulos lentää.
Enoni vaimo petti ja samoin miehen vanhimman veljen vaimo. Nämä vieraaseen hurhataneet hullut akat olisivat saaneet jatkaa kotilietensä lämmittelyä, mikäli olisivat siltä istuimelta ottaneet kärhdettyään puhelun salarakkaalle ja viheltäneet pelin seis. No itkuhan siinä tuli ja emännät pyysivät miettimisaikaa. No isännät panivat töpinäksi, että nyt sitten jätekasseja esille ja pahvilaatikoita ja lautasia aletaan kasamaan jakoon.
Vielä yksi tapaus tulee mieleen serkkuni puolelta. Serkun avovaimo kärähti vilipelöimästä naapurin isännän kanssa. Siinäkin ehdot tuli suoraan ja heti. Isäntä avusti kyllä muutopuuhissa.'
Naiset antavat anteeksi, roikkuvat suhteessa löysässä hirressään ja antavat ukoille aina uuden mahollisuuden.
Naiset on selvästi se heikompi sukupuoli. Mies kohtelee kuin paskaa mutta siltin vaan jäädään. Mies ei ikinä jäisi pettävän akan luokse. On enemmän itsekunnioitusta.
Noista taudeista senverran, että minulla on vaje immuunijärjestelmässä. Sen vuoksi saan ihan ns. tavallisista iholla/vieraissa sukupuolielimissä olevista bakteereista (jos ovat siis minulle vierasta bakteerikantaa) tulehduksen. Eli tämmönen sairaus on rasitteenani. Se selittää sen, ettei oireita muut saa. Vastaukset on viimeisimmästä (HPV) vielä saamatta. Toivoisin, ettei olisi sitä vielä, koska se on kai sitkeä paranemaan.
Tämä vieras nainen on reilu vuosi sitten jättänyt miehensä ilman mitään selityksiä. Todennäköisesti silloinkin taustalla toinen mies. Hänen miehelleen ovat perhearvot tärkeitä: liitto pidetään kasassa lasten takia kuulemma. Ja anteeksianto johtuu pitkälti siitä.
Bagteerivagionoosi ei ole sukupuolitauti. Korjattakon se tässä. Helpotusta siihen taipuvainen saa mm. Femilor- kapseleista, jota saa apteekistailman reseptiä.
...ja vielä tämä: oma lääkärini kertoi, että kaikille taudeista ei tule heti oireita, vaan he kantavat taudinaiheuttajaa tietämättään. Suojaamaton seksi on riski aina. Miehelleni olen vihainen: hän tiesi perussairauteeni kuuluvan infektioriskin ja harrasti suojaamatonta seksiä, koska partneri häntä iäkkäämpi, eikä raskaaksi voi enää tulla tämän vuoksi. Näitä tauteja kuitenkin levittää, koska ilmeisesti on oireeton. Miehellään kuulemma on ollut jo aiemmin joitain oireita, mutta omalla miehelläni puolestaan ei ole. Jokaisen ihmisen puolustusjärjestelmä toimii eri tavalla. Taudinaiheuttaja voi olla limakalvoilla ilman sen kummempaa oireilua.
Ja, jos vielä senverran tarkennan: vieras nainen kiistää koko ajan seksisuhteen, vaikka mieheni on sen tunnustanut. Eihän hän siten voi puhua avoimesti edes taudeistaan tai niiden oireista.
Säälittävää touhua häneltä. Hänhän on yhteinen tuttavamme ja valehtelee koko ajan ns. pelastaakseen nahkansa.
...ja kyllä minulle ihan kunnon sp-tauti tuli. Välittäjänä tuo vieras nainen. Ei ole kyse mistään bakteerivagioosista. Ja sp-tautia voi muuten kantaa lähes oireettomana. Sekin vielä alasta tietämättömille tiedoksi.
Voi mitä olet joutunut kestämään! Naisen osuuden tiedät nyt, sen lisäksi kannattaa miettiä kuinka ja millä vakavuudella oma miehesi suhtautui sp-taudin edessä. Osasiko toimia vastuullisesti sinua kohtaan vai ei, kun terveytesi joutui hänen omien tekojensa vuoksi vaaraan. Oma exäni salasi sairautensa, kieltää yhä, vaikka tartutti minut, ja suhtatui sairauteen lähinnä ylimielisesti. Totesin, että sellaista miestä, joka ei välitä edes oman vaimonsa terveydestä, en tarvitse.
Kaikki aikuiset ihmiset tietää, että sp-tautia voi kantaa oireettomana. Mutta vieläkö sä katselet vierelläsi miestä, joka ei välitä tippaakaan omasta eikä sun terveydestä? Kortsua ei ilmeisesti tullut hänelle mieleenkään käyttää?