Muistan kun ylä-asteella pari tyyppiä seurasi sinua kaikkialle ja nälvi sinua jatkuvasti. Kaikkea mitä teit käytettiin sinua vastaan. Perhettäsi, ulkonäköäsi, käyttäytymistäsi, mitä vain. Sinua nöyryytettiin sosiaalisesti. Minä koin itse samoja asioita ja siksi kuolemasi koskettaa minua erityisesti. Tiedän täsmälleen mikä särki sydämmesi.
Lukiossa oireilit enemmän kuin ylä asteella. Pystyit nyt näyttämään enemmän tunteitasi koska välitöntä vaaraa ei ollut. Ainoastaan muutama moraaliton opettaja oli ottanut sinut silmätikuksi. Eikä välttämättä mistään muusta syystä kuin siitä että olit väsynyt etkä jaksanut tehdä töitä niin paljoa kuin olisi vaadittu. Eräs opettaja saattoi käyttää useita minuutteja vain siihen että hän nälvi sinua tunnin aluksi myöhästelyjesi takia. Sinua ei tainnut pahemmin koulu silloin kiinnostaa. Tiedän taaskin, että vaikka näennäisesti vaikutuit tasapainoiselta, niin sisälläsi kärsit ja kestit. Olit lähes puolustuskyvytön. Suljit kärsimyksen sisääsi.
Et ollut naisten mieleen. Muistan kun joskun keskusteltiin naisasioista. Olit umpirakastunut erääseen luokkamme tyttöön. Kehuit häntä päästä taivaisiin haikea ilme kasvoillasi. Olit surullinen siksi koska et uskonut että voisit ikinä saada häntä omaksesi. Pidit itseäsi liian rumana. Minusta sinussa ei ollut mitään vikaa. Olisit ollut hyvä mies jollekkin onnekkaalle naiselle, mutta et tainnut valitettavasti koskaan edes käydä treffeillä.
Masennuksesi oireet näkyivät minulle eritavalla kuin muille. Olinhan itse käynyt läpi samanlaisen systemaattisen kiusaamisprosessin. Minä en ollut kovinkaan erikoinen, mutta minä erotuin edukseni massasta, jossa ei olisi saanut erottua. Tai saatoin olla liian hyvinkasvatettu eli hyvätapainen ja kiltti. Paskasessa duunarikaupungissa sellaista ei katsota hyvällä.
Vasta nyt kun koulukiusaamisesta oli jo vuosikausia, teit päätöksesi - et jaksanut enää tätä maailmaa. Näitä ihmisiä. Tätä systeemiä.
Hyvästi nyt rakas ystävä! Maailma on kova paikka enkä moiti sinua päätöksestäsi lainkaan. Nyt sinun ei tarvitse enää kärsiä.
Hyvästi jää Ystäväni!
Lukiossa oireilit enemmän kuin ylä asteella. Pystyit nyt näyttämään enemmän tunteitasi koska välitöntä vaaraa ei ollut. Ainoastaan muutama moraaliton opettaja oli ottanut sinut silmätikuksi. Eikä välttämättä mistään muusta syystä kuin siitä että olit väsynyt etkä jaksanut tehdä töitä niin paljoa kuin olisi vaadittu. Eräs opettaja saattoi käyttää useita minuutteja vain siihen että hän nälvi sinua tunnin aluksi myöhästelyjesi takia. Sinua ei tainnut pahemmin koulu silloin kiinnostaa. Tiedän taaskin, että vaikka näennäisesti vaikutuit tasapainoiselta, niin sisälläsi kärsit ja kestit. Olit lähes puolustuskyvytön. Suljit kärsimyksen sisääsi.
Et ollut naisten mieleen. Muistan kun joskun keskusteltiin naisasioista. Olit umpirakastunut erääseen luokkamme tyttöön. Kehuit häntä päästä taivaisiin haikea ilme kasvoillasi. Olit surullinen siksi koska et uskonut että voisit ikinä saada häntä omaksesi. Pidit itseäsi liian rumana. Minusta sinussa ei ollut mitään vikaa. Olisit ollut hyvä mies jollekkin onnekkaalle naiselle, mutta et tainnut valitettavasti koskaan edes käydä treffeillä.
Masennuksesi oireet näkyivät minulle eritavalla kuin muille. Olinhan itse käynyt läpi samanlaisen systemaattisen kiusaamisprosessin. Minä en ollut kovinkaan erikoinen, mutta minä erotuin edukseni massasta, jossa ei olisi saanut erottua. Tai saatoin olla liian hyvinkasvatettu eli hyvätapainen ja kiltti. Paskasessa duunarikaupungissa sellaista ei katsota hyvällä.
Vasta nyt kun koulukiusaamisesta oli jo vuosikausia, teit päätöksesi - et jaksanut enää tätä maailmaa. Näitä ihmisiä. Tätä systeemiä.
Hyvästi nyt rakas ystävä! Maailma on kova paikka enkä moiti sinua päätöksestäsi lainkaan. Nyt sinun ei tarvitse enää kärsiä.
Hyvästi jää Ystäväni!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävä että näitä tällaisia tarinoita on.Ei tarttis kenenkään joutua noin ahdistetuksi täällä.Kyllä sydämmessä puristaa vaikken ihmistä tunnekkaan.
niiiinkkö