T. Rakastan sua vieläkin enkä haluais päästää susta ikinä irti.
2 kuukauden jälkeenkin jaksan itkeä vieläkin, vaikka olen mies. (Toivottavasti tämä on normaalia)
Pyörit mielessäni joka ilta, vaikka tiedän että olet jo jatkanu elämässä eteenpäin.
Muille: Miten pääsen tästä tuskasta yli? Oon yrittäny kokeilla kaikkea.
2 kuukauden jälkeenkin jaksan itkeä vieläkin, vaikka olen mies. (Toivottavasti tämä on normaalia)
Pyörit mielessäni joka ilta, vaikka tiedän että olet jo jatkanu elämässä eteenpäin.
Muille: Miten pääsen tästä tuskasta yli? Oon yrittäny kokeilla kaikkea.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei siitä pääse eroon, tuskasta.
Se on vain elettävä ja käsiteltävä. Ajan mittaan se muuttaa muotoaan ja alkaa hälvetä. Miten pian, se on yksilöllistä.
Mutta jos ns. surutyön jota nyt läpi käyt, työntää pois ja hautaa, se jää sinne kuitenkin ja kummittelee seuraavissa suhteissa ja alitajunnassa.
Kipu ei ole kivaa, eikä sitä halua. Se kuitenkin kuuluu tuohon prosessiin olennaisena osana, ja on todella hienoa että sallit itsesi sen tuntea ja itkeä!
Tämä tuntuu klisheeltä, mutta vielä tulee aika että sinulla on hyvät muistot entisestä, katkeruus on pois koska olet sen käsitellyt. Ja olet valmis uuteen.
Anna itsesi olla myös katkera jos sille tuntuu, mutta älä jää siihen rypemään. Totea ja tunnista se, ja salli itsellesi.
Kaiken A ja O on tuo tunteiden läpi käyminen, kivun tunteminen ja hyväksyminen. Ja eteenpäin katsominen.
Sinäkin selviät, takaan sen!
Yksi elämä elettävänä, joten ei kannata kärvistellä. Laastarisuhde tai pari, niin netinen unohtuu heti eikä tule jälkeenpäinkään mieleen. Taatusti toimii:)
sä olet sairas ja sulla on pakkomielle sun exääs. mene hoitoon.
mikä tää on?Kuka on T?Ei mulla ainakaan ole mitään miestä ollut jonka kanssa ero olisi tullut 2kk sitten kuten otsikko ilmaisee.Et kai sä vaan ole joku hullu?
oletteko homoja?