Olen 22 vuotias nuorimies,minulla on työ ja harrastuksia ja elämä rullaa loppujenlopuksi ihan hyvin.mutta mutta minulla ei ole koskaan ollut pitkääparisuhdetta, trefffielämää eli tapailua olen kokeillut 2 naisen kanssa ja toinen tapailuista kesti todella pitkään kunnes päätin lopettaa tapailun järkevistä syistä omana päätöksenä. Minulla oli pari kolmevuotta sitten kauhea kriisi ku en ollu seurustellu ja pelkäsin että en löydä ketään.
kuitenkin viimiset parivuotta on ollut aikaa milloin en ole murehtinu asiaa,ja myönnän että naiset ovat olleet kiinnostuineita mutta minä en heistä,itsestäni kertoisin että minua on kehuttu komeaksi,fiksuksi ym ja tiedän sen itsekkin,ja sanottu ``kyllä sun tapasen miehen pitäs nainen löytää. mutta omien päättelyjen mukaan ongelma on se että minulla ei ole juurikaan sosiaalista elämää vain muutama hyvä kaveri ketä tapaan jne, baareissa istuin yleensä aika paljon täytettyäni 18v mutta nykyään kännissä ihmissuhteitten solmiminen on todella epämiellyttäväää,ja muutenkin olen urheilullinen mikä vaikuttaa etten juo alkoholia paljoa.
myönnän että olen silloin tällöin harvakseltaan tavannu naisia naiset ovat halunneet tutustua mutta olen sen veran ujo että annan ehkä käsityksen etten ole kiinnostunut. minua on sanottu sosiaaliseksi ihmiseksi monesti mutta naisia kohtaa olen jollaintapaa ujo, vituttaa ja pelottaa ajatus siitä että 20-30 vuoden päästä muut ovat onnellisesti löytäneet parisuhteen mutta minä elän yksin sinkkuna,en tiedä nykyään on taas pompahtanu mieleen nämä ajatukset ikisinkku elämästä ja pelkoa ruokkii sillä olen lukenu jatkuvalla syötöllä tarinoita miten nykyään kaikki miehet jäävät sinkuiksi
ja todella epämiellyttävää ku moni sanonu ``kyllä sä viel naisen löydät mä voin lyödä vetoa että ennenku 25v täytät olet seurustellu``
en olisi niin varma tiimalasista alkaa aika loppua.
kuitenkin viimiset parivuotta on ollut aikaa milloin en ole murehtinu asiaa,ja myönnän että naiset ovat olleet kiinnostuineita mutta minä en heistä,itsestäni kertoisin että minua on kehuttu komeaksi,fiksuksi ym ja tiedän sen itsekkin,ja sanottu ``kyllä sun tapasen miehen pitäs nainen löytää. mutta omien päättelyjen mukaan ongelma on se että minulla ei ole juurikaan sosiaalista elämää vain muutama hyvä kaveri ketä tapaan jne, baareissa istuin yleensä aika paljon täytettyäni 18v mutta nykyään kännissä ihmissuhteitten solmiminen on todella epämiellyttäväää,ja muutenkin olen urheilullinen mikä vaikuttaa etten juo alkoholia paljoa.
myönnän että olen silloin tällöin harvakseltaan tavannu naisia naiset ovat halunneet tutustua mutta olen sen veran ujo että annan ehkä käsityksen etten ole kiinnostunut. minua on sanottu sosiaaliseksi ihmiseksi monesti mutta naisia kohtaa olen jollaintapaa ujo, vituttaa ja pelottaa ajatus siitä että 20-30 vuoden päästä muut ovat onnellisesti löytäneet parisuhteen mutta minä elän yksin sinkkuna,en tiedä nykyään on taas pompahtanu mieleen nämä ajatukset ikisinkku elämästä ja pelkoa ruokkii sillä olen lukenu jatkuvalla syötöllä tarinoita miten nykyään kaikki miehet jäävät sinkuiksi
ja todella epämiellyttävää ku moni sanonu ``kyllä sä viel naisen löydät mä voin lyödä vetoa että ennenku 25v täytät olet seurustellu``
en olisi niin varma tiimalasista alkaa aika loppua.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tähän kohtaan sopii hyvin pätkä kaunotar ja hirviö leffasta kun viimeinen ruusun lehti tipahtaa ja hirviö toteaa että "toivotonta" ja kumartaa päätään.
Mulla tulis todella kiire jos pitäis olla seurustellut 25 ikävuoteen mennessä. Niin ei tule tapahtumaan. Se on aivan päivänselvä juttu.
En paljon ottanut koko asiasta paineita aina johonkin 21-22 ikävuoteen mennessä kunnes jossain vaiheessa tajusin kuinka helkkarin nopeasti aika kuluu ja ikää tulee lisää enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Aika tuntuu todellakin kuluvan pelottavan nopeasti ja mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa on saada parisuhdetta tai edes mitään seksisuhteita.
Miten niin ei tule tapahtumaan? Jos olet 24v niin kun kerrot nin sinulla on peräti vuosi aikaa!! Tai jos täytät 25 tänä vuonna niin silti sinulla on vielä aikaa tutustua johonkin naiseen ja aloittaa seurustelemaan.
Siihen on niin monta syytä miksi niin ei tule tapahtumaan etten viitsi alkaa edes luettelemaan niitä. Kaikki ne syyt kuitenkin puhuu vahvasti sen puolesta etten tule seurustelemaan tai saamaan edes seksiä helposti.
Mut joo, jättäkää tää ihminen omaan arvoonsa ja älkää kommentoiko mitenkään kyseisen ihmisen toimia koska se ei auta. Mieluummin " tökkikää" Suomi 24:N " poistokohtaa " ja tarvittaessa Nettipoliisia. Hejssan! (
Se on vanha ÄMMÄ!
Olen kohta 27 ja olen myös ujo. En ole koskaan seurustellut, mutta olen harkinnut sitä usein. Joskus tulee sellainen fiilis että pitäisi ottaa tilaisuudesta vaari (typerä sanonta, mistä lienee saanut nimensä) mutta sitten se tunne taas menee ohitse, ja toisaalta sitä kelailee että jos ensin löytää jonkun ihanan muijan ja sitten jonkun vuoden päästä alkaa tulla enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä, ettei tuon ko. henkilön kanssa haluakaan viettää loppuelämäänsä, niin siinä sitä sitten ollaan. Back to square one (huomattavasti parempi sananparsi). Mut kummiskin yhteenvetona, sä todellakaan mikään vanha ole, enkä ole minäkään. Elämä skulaa, yritä nauttia nuoruudestas äläkä anna noiden seurustelukuvioiden masentaa.
Mitä tiimalasiisi tulee niin siitä nyt on ehkä sen verran ehtinyt hiekkaa valua että naapurin tädin kissanpentu voi hyvällä omatunnolla kusta siihen.
Yksinkertaista, olet ätmi. Mutta älä huoli, niin olen minäkin ja moni muukin tällä palstalla.
Tervetuloa joukkoon jaloon!
Mielestäni et ole ätmi. Se että edustat ääripäätä omissa mielipiteissäsi ei vielä tee sinusta ätmiä.
Mielestäni se on kyllä alempitasoisuutta, että olen seurustellut neljä kertaa ja joka kerta jätetty muutaman viikon kuluessa. Seksiä en ole harrastanut kertaakaan.
Ei kukaan ole vielä 21-vuotiaana ätmi. Sen sijaan tämän ikäisenä alkaa jo olemaan.
Ei kukaan ole vielä 24-vuotiaana ätmi. Sen sijaan tämän ikäisenä alkaa jo olemaan.
Ja yleisesti ottaen X=(Y 3) eli seuraava vastaaja on aina edellistä vastaajaa kolme vuotta vanhempi.
22 v. ja aika alkaa loppua? Huono trolli. Tuossa iässä aika vasta alkaa, odota 10 v. lisää ja katsotaan sitten.
Vaikkei tuo 22v korkealta kuulosta, mutta täytyypä kaksikymppisenä kompata asiaa. Kymmen vuotiailla kakaroillakin on ollut enemmän säätöä kuin minulla. Iso osa kavereista seurustelee / seurustellut tai ainakin retostelee pano jutuillaan joihin ei voi paljoa muuta kuin nyökytellä muka jotain tietävinään.
Olen siis itsekin pienen siivun tästä lystistä saanut, mutta tästä on aikaa eikä niillä jutuilla henkseleitä pääse paukuttelemaan. Kyllä tämä aika jotenkin kiitää ohi ja mitään ei tunnu saavan aikaiseksi ja kymmenen vuoden päästä varmaan samassa pisteessä ihmetellään, että mites tässä näin kävi.
Minä panin ensimmäisen kerran vasta yli 23-vuotiaana vaikka se olis pitänyt tehdä jo 16-17-vuotiaana. Nuorena nää hommat pitää aloittaa tai muuten ei koskaan tule mistään mitään. Nyt on jo pari vuotta masentanut niin että olen ajatellut itseni tappamista. Vuosi sitten oli vielä pahempi olo kun poikuus oli vielä tallella.
Mitä turhaan stressaat siitä jos olet sekstaillut vasta yli 23-vuotiaana? Kun olet kuitenkin jo seksiä saanut niin mitä väliä sillä on minkä ikäisenä? Tässäkin keskustelussa on monet miehet kertoneet kuinka ovat täysin kokemattomia vielä kolme-neljäkymppisenäkin, niin sulla ei enää samaa ongelmaa ole.
Itse olen vieläkin neitsyt vaikka olen jo yli 40v!! Kerro nyt ihmeessä miten pääsit noin nuorena naisten kanssa tekemisiin, koska haluaisin itsekin joskus saada naista?
Olen kohta 23-vuotias nainen ja en ole koskaan seurustellut, ei ole ollut edes mitään säätöä, jota on yleensä jo joillain 12-vuotiailla. Lähes kaikki kaverini ovat parisuhteessa. Tunnen oloni heidän seurassaa jotenkin kakaraksi, minulla alkaa olla heidän kanssaan yhä vähemmän ja vähemmän yhteisiä asioita. Yksi kaverikin suunnitelee jo jotain häitä...
Välillä ajattelen, että ei se mitään, jos olen sinkku. Jospa valitsisin sinkkuuden parisuhteen sijaan. Tällä ajatuksella kuitenkin vain petän itseäni, jos rehellisiä ollaan. Ihan tosissaan sitä alkaa kaivata jotakuta, omaa miestä.
Syyt sinkkuuteni on aloitekyvyttömyys, joka johtuu ujoudesta. Koen myös olevani vaikeasti lähestyttävä, en ole se iloinen blondi, joka saa kaikkien huomion, vaan enneminkin se brunetti seinäruusu. Ulkonäössäni ei mielestäni ole mitään vikaa, mielestäni olen ihan viehättävä. Kai sitä on päästävä tästä ujoudestaan ja tehtävä jonkinsortin aloite kiinnostavan miehen sattuessa paikalle. Minulla on kuitenkin fantasia, että joku mies tekisi aloitteen, tätä päivää en kyllä usko tulevan.
Voisin muuten alkaa sinun poikaystäväksi mutta olen itsekin aivan liian ujo ja sitoutumiskammoinen. Jotenkin ajatus jatkuvasta toisen kanssa elämisesta tuntuu ahdistavalta. En taida päästä tästä ongelmasta koskaan yli ja elän koko elämäni yksin.
Sovitte nyt tapaavanne samassa paikassa. Tai no, kerrotte missä asutte, niin minä voin sopia teille paikan. Näin kumpikaan ei ole tehnyt aloitetta.
Siis joku julkinen paikka, jossa on muitakin, mutta josta taianomaisesti löydätte toisenne tietämättä toisistanne tuon enempää. Jos taas ette löydä, niin seuraavaa piippuun, ette olleet niitä oikeita.
Muistakaa vaan, että tässä tapauksessa se "moi, ootko sä se seinäruusu / m24", ei ole aloite, koska tapaaminen on jo ennalta sovittu.
Kumpikin asuu omassa taloudessa, mutta teette asioita yhdessä. Voihan sitä sitten muuttaa yhteen jos siltä tuntuu, mutta ei kai se ole mikään pakko.
"Kai sitä on päästävä tästä ujoudestaan ja tehtävä jonkinsortin aloite kiinnostavan miehen sattuessa paikalle."
Ujona miehenä sanoisin, että katsekontakti ja hymyily on toimiva konsepti jos haluat, että mies lähestyy sinua. En sano, että kaikki miehet lähestyisivät sinua, mutta ainakin ne saattavat lähestyä jotka haluavat sinua lähestyä. Jopa ujoimmat saattavat lähestyä jos he kokevat, että sinä haluat heidän lähestyvän.
noooh,minun mielestäni on erittäin postiviinen juttu että ap on hyvällä mielellä ja elämänasenteella liikkeellä,kyllä minä uskon että sinunkaltainen löytää hyvänkumppanin ennemmin tai myödemmin verrattuna näihin toisiin miehiin jotka ovat ihan juntteina ja pihalla todellisuudesta ja itkeä vollottavat netissä ryypäten miten elämä on paskaa ku naista ei löydy, tollasella itkupotkuraivari syteemillä ei varmana löydy, etkä vaikuta yhtään miltään alemmantason mieheltä,lykkyä tykö!
Oh hoh hoijaa... Elä hätäile, en minäkään vaikka ikää jo 36 eikä minkäänlaista suhdetta naisiin, ei edes kaverillista. Ulkoisesti ei pitäisi olla mitään vikaa: olen menestynyt yrittäjänä, pidän kunnostani huolta jatkuvasti, matkustelen pari kertaa vuodessa, opiskelen kieliä kansalaisopistossa. Mutta olen täysin onneton lähestymään naisia, en ikinä keksi mitään puhuttavaa, osaan puhua luontevasti vain työstäni ja harvoja puunkorjuu kinnostaa. Itseäni vanhemmat naiset usein ihmettelevät sinkkuuttani. Kynnys on jo kivitalon korkuinen aloitteen tekoon. Että tässä iässä voi jo sanoa rehellisesti että toivo on jo mennyt. Nyt ap pistä reippautta peliin ettei käy niin kuin minulle.
Kannattaa tuossa iässä alkaa tosissaan panostamaan pariutumiseen, mikäli sitä oikeasti haluaa. Miehenä sinun tulee itse olla aktiivinen. Minä ajattelin joskus 15-vuotiaana nörttipoikana, että ehtiihän sitä pariutumaan myöhemmin, kun ei silloin ollut mitään mahdollisuuksia. Pikakelaus tähän päivään ja nyt 32-vuotiaana mietin edellen, miltä tuntuisi halata naista. Olen siis edelleen laiturilla, juna meni jo yli 10v sitten.
Toisaalta en katso olevani varsinaisesti syypää tilanteeseeni. Geenini eivät vaan ole hyvät pariutumiseen. Minulla on ollut aina enemmän tai vähemmän ulkonäön kanssa haasteita ja siitä johtuvia komplekseja. Näihin ei ole lähipiirini ymmärtänyt puuttua tai osannut auttaa teini-iässä, joten nuoruus on mennyt lähinnä itseä inhoten.
minun mielestä on erittäin idioottimaista että kun lasiin tippuu se 30 v aletaan heti valittamaan miten parisuhteen metsästys on ohi. kokemuksen rinta äänellä sanon ettei ole mitään aikaa milloin ei voi löytää parisuhdekumppania.Tietenkin jos perheperustamista ajattelee alkaa yli 40v olla ikää,silloin voi jo miettiä...
mutta koskaan ei ole liian myöhäistä...
ja ap:lle tiedoksi ei kannata stressata tommosen asian takia tullee jos on tullakseen,sinulla ja teillä monella miehellä on ihan hyvät zänzit löytää parisuhde
Miten hitossa voi päästä alkuun, kun 36v seurustelematonta pidetään friikkinä? Nettideitissä sain naisilta huomiota, mutta aina se kaatui tuohon kokemattomuuteen. Livenä en naisilta huomiota saa.
Kokemattomuutta pakko sanoa? En usko, että kukaan huomaa kokemattomuutta, vaikka et sanoisikaan sitä.
No kun ne pirulaiset kysyy siitä. Ensin kertovat omat suhteensa lähes päivän tarkkuudella ja sitten kysyvät että mites sinä? On siinä sitten kiva alkaa keksimään että no kun noi... tuota... Ööh...Saisi siitä kyllä hyvää piilokamera kuvaa XD
No mää en kyl naisena tota seurusteluhistoriaa mieheltä kysyisi. Ja jos mies kysyisi multa, niin en kertoisi (siis sitä että se on kaikilta osin pyöreä nolla). Tulisi vaan paha mieli, jos se mies olisikin jo hirmu kokenut, kun itse ei sitä ole. :(
Olen 32v mies ja tehnyt suurimman osan aikuisiästäni palkkatyötä, mutta naisia olen sattunut samaan niinä aikoina kun olen ollut työtön.
Hahaa... vai on minun kirjoittamani paska saanu yli 300 lukukertaa.
Kuitenkin tuntuu että lukijat ovat saaneet ajatuksen että olisin itsemurhan partaalla sinkkuudesta eheii ei ei ei, ongelma on vaan tulevaisuus... saa nähä joskus 40 ikäsenä onko ajatus sama ``mitä sitten vaikka oon sinkku`` tai tilanne on paljon pahempi ja katkerana ryyppään päivästä toiseen surusta. Mutta vaikka saisin parisuhteen en tiedä olisiko se loppujen lopuksi niin hieno asia,sinkkuelämässä on myös paljon hyviä puolia, vaikka kaipuu vastakkaista sukupuolta kohtaan on.
Te jotka puhutte jostain "alemman tason ja ylemmän tason miehistä" minulle se on puhdasta paskaa, ei todellakaan ole loppujen lopuksi eritasoisia miehiä,kaikilla naisilla on erillainen mies maku, niin ja aika junttimaista kaikki tollanen väite,
Niin ja en ymmärrä tollasta väitettä ``oot nyt nuin nuori,nyt on paras ikä pariutua,nyt äkkiä se nainen kainaloon tai jäät sinkuksi`` ei todellakaan tässä iässä kannata niin hirveänä panostaa siihen vakiintumiseen, valta osa minun ikäsistäni naisista laukkaa baarissa minkä kerkee, eivätkä ole vielä aikuistuneet.
joo mutta ei millään pahalla mut oon selaillu näitä keskustelu palstoja ja aika hassua miten tuntuu olevan puol miljoonaa kokematonta 40v äijää tääl, ettei vaan samat pari kolme tyyppiä kirjottele kaikille palstoille,minä en nähkääs tunne ketään niin kokematonta.
Tapasin jokin aika sitten pitkästä aikaa vanhan opiskelu kaverini, muutaman kaljan jälkeen päätyimme puhumaan rakkauselämästä ja ylipäätäsä sinkkuelämästä, hänellä itellä on takana 2 noin kuukauden mittaista suhdetta ja sama probleema hänelläkin ``mitä jos ei löydä ketään`` en sulje pois sellasta ajatusta että löytyy ihmisiä jotka ovat läheisyyden kaipuisia ja haluaisivat sen oman kullan,se on ikävää jos ei vaan satu löytymään,minusta se on epärehellistä, sen sitte näkee löytyykö sitä,vai ei? veikkaan et se alamäki lähtee siin 40v
Niin ja jokaisella on oikeus omiin ihanteisiin,se on niin naurettavaa miten jotku väittää ``elä nirsoile vaan tyydy siihen mitä satut saamaan`` en todellakaan ala parisuhteeseen epämiellyttävän ihmisen kanssa johon en tunne vetoa, vaan siksi koska pitää tässä nyt ottaa se kenet saa.
voin sanoa etten ole ronkeli en etsi mitään huippumallia mutta kaikki naiset ei vaan kiinnosta, se on asia erikseen jos pistetään niitä lyttömiä kritereita ja lompakon paksuutta mies\nainen ihanteeseen. jos kumppanin iskeminen tuntuu haastavalta kannattaa miettiä voiko sille asialle tehdä mitään,huolehtii vaan perus asiat hygienia jne,niil pääsee pitkälle ja ujous ei ole mikään varsinainen syy sinkkuuteen tiedän monta hiljaista kaveria jotka seukkaavat,ei kaikki naiset etsi niitä suupaltteja naisten naurattajia
Hyvä juttu jos ajattelet noin, ettei sulla ole vielä mitään kiirettä vakiintumiseen, sillä oot kuitenkin vielä tosi nuori ja sulla on kyllä aikaa vielä vaikka mihin. Sulla kuitenkin on ikää vasta vähän yli parinkympin, eli aikaa on reilusti vielä kolmekymppisiin ja sitten kun sitä nuoruusikää on kuitenkin edessä vielä yli kolmekymppisenäkin, niin mikäs kiire sulla on yhtään mihinkään.