Yksin omakotitalossa asuvia?

olisi varaa rakennuttaa mutta kun kustannukset eivät jää siihen. Juoksevat kulut todella suuret, on kiinteistöverot, vesi- sähkö- ja lämmitysmaksut.

Oon just sinkkuna rakentamassa OK-taloa vain itselle, valmis ens kuun loppupuolella.
Oon asunut vuokralla vanhassa rintamamiestalossa ja sen lämmitys oli kallista, koska verhot pyöri ikkunoissa ja lämpesi öljyllä. Tuleva kämppä kun on uusien määräyksien mukaan tehty, niin on niin saatanan tiivis ja eristetty joka suunnasta et lämmittäminen ei tule olemaan iso kulunki. Vesi tietty maksaa jonkin verran, varsinkin kun on jätevesimaksu. Sähkön monet maksaa kerrostaloissakin ite, ei se oo mikään kynnyskysymys Kiinteistövero toki menee ja vakuutukset suurempia kuin kerros- / rivitalossa, mut ei mikään nykyään oo ilmaista.

Itse ajattelin asian niin että kun olen aina omaa OK-taloa himoinnut, niin miksi jäädä odottamaan mitään "sitä oikeaa" jonka kanssa tehdä se talo. Siinä saattaa mennä ikä ja terveys ja huomata viisikymppisenä ettei sitä koskaan tullutkaan. Ei se ole laitonta rakentaa taloa sinkkuna, vaikka oletusarvo joka armaassa myymälässä onkin se, että perässä tulee joku nainen joka valitsee tapetin värin. Jos rahatilanteesi sallii, niin mä sanoisin että go for it!

Sen verran tarkennan että mä en rakenna PK-seudulle, vaan länsirannikolle.
T: M27

Ainahan se on kiva asua tilavasti, joten siinä mielessä se omakotitalon rakentaminen tai ostaminen itselleen on ihan hyvä idea, mutta kannattaa vaan ottaa huomioon tarkasti sen asumis- ja kaikki muut kustannukset. Voi olla hyvinkin paljon kalliimpi kun kerros- tai rivitalossa asuminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ne asumiskustannukset ovat selvästi kalliimpia kun muualla Suomessa, sillä jo pelkkä tontin osto pk-seudulla maksaa varmasti vähintään saman kun iso kerrostalokämppä jossain muualla etelä-Suomessa.

Kannattaako muuten tuntemattomille naisille noin ohimennen mainita että omistaa omakotitalon eli saapiko siitä lisäpisteitä naisten silmissä.

Ei ole omakotitaloa mutta voisin jonkun 50-luvun sympaattisen töllin liki järven rantaa laittaakin jos sopiva sattusi kohdalle, aika harvoin vaan niitä myynnissä. johonkin uudelle ok-alueelle kauas palveluista & vedestä ei oikein innostaisi muuttaa.

Asun yksin omakotitalossa pääkaupunkiseudulla eikä ole ongelmia mitiä. Exän kanssa aikanaan omakotitalo ostettiin ja erossa sitten hetken asiaa mietittyäni päätin ostaa exän osuuden, kun muutto ei houkutellut. Kyllähän tämä onnistuu ihan hyvin, mutta kannattaa punnita eri tekijät tarkkaan.

Omakotitalokin voi olla osa asunto-osakeyhtiötä, jolloin toimintaperiaate on sama kuin huoneisto-osakeyhtiöissä (ts. osakkeen haltijat yhdessä päättävät yhteisistä asioista). Oma valintani on kiinteistö, joka takaa täyden vapauden (ja vastuun). Omakotitalossa on kuluja joita huoneistossa ei ole; jos omakotitalo on asunto-osakeyhtiössä, voi näitä kuluja (esim. jätemaksut) jakaa, mutta sitten menettää osan päätösvallasta osakekumppaneille.

Riippuen ratkaisuista ei omakotitaloasuminen ole kuitenkaan välttämättä hirveän paljon kalliimpaa; omassa talossani on esim. porakaivo (ts. ilmainen vesi) ja varaava takka, jotka molemmat ovat olleet kannattavia investointeja. Aurinkopaneelit on harkinnassa.

Tarkkaan kannattaa miettiä myös minkälaisen talon ostaa/rakennuttaa, haluaako esim. itse remppailla, vai haluaako selvitä helpolla (esim. puutalo vaatii huoltomaalauksia). Noh, jos haluaa helpolla selvitä, ei ehkä kannata omakotitaloa ostaa koska jotain hommaa omakotitalossa aina on – ellei sitten ulkoista kaikkia pieniäkin hommia. Tarkkaan kannattaa miettiä myös talon ja pihan koko, viitsiikö esim. tehdä lumi- ja muita pihatöitä tai siivota useampaa huonetta kuin tarvitsisi.

Itse olen sitä mieltä, että omakotitaloa ei kannata ostaa, jollei ainakin jonkin verran puuhastelusta nauti. Toisaalta yksin kun asuu, niin on hyvä tietää rajansa; aika ei välttämättä riitä kaikkeen mihin haluaisi – esim. pihaa ei välttämättä ole aina aikaa pitää tip top kunnossa; eli pitää myös pystyä sietämään keskeneräisyyttä. Tai ainakin se auttaa.

Omalla kohdallani omakotitaloasuminen on opettanut tiettyä rentoutta – ei minua haittaa jos nurmikko on välillä pitkä, jos se naapureita haittaa, niin heidän ongelmansa. Minulle voi olla tärkeämpää käydä lenkillä tai tavata kavereita. Mutta tämmöiset kannattaa miettiä, ts. miten haluaa aikaansa käyttää – yksin sitä hommaa voi yhtäkkiä tuntua olevan runsaasti – omenapuiden leikkaamista, haravointia, rännien putsaamista, terassin öljyämistä jne.

Välillä tuntuu hassulta asua yksin melko isossa omakotitalossa (joskin enemmän se näyttää ulkopuolisia kummastuttavan), mutta kun täällä on mukava ja hyvä asustella niin miksi sitä mihinkään lähtisi? Ja jos kyllästyn puuhasteluun niin uskon että myyntitilanteessa aina saan ainakin omani takaisin, ts. ei ole huono investointi ollenkaan.

Summa summarum: kannattaa miettiä eri tekijät tarkkaan, mutta sinkkuus ei sinällään kyllä ole este omakotiasumiselle.

Omalla kohdallani kyseessä on noin 10 vuoden päähän tapahtuva investointi. Olen ajatellut siihen mennessä saavani rahaa kasaan riittävästi, jotta voin rakennuttaa itselleni pienen omakotitalon ilman, että joudun taloudellisesti liian tiukille.

Unelmakodissani olisi 3 h k khh kph erill. wc sekä autotalli. Lisäksi talossa olisi tilava parvi, johon mahtuisi vieraat yöpymään, jos heitä tulisi enemmän. Neliöitä olisi noin 100 (parvi ei kuulu näihin neliöihin) eli huoneet olisivat tilavia.

Tämänhetkinen koti on velaton vajaan 10 vuoden päästä, joten mikäli työtilanne silloin näyttää hyvältä, niin aion rakennuttaa omakotitaloni Uudellemaalle (ei Helsinkiin).

Järjetön ajatus, loppuelämä perseaukisena.

Jos elinikäinen vapaa-ajan projekti kiinnostaa niin mikä jottei...? :D