Monessa jutussa täällä tulee yksi kuvio esiin. Joku sanoo vaikka, että miehen ja vaimon välillä ei ollut rakkautta, minkä vuoksi mies lähti hakemaan rakkautta liiton ulkopuolelta. Jossain vaiheessa aviopari löytääkin takaisin toistensa luokse, ja onni kukoistaa. Tällä kohtaa aika turhan moni rupeaa sanomaan, että ei ole liitolla pohjaa, kun eihän sitä rakkautta heidän välillään ollut - SANOO KUKA? Jos toinen nainen sanoo näin, se on pelkkää kuulopuhetta, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toisella naisella aika harvoin on pienintäkään realistista tajua petturikumppaninsa perhe-elämästä. Pettävä mieskin on todellakin voinut luulla että rakkaus onkin kadonnut, kun oravanpyörässä elämisestä on yhenäkin havahtunut huomaamaan että "eihän meillä ole ollenkaan läheisyyttä, pelkkää pakkopullaseksiä vaan, ja tää on niin nähty"... Ei ole mitenkään mahdotonta että pettäminen perustuisi silkkoihin väärinkäsityksiin ja keskustelun puutteesta ja yhteisen ajan puutteesta johtuviin ongelmiin. Se on varmasti yleistä jopa. (Eri asia sitten on kuka lähtee liitossa ollessaan pettämään toista...) Jos liitossa on rakkautta, ja halua pysyä yhdessä, niin kyllä se yhteen paluu on mahdollista kun sitä kumpikin haluaa ja kun kumpikin haluaa tehdä selväksi menneet murheet ja tulevaisuudentoiveet. Älkää siis tuomitko yksittäisten irrallisten sanomisten perusteella - varsinkaan sellaisten puheiden perusteella, mitkä on sanottu siinä vaiheessa kun pettäminen aloitetaan - mieli voi olla aivan muuttunut siinä vaiheessa kun käry käy ja asioiden selvittäminen on käynnissä. Meistä on moneksi, emme ole yhden ajatuksen ihmisiä.
Yksi asia tuntuu unohtuvan
Nainen vaan
61609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Rakkausavioliitolla on mahdollisuus pitkänkin pettämisen jälkeen, mm. Revitty sydän -kirjassa on tässä onnistuneiden ihmisten, pettäjienkin kertomuksia. Tässä kohtaa tekisi mieli siteerata kakkosia "elämä ei ole mustavalkoista", jos molemminpuolista rakkautta on, kannattaa yrittää, Aika kertoo palaako luottamus. Petetyille toivon herätystä siinä, että ei anna kohdella enää itseään miten vaan, vaan vaatii puolisolta henkistä kasvamista, arvostusta ja kunnioitusta itseään kohtaan, eikä hyväksy enää valheita, syyttelyä tai muita vääriä tekoja.
Kuviohan aika loogista.Pettäjä sanoo rakkauden kadonneen seksin tai muun huumassa.Kakkonen uskoo, koska se ylläpitää toiveita saada mies, siis oman edun tavoittelua.
Jokaisessa avioliitossa on kriisinsä ja ongelmansa.Monesti olen kuullut niinkin, että sutta paettiin karhun syliin.Kerran yksi mies itki tosi vuolaasti eroaan.Hän huomasi liian myöhään rakastavansa vaimoaan.Onni onnettomuudessa oli, ettei vaimo ollut vielä etsinytkään uutta siippaa.Aina ei käy näin, mutta erotilastot ovat laskemaan päin.Hyvä näin, lasten kannalta, ainakin hyvin usein.
Pieni osa kakkosista on niitä jotka haluaa sen miehen. Sellaista omaa etua ei yleensä tavoitella. Jos mies pettää niin pettää muitakin.
Tuossa kuvailemassasi tapauksessa asia ratkesi koska vaimo ei ollut etsinyt uutta siippaa? Vaimo otti entisen noin vain silti takaisin? Omalla kohdalla en todellakaan ottanut miestä takaisin vaikka en uutta ollut etsinytkään.
Ei mies mitään huomannut.. muka rakastavansa vaimoaan. Tulee uusia onnettomuuksia ja rakkaus pääsee taas unohtumaan.
Niin, jokainen tapaus on omanlaisensa, kaikkine vivahteineen. Jotkut liitot ovat sellaisia, että petturin jopa vuosikausien kaksoiselämä ja täydellinen piittaamattomuus puolisonsa hyvinvoinnista eivät loukkaa puolisoa niin paljon, että rakkauden tunteet katoaisivat. Mihin tällainen liitto perustuu? Ei ainakaan tasa-arvoon eikä kunnioitukseen.
Mutta niin, jokainen päättää itse mitä elämällään tekee. Minä toivoisin, että naiset tälläkin palstalla alkaisivat seistä omilla jaloillaan eivätkä ripustautuisi miehiinsä, jotka hirveillä teoillaan tuhoavat kaiken.
Friendiina, sinä et voi tietää jokaisen uskottomuuskriisissä painineen avioliiton sisällöstä, et siitä millaisia ihmisiä liitossa on, vaikka uskottomuutta tapahtuisi. Älä oleta että naiset aina ripustautuvat, älä oleta että pettäjä on aina piittaamaton. Älä oleta että ihmiset eivät muuttuisi, sillä kaikilla meistä on kyky muuttua ja kasvaa ihmisinä jos on tahtoa. Ammattiauttajat ja pareja nähneet kertovat, että avioliitto voi selvitä uskottomuuskriisin yli. Olet väärässä kyynisyydessäsi ja siinä että avioliitto uskottomuuskriisin pitkän, onnistuneen hoidon jälkeen olisi sama ja "perustuisi samalle" kuin salasuhteen aikana, ennen kriisiä ja sen hoitoa.
Opiskele ainakin alkeet, lyhyt oppimäärä löytyy täältä:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/#more-283
Niin, minun käsitykseni on erilainen kuin sinun. Sepä siinä onkin, että ihmisten arvot ovat erilaisia, mikä tekee tämänkin palstan taisteluista niin katkeria, kun yritetään päättää kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Sinäkin julistat että minä olen väärässä :)
Oma näkökantani on tämä. Ei siinä minun mielestäni voi olla mistään muusta kysymys kuin suhteen "voimasuhteiden" jyrkästä epätasa-arvoisuudesta, jos petetty haluaa jatkaa liittoa ihmisen kanssa, joka on pystynyt vuosikausia sysäämään puolisonsa hyvinvoinnin syrjään. Sellainen on ihan perusasetelmiltaan todella julma teko toista kohtaan, rakkaudesta en sellaisessa liitossa puhuisi ollenkaan. Tottakai on asioita, jotka painavat vaakakupissa, kuten perhe ja omaisuus, mutta jos se "perusjuttu", eli toisen kunnioittaminen, on niin pahasti pielessä että voidaan silmät kirkkaina huiputtaa vuosikausia, mitä järkeä koko hommassa enää on? Pahaa tekoa ei saada tekemättömäksi millään terapialla.
Otan sanani takaisin, olet oikeassa, Friediina, sinulla on oikeus päättää ja elää omaa elämässäsi omien arvojesi ja uskomustesi mukaan. Jos et halua antaa pahaa tekoa anteeksi, ei ttodellakaan tarvitse, ja se on ok. He joille anteeksianto onnistuu,he toimivat ehkä toisin, sekin on yhtä ok.
Niin totta tuo sun kirjoittamasi. Rakkaus ja rakastaminen merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita. En mä yhtään epäile, etteikö pettäjä rakastaisi omalla tavallaan puolisoaan. Mulle kuitenkin on tärkeintä parisuhteessa toisen kunnioitus ja arvostaminen ihmisenä. Mun mies kävi vieraissa. Vaikka miten vannoi, että rakastaa mua, niin ero tuli. Ihmeellinen tapa osoittaa rakkauttaan on käydä vieraissa. Meille tuli ero. En hetkeäkään ajatellut, että pitäisi jonnekin parisuhdeterapiaan mennä. Mitä se olisi auttanut? Olisiko se saanut mut uskomaan, että kyllä se mua rakastaa vaikka paskasti kohteleekin, mun pitää vaan se niellä? Vain koska itse rakastan niin paljon. Se rakkauskin loppui hyvin äkkiä pettämisen takia.
Hienoa, jos jotkut saa avioliittonsa kuntoon pettämisen jäljiltä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei se liitto ole ikinä enää sama kuin oli ennen tapahtunutta. Se varmasti vaatii molemmilta osapuolilta ns. aloittamaan ihan uuden elämän. Unohtamaan, millaista ennen oli. Sitä mä mietin, että pystyykö ihminen kokonaan muuttumaan toiseksi kuin mitä ennen oli. Sitähän se vaatii ja nimenomaan siltä pettäjältä. Toista ihmistähän ei voi pakottaa tapojaan muuttamaan kenenkään toisen vuoksi.
Jokainen ajattelee nämä asiat omalla tavallaan. Ei kukaan voi tulla toiselle sanomaan, että sun ajattelutapasi ja toimintasi olisi väärin. Jokainen tekee niinkuin itselle parhaaksi tuntuu. Jotkut eroaa heti, jotkut vuosien päästä, jotkut löytää toisensa uudelleen, jotkut jatkaa huonossa suhteessa kun eivät esim. lasten tai maallisen mammonan takia halua erota. Meitä on moneksi.
Kyllä, juuri näin, jokainen omakohtaisesti kokee ja tekee ratkaisunsa. Anteeksi antaminen on suuri taito. Itsekin olen antanut toisenlaisen julman teon anteeksi ja se on vaatinut minulta vuosien työn. Onneksi olkoon niille, jotka pystyvät anteeksi antamaan. Toivottavasti anteeksianto tulee aidosti sydämestä.
Itselleni systemaattisen pettämisen anteeksi antaminen lienee mahdotonta, koska en voi sydämessäni aidosti rakastaa ihmistä joka tekee minulle harkiten pahaa. Vaikea minun on "ymmärtää" teitä jotka anteeksi annatte, kuinka on mahdollista tuntea pyyteetöntä rakkautta toista kohtaan enää? Oletteko tosissanne? Tähän kuulisin mielelläni perusteluja. Miten se "rakkaus" voi kestää, vai onko kyse kuitenkin muista asioista?
Ei pettäjä rakasta millään tavalla puolisoaan jota pettää.
Mikä saisi minut uskomaan tuollaista soopaa, mies petti ja sitten pitäisi ajatella hänen rakastavan minua, hyi en halua! Hän ei kunnioita ei rakasta ei arvosta minua kuin kynnysmattona. Muuten ei olisi pettänyt.
"mikä tekee tämänkin palstan taisteluista niin katkeria, kun yritetään päättää kuka on oikeassa ja kuka väärässä."
Jaajaa. Siinäpä se onkin. On loputonta taistella siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ei tällainen taistelu johda yhtään mihinkään, hukkaan heitettyä aikaa. Kaikki ovat aina oikeassa ja väärässä omasta näkökulmastaan.
Onko mieleesi tullut, että pettäjä pettää juuri siksi, että petetty on vuosikausia sysännyt pettäjän hyvinvoinnin syrjään? Pettäjä etsii muualta sen, mistä parisuhteessa jää paitsi. Tämä on ihan tutkittu fakta, eikä vain minun käsitykseni.
Sitten tuo toisen arvostelu. Se saa liiton kuin liiton natisemaan liitoksistaan ja kaikkein nopeimmin. Ongelmat eivät ratkea sillä, että arvostellaan toista milloin mistäkin, päinvastoin ongelmat paisuvat paisumistaan. Mikäli tosiaan haluaa ratkaista ongelmia, on lopetettava kaikenlainen toisen arvostelu ja syyttäminen suhteessa. Lisäksi on lopettava kinastelu siitä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Muuten kumpikaan ei pysty olemaan onnellinen.
komppaan sua: Sinä olet aivan Oikeassa ettei oikeastaan pitäisi
enää sanoa mitään
Juuri nämä "anteeksiantajat" Oksettavat...Näyttelevät Jalouttansa.........
Olisipa helppoa: Niin vittumainen teko on Uskottomuus.. että on älyttömän
naurettavaa kuitata asia.".Olen pahoillani pyydän anteeksi" ja sillä sitten teko
onkin POIS PYYHITTY...KUIN ei mitään olisi tapahtunutkaan ja simsalabim
jälleen isäntä on puhdas ...ja puolisonsa arvoinen Voi viddu
En voi mitään mutta maaaailman eniten väärin käytetty turhin fraasi
"Pyydän anteeksi" On minua eniten vit¤#¤%&uttanut aina
Vaikka olenkin mies niin väittäisin...Miesten joukosta löytyy suurimmat SIAT..
KUKA Arvostaa Naista kuinka hän (hon) hoitaa kotia kuinka paljon Raataa siellä
saamatta useinkaan edes mitään arvostusta työstään...ei ole tilaa sanoa
sitä kaikkea mitä juuri Nainen tekee......ja joka päivä
Itsekin hävettää kun joskus näitä mietin......................
Ja mikä räikeintä:( Isäntä suurena maailman miehenä Baarissa monisanaisesti
kertoo olleensa melkein joka puolella maailmaa päästellenkin Suurella työllä
opeteltuaan määrättyjä lauseita eri kielillä....Samalla haukankatseella tarkoin
seuraten kuuliko "naiset" mikä MIES tässä ON
Laukoen yleviä kuolemattomia viisauksiaan ympärillä oleville kavereille...
"Vittu mitkä tissit........Jeesus mikä perse" jonku naisen ohi mennessä...
Usein vielä esittäen ala arvoisen tekonaurunsa harvinaisten viisauksiensa
kunniaksi.....
Oman vaimonsa samaan aikaan Ollessa pesutuvassa..kotia siistimässä ym ym
Ja jonkun Saaaaatanan mielestä Anteeksi ON annettava (Oksennus)
friendiina: SINÄ olet Oikeassa ja Varmasti Piste...
Vuosikausien pettämunen on esimerkkinä räikeimmästä päästä.Suurin osa pettämisistä on lyhytaikaista, hetken huuman tuotetta.
Kyllä, kertaluontoinen seksihuuma on eri kuin kuukausien tai jopa vuosien salasuhde. Mielestäni pointti on siinä, onko teko harkittu, pitkällä aikavälillä tapahtuva tietoinen puolison loukkaaminen. Toisaalta, harva varmaan pettää siksi että haluaisi tietoisesti loukata, ellei sitten ole jollain kostoretkellä. Petettäessä puolison hyvinvointi kuitenkin lakaistaan maton alle, siitä ei mielestäni pääse yli eikä ympäri. Kuka voi aidosti arvostaa pettänyttä puolisoaan, se on minua askarruttava kysymys.
Se on kuin tilanne, jossa rakas, tärkein ihminen löisi nyrkillä päin näköä. Sittenkö pitäisi hetken itkun jälkeen sanoa että "kulta, minä rakastan sinua". Ei onnistu :(
Samaa mieltä. Mä olen kokenut välillä itseni jotenkin vialliseksi, kun en pystynyt pettämistä anteeksi antamaan. Mun rakkaus ei riittänyt siihen. En nähnyt mitään järkeä tuhota omaa mielenterveyttäni liitossa, jossa koko ajan olisin joutunut olemaan varpaillani, että milloin taas pettäminen paljastuu.
Ihmiset pettää eri syistä. Ei suinkaan aina siitä syystä, että avioliitto olisi huono. Mä kyllä uskallan tunnustaa, ettei mun kanssani varmasti ollut miehellä helppoa elää, saattoi kokea, että liitto oli huono. En kuitenkaan mielestäni ansainnut tulla petetyksi.
Olisi terveyttävää ainakin itselleni tietää, että ihanko aikuisten oikeasti kaikki tämän palstan puolisonsa uudelleen löytäneet ja pettämisen jälkeen puhtaalta pöydältä aloittaneet ovat onnellisia elämässään. Uskaltavatko luottaa?
komppaan sua: Sanoit Kauniisti....vaatimattomasti "Tunnustaa, ettei mun kanssani
varmasti ollut miehellä helppoa elää"
Ole varma että on lämmin olo lukea sinua.. olet Jalo nainen .....joka pystyy
sanomaan itsestään
sinunlaisi saisi olla enemmän......Kanssasi olisi todella helppoa "Elää"
Kaikkea hyvää Sinulle
Anteeksianto on mahdollista, jos loukkaaja katuu, tunnustaa ja hyvittää pahat tekonsa. Siihen voi mennä aikaa, terapia pitkissä uskottomuustapauksissa on melkeinpä pakollinen, jotta pettäjä alkaa ymmärtämään epärehellisiksi muuttuneita ajatusmallejaan, miten korjata ne ja valehtelutaipumus itsessä. Samoin petetty tarvitsee henkistä tukea ymmärtääkseen oman osuutensa parisuhteessa. Mutta ei ole mahdotonta, halusta se on kiinni, molempien halusta muuttua, saada avioliitto paremmaksi ja aidosta halusta elää yhdessä.
Jos petetty haluaa jatkaa suhdetta yrittäen anteeksiantaa, mutta pettäjä ei halua puhua, ei tunnustaa menneitä ja haluaa vain unohtaa kaiken uskottomuuteen liittyneen, niin ei avioliitto tällä reseptillä onnelliseksi muutu. Petetty ymmärtää kunnon käryn jälkeen, miten puoliso kykenee valehteluun ja vaistoaa nyt herkästi, jos pettäjä ei aidosti ole muuttunut ja valheet jatkuvat. Toinen käry tuleekin aika helposti, jos pettäjä jatkaa vaan valheitaan ja uskottomuutta. Jokainen ymmärtää että anteeksiantoa ei ole mitään mahdollisuutta nyt. Tällaisessa liitossa käy lopulta niin, että riippumatta kuinka paljon pettäjä rakastaisi, petetyn tunteet pettäjää kohtaan kuolevat, hän ottaa eron viimeistään kun lapset lähtevät tai pahimmillaan hän itse lähtee uutta etsimään jo avioliiton aikana, sallien itselleenkin uskottomuuden.
Näin kävi minulle. Jatkoin avioliittoa, vaikka mies kärysi pitkäaikaisesta suhteesta. MIes lopetti suhteensa kakkoseen, tai paremmin sanottuna valehteli suhteen loppuneen. Ensimmäisen käryn jälkeen tajusin kuitenkin mieheni pystyvän olevan kotona todella rakastava aviomies pystyen samanaikaisesti ylläpitämään varsin tiivistä suhdetta toiseen naiseen. Osasin siis epäillä suhteen jatkuvan, ja jatkuihan se. Toinen käry kävi aika pian ensimmäisen jälkeen. Siinä vaiheessa tunteeni miestäni kohtaan kuolivat. Aivan sama miten avioliiton kävisi, olin valmis eroamaan. Mutta mieheni ei edelleenkään halunnut erota. Mutta pienen tauon jälkeen, hän jatkoi jälleen kerran suhdettaan toiseen naiseen. Käry kävi kolmannen kerran, mutta en viitsinyt edes mainita siitä. Sallin vain suhteen itsellenikin. Sillä tiellä ollaan.
En tiedä mistä se rakkaus riitti vai oliko se itä, etten varmasti kellään horolle miestäni häviä..
No kuitenkin mies halusi kotiin jäädä kiinni jäätyään muutan kuukusen suhteesta toiseen naiseen. Nainenkin oli suhteessa ja pettäjä näin ollen hänkin. Mies joka oli reilun 10 vuotta korostanut luottamuksen merkitystä oli yhtäkkiä itse täysin epäluotettava ymmärtämättä kuinka epäluotettavan ihmisen kanssa suhteili.
Elämä on ja intohimo vei.
Vuoden terapia yhdessä, minulla oma terapia puolisen vuotta ja suhteeseemme tullut totaalinen muutos.. Kyllä voin sanoa olevani onnellinen ja mieskin sanoo olevansa. Emme mieti menneitä, vaan elämme tässä ja nyt, nautimme elämästä, lapsista ja kaikesta mitä millä on. Suunnittelemme tulevaa.
Yhden virheen olen antanut anteeksi ja se riittää. Huonosti en anna itseäni kohdella. Asiat on järjetetty niin, että minun on helppo lähteä, ilman taloudellisia tai muitakaan vaikuksia jos mieheni toiste päättä puolestani!
Tuota mä monesti mietin, että onko yhdessä pysyminen kuitenkin pitkästi sitä, ettei halua hävitä miestään toiselle naiselle. Oletko sä hyväksynyt sen, että naisessa kuitenkin oli jotain, joka miestäsi viehätti? Sä sanot, ettei miehesi himoissaan ymmärtänyt suhteilevansa epäluotettavan ihmisen kanssa. Kyllä hän ymmärsi. Teki sen, koska halusi niin tehdä.
Sä olet päättänyt, että yksi kerta riittää. Úskotko, että oli miehellesi ensimmäinen kerta? Ihanko oikeasti meinaat lähteä, jos jää toiste kiinni?
Mulle riitti se kerta. Musta on surullista lukea esim. tätä palstaa vaikkapa "aivan samantekevää" kirjoituksia. Mies jää kerta toisensa jälkeen kiinni pettämisestä eikä tietenkään halua erota. Vaimo ymmärtää muutaman kerran, sitten ei enää välitä koko asiasta. Missä vaimon itsekunnioitus? Asia ei varmasti korjaannu sillä, että itsekin juoksee vieraissa. Johtanee suorastaan valtataisteluun liitossa. Surullista.
Olen sitä mieltä, että mieheni ei ymmärtänyt, niin kauan kuin asiaa ei miettinyt. Hänestä tuo nainen oli mitä ihanin, sorrettu omassa suhteessaan jne. Tämä suhde osui aikaan, jolloin oli suht haastava vaihe kotona ja miehellä vielä työssä, lisäksi hän oli sairastunut loppuelämän mukana kulkevaan sairauteen. Kuulostaa puolustelulta, mutta nämä on juuri niitä mitä tuomitsijat eivät pysty huomioimaan, kun eivät tiedä taustoja. Avasimme näitä terapiassa aika syvälle ja kyllä minä ymmärrän miksi näin kävi, täysin syytön en ollut itsekkään tapahtumien kulkuun. Pettämistä en tule ikinä hyväksymään, se oli todella huono ratkaisu tilanteeseen.
En todella sinisilmäisesti kuvittele, että tämä oli ensimmäinen kerta. En ajattele asiaa, mitään sellaista ei historiassamme ole, että tarvitsisi epäillä ja kaivamalla kaivaminen on turhaa. Se millaiseksi mieheni muuttui tuon suhteen aikana.. Oli niin silmiinpistävää. Olisiko hän sitten aiemmin peitellyt omantunnontuskansa paremmin. En tiedä.
Tämän kerran halusin puida asian alusta loppuun, vuoden kävimme terapiassa, olemme tietoisesti muuttaneet montaa asiaa suhteessamme. Huomioimme toisiamme paremmin jne. Kaikki on hyvin nyt, ei ole aihetta epäillä. Rakastan! Seuraavalla kerralla ei ole syytä enää asiaa puida.
Pettäminen ei ole koskaan ratkaisu parisuhteen ongelmiin, vaan seuraus parisuhteen ongelmista.
anne*, pettäminen ei aina ole seuraus parisuhteen ongelmista. Se voi olla seuraus pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, jännityksen hakua arjessa, itsekästä seksinautinnon hakua jne jne. Syitä on satoja. Kakkoset tuntuvat ajattelevan mielellään että petetään vain, koska "parisuhde ei toimi", koska tästä seuraa kakkoselle mieluinen jatko "kun mä ykköstyn, mua ei petetä, koska meidän parisuhde on erilainen ja se toimii". Kannattaisi kyllä tutkia omaa elämäntilannettaan vähän laajemmalla skaalalla.
http://hannapietila.wordpress.com/2010/08/03/uskottomuutta-mutta-totta-pettamisen-syita-etsimassa/
komppaan sua: Kumpa kirjoitaisit kirja ajatuksistasi!!! Ovat Viisaita......
Moni saisi ajatelemisen aihetta...Moni tyhmyys tekemättä..
Kirjoituksesi on sitä johon uskoo...siinä loistava kontinuitet...eivät kaiki osaa..
(en asu Suomessa on ysikertaista kieleni)
Tottakai kysymys on pelkästään pettäjän pään sisäisistä ongelmista. Aina heidän käytökselleen jokin selitys kuitenkin löytyy. Kukaan ei kai ole koskaan myöntänyt, että petin koska olen pas..ka ja itsekäs? Omaan napaan tuijottaja.
Mä en muuten usko, että jokaisella kakkosella olisi halu ns. ykköstyä. Kai tervejärkinen aikuinen itse osaa olla uskomatta pettäjän sanomisiin? Olen mä elämäni aikana usein törmännyt ukkomiehiin, jotka kokeilee vaikka millä keinoin saada vierasta naista sänkyyn. Kuka valittaa ettei vaimo anna, kenen avioliitto muuten vain on huono ja ero tulossa nurkan takana. Olen myös törmännyt mieheen, joka sanoi suoraan, että seksiä hakee, vaimoa ei missään tapauksessa ole jättämässä. Mulle on ihan sama mitä kukakin kertoo ja jos joku noin saa vierasta, niin vastuu on silti hänen itsensä. Ei ole syytä, joka oikeuttaa pettämiseen. Selityksiä vain.
Kakkoset sulkevat silmänsä sen uuden parisuhteen tulevista ongelmista. He ovat päässeet päämääräänsä pettäjämiehen kanssa eli ykköseksi ja paistattelevat sen loistokkuudessa. Usein kuitenkin käy, että koska seksi on pitänyt salasuhdetta koossa sen parikin vuotta, niin ne intohimoisimmat vuodet on jo kulutettu. Nyt alkaa arki ja arjen haasteet, eikä se elämä ole yhtä hohdokasta.
Kuitenkin suurin haaste uudessa suhteessa tulee olemaan lapset! Kakkonen ei osaa pienessä mielessäänkään ajatella, minkälaiseksi elämä muuttuu. Miehen lapset asuu yhteisessä huushollissa joka toinen viikko tai ainakin joka toinen viikonloppu. Siihen soppaan kun vielä sekoitetaan kakkosen omat lapset, niin a vot. Siinä on elämä!
Uusioperheitä hajoaa alta aikayksikön. Nämä ikuisen onnen etsijät heräävät vihdoinkin todellisuuteen, mutta kuka maksaa laskun?
No tietysti ne syyttömät lapset! Nyt on pettämisen ja eron jälkeen väkisin tutustettu uuteen/uusiin ihmisiin ja nyt putoaa elämältä pohja taas...
Pettäjät ja kakkoset, ajatelkaa hyvät ihmiset kuinka paljon pahaa saatte niin monen ihmisen elämään aikaan!
Hieno asia, että parisuhdeterapiasta on joillekin pareille apua. Mikä on sitten onnistumisprosentti, se lienee aika pieni. Monilla ihmisillä, niin pettäjillä ja petetyillä, on pelko muutoksesta. Pelätään laittaa elämää uusiksi, vaikka vakiparisuhde on natissut liitoksistaan jo kauan. Yksin jäämisen pelko on myös iso peikko, varsinkin petetty sen taitaa tuntea vielä enemmän nahoissaan. Hyvän itsetunnon omaavalla ihmisellä on kanttia tehdä isoja elämänmuutoksia. Pettäjälläkin muutospelko saa julistamaan rakkautta vakikumppaniin, vaikka todellisuudessa se julistaminen on vain sanahelinää. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia ja kaiken uhallakin sanon että elämä ei ole mustavalkoista, vaikka se lause tuntuu olevan kirosana joillekin täällä. Tietokilpailussa on vain oikea ja väärä vastaus. Ihmissuhteissa se vastaus on joskus siitä välistäkin.
Pettäminen varmasti onkin useasti seuraus parisuhteen ongelmista. Monet elämänvaiheet saattavat myös hankaloittaa parisuhdetta, ilman että pariuhteessa varsinaisesti olisi ongelmia. Mieheni syytti minua niin niin monisti ihme asioista, joita en edes tiennyt olemassa olleen, kun jäi kiinni. Eikä niitä lopulta ollutkaan. Hänen omia ongelmiaan ne kuitenkin olivat. Vakava sairastuminen, melkein perään uuden vauvan syntymä, vauvan koliikki ja allergia ja suuret paineet työssä. Näihin hän lähti keventämään omaa elämäänsä.
Katkeruus ei kanna mihinkään, vaikka pienen piston tunnenkin jos tuota aikaa lähden pohtimaan.
Elämämme oli hyvää ja siksi annoimme itsellemme ja avioliitollemme toisen mahdollisuuden.
Olen tyytyväinen päätökseen, suhteemme on paljon vahvempi ja parempi tänään.
Yksin jäämistä en pelkää yhtään. Olen itsevarma nainen ja pärjään varmasti ilman miestäkin. Toista mahdollisuutta ei ansaitse kukaan!
"Mikä on sitten onnistumisprosentti, se lienee aika pieni"
Ehkä noin, jos ajattelisi että terapia onnistuu vain, jos avioliitto jatkuu ja muuttuu onnelliseksi. Mutta vaikka erotaan, terapia voi silti onnistua, jos se auttaa ymmärtämään itseään, mennyttä avioliittoaan ja omaa osuuttaan siinä. Silloin voi seuraavalla kerralla onnistua rakentamaan paremman ihmissuhteen itselleen, ttai onnistua löytämään onnen itsellisessä elämässä.
Arki on vaan semmoista, se syö meistä kaiken. Kun pitää koko perhesirkusta pystyssä, käy töissä ja hoitaa velvollisuutensa, monta kertaa joku kärsii ja se on juuri se parisuhde.
Parhaimmillaan se "toinen" avaa silmät sille, mitä sinulla todella on. Me halutaan ihan liikaa, eikä osata arvostaa sitä mitä meillä on.
Ja toisena naisena olemisessa on puolensa, siinä välttyy niin monelta arjen vastukselta.
Minulle ei riitä ainakaan mikään känninen ylikonttaus, minä tarvitsen kumppania moneen, vaikken haluakkaan herätä saman miehen vierestä jokaisena harmaana maanantaina.
"vaikken haluakkaan herätä saman miehen vierestä jokaisena harmaana maanantaina."
Tälläisellä itsepetoksella peittää itseltäänkin sen oman sydämen surun ja tuskan, kun elää yksin ilman todellista halua ja miehillekin kelpaa vain seksiin, kakkosena, ilman että kukaan rakastaa sinua itseäsi, aidosti ja syvästi.
Mutta mitäs sitten jollei se "rakkaus" mitä täällä perään kuulutetaan olekaan minulle se elämän täyte? Jos minä haluan kuitenkin hyvän seksin jälkeen haluan herätä aamulla pääsääntöisesti yksin? Jos koen pitkästä aikaa valitsemallani tiellä sitä surutonta ja tuskatonta aikakautta? Jos minulla onkin työ, ystävät, matkustelu ja harrastukset paljon tärkeämpiä? Jos en halua näistä mainituista asioista joustaa, tinkiä ja tehdä kompromisseja miehen vuoksi?
Onko se niin kamalaa, etten halua sitä mitä valtaosa haluaa? Onko se synti? Onko vain parisuhteiden helluvassa moraaliheteikössö ne asiat, mistä on oikeus nauttia?
Tuskin kuitenkaan.
Ymmärrätkö sinä, ettei jokaisen ihmisen tärkein asia maailmassa ole parisuhde? Ymmärrätkö, ettei jokainen ihminen halua elää 24/7 jonkun ihmisen rinnalla? He pystyvät olemaan onnellisia yksin. He eivät pelkää elää yksin. Luuletko, että esim. ed. kirjoittaja valehtelee?
Itsepetosta on enemminkin riutua parisuhteessa, jossa ei ole onnellinen. Maailma on täynnä yksin eläviä ihmisiä. Onnellisia. Heillä on kaikki mitä he tarvitsevat. Sääli, että nykyisinkin naisia arvotetaan sen mukaan, onko heillä miestä vai ei. Me ilman miehiä elävät siis sun mielestäsi ollaan surullisia ja tuskaisia. Seksiäkään ei saada kuin ukkomiehiltä. On se surkeeta.
Ei ole synti, kun jaat harrastuksesi toisen yhtä vapaan kanssa. piste.
Ihmettelen mitä se kylmä ja koneellinen seksi ilman tunteita antaa?
Maksullinen saa siitä palkan, mutta mitä sinä "kahdessadas" siitä saat?
Jos seksi on pelkkää kylmää panoa, niin luulisi hieromasauvan antavan saman tyydytyksen . Eikä tulisi edes likainen olo jälkeenpäin, toisinkuin miehiä alituiseen vaihtavana naikkosena.
Viitaten blogiisi kysyn uteliaisuudesta, kuinka sinulla voi olla jo aikuiset ja kotoa muuttaneet lapset, kun itsekin olet vasta 36v?
En usko että kahdessadas kenen kanssa tahansa sänkyyn menee. Tekee niin vain sellaisen kanssa, johon tuntee intohimoa ja hieman ihastusta. En usko, että hän on tunteeton ja kylmä. Vaikuttaa naiselta, joka on sinut itsensä kanssa eikä anna kaikenmaailman arvostelijoiden omaa eloaan hetkauttaa. Onnelliselta naiselta. Olenko väärässä?
Onnellinen nainen ei kinaisi täällä meidän tuhansien uskottomuuden vuoksi onnettomien kanssa.
"Luuletko, että esim. ed. kirjoittaja valehtelee?"
Hyvin yleisesti ihmiset haluavat uskoa, että toinen valehtelee, jos totuus ei ole itselle mieluisa.
Onni on jokaisen omassa taskussa. Elämää on lyhyt eikä sitä kannata laittaa hukkaan rypien itsesäälissä, jos kumppani on käynyt vieraissa.
"Tunteetonta elämää" Mitä seksi Sinulle merkitsee?
Hyvään seksiin tarvitaan kosolti oman kroppansa tuntemusta. Hyvä seksi, vaikka se tapahtuisi puolituntemattoman kanssa, ei ole läheskään aina vain pelkkä pano, puhumattakaan, että olisi vailla tunteita. Hyvään seksiin tarvitaan paljon himoa, toimintaa, mielikuvitusta. Ja kun seksi on hyvää, ei siitä tule likainen, vaan mahtava olo.
Mistä olet oppinut, että seksi on kylmää ja koneellista jos se ei sisälly perinteiseen parisuhteeseen?
Jos oikeen tarkkaan mietin, niin en siltikään muista kokeneeni tarkoittamaasi ylikonttausta. Joskus on toki tullut sählättyä kännissä, mutta nekin harvat nolot jutut on tapahtunut parisuhteen aikana.
Ei minulla ole mitään velvoitetta mennä kenenkään kanssa sänkyyn. Enkä voisi koskaan tehdä sitä, jollen tunne jonkinlaista vetoa vastapuoleen. Yksi pointti toimintaani on juurikin se, että minulla on vapaus valita. Minulla ei ole huonoja partnereita tällä hetkellä, erilaisia kylläkin. Jos joku olisi osoittanut huonoksi, se olisi jäänyt siihen yhteen tai kahteen kertaan. Ensimmäisestä kerrasta pyrin olemaan tekemättä vielä kamalan suuria johtopäätöksiä. Kukaan ei ole koskaan parhaimmillaan uudessa tilanteessa.
Minä saan suhteiltani läheisyyttä, huomaivaisuutta, hellittelyä, ystävyyttä, kumppanuutta ja useasti taivaaallista seksiä. Minulle se ei vain henkilöidy yhteen ihmiseen. Toki on minullakin oma suosikkini, mutta kaikkia arvostan omina persooninaan. Mutta aikanaan luopuminen kenestäkään heistä ei murra minua.
Minä en ole koskaan oikeen päässyt sinuiksi hieromasauvojen kanssa, ne tuntuvat todellakin kylmiltä ja koneellisilta, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olen kokeillut erilaisia, mutta en toki enää vuosiin. Ei ole minun juttu.
Lapsista toinen on täysi-ikäinen ja vuoden nuorempi asuu omillaan hyvin itsenäisesti toisella paikkakunnalla opiskelujen vuoksi. Ja baitövei, minä olen oikeasti 37, en ole vielä sitä itse sisäistänyt, kun vuodet menevät niin äkkiä ;)
Vanha sanonta, että se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, taitaa päteä tähänkin. Ei kukaan joka, osaa arvostaa itseään ja on varmalla pohjalla parisuhteessaan jaksa näihin minun pohdintoihini kiinnittää mitään huomiota. Ja kun muistetaan, että ollaan vielä palstalla missä puhutaan uskottomuudesta. Meillä on kaikilla syymme lukea ja kirjoittaa täällä.
On minuakin petetty, lasteni isä nöyryytti minua oikein kunnolla kun olin parikymppinen. Se otti koville, opetti ja valmisti minut siihen, että minä en petä.
Alun katkeruuden ja epävarmuuden jälkeen opin monta asiaa itsestäni ja parisuhteesta. Nyt ajattelen asiaa hyvänä oppina. Ensimmäisen avioliittoni jälkeen en ole enää samaan tilanteeseen joutunut, toki kaikkeahan ei voi tietää. Mistä voin tietää, ettei jossain vaiheessa taustalla olisi ollut samanlailla hillitysti toiminut toinen nainen. Jos näin ollut, se mitä en tiedä, ei minua satuta ja eronnut en ole koskaan niin että puolisollani olisi ollut uutta valmiiksi katsottuna.
Eikös me jokainen olla vastuussa omista valinnoistamme ja teoistamme? Minä en henkilökohtaisesti hyväksy pettämistä, itseltäni. Siinä on ihan tarpeeksi vaalimista. Minä en katso olevani oikeutettu tuomitsemaan ketään muuta ihmistä, mistään.
"Minä en katso olevani oikeutettu tuomitsemaan ketään muuta ihmistä, mistään. "
Ymmärrätkö että tuo koskee myös esimerkisi vaimon hakkaamista?
Jos mies hakkaa vaimon niin sinusta ei ole sitä tuomitsemaan?
Melkoista nihilismiä sanan todellisessa merkityksessä. Sinun mielestäsi et siis voi koskaan sanoa kenenkään toimineen moraalisesti väärin.
Juuri näin, seksi ilman rakkautta voi olla aika upeeta! Kyse on kemiasta ja mieltymyksistä, jonkun miehen tuoksukin voi saada minut kiihottumaan. Rakkaus on sitten toinen juttu, voi olla tunnetta paljonkin muttei silti haluja. Eiköhän näin selity sekin miksi pitkässä liitossa aletaan pihtaamaan. Mutta minähän tietenkin olenkin tunteeton pervo! :)
Seksi voi olla ja onkin upeeta, kun vastapuoli on kaikin puolin miellyttävä ja haluttava.
Meitä kuitenkin vielä löytyy, joilla on niin korkea moraali, että ei ihan jokaisen sopivalta tuntuvan kanssa hypätä sänkyyn.
Ei isketä varattuja eikä mitään satunnaisia tyyppejä, sillä kun omanarvontunne on tarpeeksi korkealla, niin tuollainen toiminta on mahdotonta.
Korkea moraali? Noo, voihan sen niinkin kai sanoa... Elämänkokemus on opettanut, että usein tällaiset "korkean moraalin" ihmiset eivät uskalla antautua, eivät luota, ovat pelokkaita, heillä ei ole itseluottamusta, rohkeutta, uteliaisuutta jne. Mutta ennenkaikkea heillä ei ole himoa, tarvetta ja halua seksiin oikein kunnolla kenenkään kanssa. He ovat tukahduttaneet seksuaalisuutensa moraalinsa sekaan.
Miten niin pitkässä avioliitossa ryhdytään pihtaamaan? Mitä iloa pihtaamisesta on oman itsensä ja parisuhteen kannalta?
Seksi ilman rakkauttakin on upeeta. Tuli harjoitettua sitä, ja paljon, nuorena tyttönä sinkkumiesten kanssa. Aikuisena tietää mistä on kyse, ja ymmärtää että seksi on mahtavaa, ja kaikkein mahtavinta silloin kun on partneri, josta välittää ja johon luottaa 100%. Tarkoitan luottaa, ihan kaikessa. Ukkomiestä en sänkyyni huolisi, olisi mahtavuuden lisäksi koko ajan takaraivossassa se, mikä oma asemani on ja pelko, mitä partneri musta todella ajattelee. Ukkomies ei täytä parrhaan ja mahtavimman seksipartnerin piirteitä, ei koskaan.
Aika kapaksi määrittelet omanarvontunteen, jos se korkeus määräytyy parisuhteeseen tai sen puuttumattomuuteen. Kyllä omanarvontunne on mielestäni paljon enemmän ja suurempi asia.
Ja mistä olet päätellyt, että hyppään sänkyyn jokaisen tarjoutuvan kanssa? Enemmän olen pakkeja antanut kuin seuraani kelpuuttanut. Asun todella pienessä pitäjässä, ja ikäisiäni vapaita naisia ei markkinoilla juuri ole. Olen vielä työssä hyvin miesvaltaisella alalla ja monella tapaa tapahtumien keskipisteessä. Kaikki siis tuntevat apinan, apina vain ei tunne kaikkia.
Yksi syy seurustelmattomuuteeni on myös se, että järkytyin siitä naittamisen halusta mikä yhteisössä ilmeni jäädessäni vapaille markkinoille. Ihan kuin olisin ollut raukka, jota jokaisen olisi pitänyt viedä treffeille tai naittaa parhaalle kaverilleen, työkaverilleen, naapurilleen, serkulleen. Ihan kun olisin ollut synti tai häpeä elää yksin. Mutta min viis veisaan, asun ja elän yksin ja anna karavaanin kulkea.
"Yksi syy seurustelmattomuuteeni on myös se, että järkytyin siitä naittamisen halusta mikä yhteisössä ilmeni jäädessäni vapaille markkinoille"
No hohhoh, tuo nyt ainakin on jo ihan puhdas tekosyy.
Mieti kuinka naurettavalta tuo kuulostaa:
"Oikeasti haluaisin parisuhteen, mutta kun sitä minulle oikein toivotaan niin en kyllä varmastikaan sellaiseen ala".
vrt
"En halua parisuhdetta kun en saa siitä mitään"
Kumpi kuulostaa naurettavalta ja kumpi uskottavalta selitykseltä?
No kyllä se voi täyttää, vaikkei sulla ole niin käynytkään. Elämäni parhaan seksin olen löytänyt toisen varatun kanssa salasuhteessa ja voi herranen aika miten se olikin upeaa. Ihan koko ajan olin kiimassa, mikään ei riittänyt. Vieläkin muistelen häntä ja haaveilen. Kyllä täällä naiset kärkkäästi neuvoo ja väittää mutta emme me kaikki ole samanlaisia. Olen kai kuitenkin nelikymppisenä jo sen verran aikuinen, että osaan tunnistaa hyvän panon... Mutta älkää huoliko, kyllä ymmärrän heitäkin joilla tuo ei onnistu ilman rakkautta. Pihtaaminen ei ketään auta mutta siltikin usein pitkissä suhteissa jompikumpi sitä tekee.
Toivon myös puolestasi parasta, että löydät vielä uuden, yhtä hyvän seksipartnerin kuin tuo varattu oli, mutta sinkun.
Samma här. Ymmärrän hyvin myös niitä, joille seksi liittyy vain rakkauteen.
"Pihtaaminen ei ketään auta mutta siltikin usein pitkissä suhteissa jompikumpi sitä tekee. "
Näin on, ja etenkin näissä pitkissä suhteissa se toinen käy vieraissa.
Lisäisin vielä, että hyvin monessa suhteessa toiselle osapuolelle seksi liittyy vain rakkauteen, toiselle ei välttämättä.
"Toivon myös puolestasi parasta, että löydät vielä uuden, yhtä hyvän seksipartnerin kuin tuo varattu oli, mutta sinkun. "
Ei kannata toivoa toisten puolesta sellaista mitä he eivät välttämättä halua tai tavoittele.
Eri juttu on myös, että lapsiperheissä harvoin jää aikaa kunnon seksisessioille. Siksipä useat ne "ulkoistavat" parisuhteen ulkopuolelle.
No minä en, olen nimittäin naimisissa ja aion pysyäkin. Nykyinen mieheni on rakas muttei sytytä kovasti. Ei ole sytyttänyt edes alussa vaan rakastuin ihan luonteeseen. Näillä mennään, saan vielä mummona muistella sitä erästä. Parempi niin kuin ettei tietäis mitä se on kun menee seksistä sekaisin!
Tuntuu olevan aika yleistä, että petetään kun seksuaaliset halut eivät kohtaa. Eikö näistä asioista pystytä vieläkään puhumaan avoimesti. Puhutaanhan niistä muistakin parisuhteen ongelmista. Onko vain helpompi käydä vieraissa kuin selvittää asiat kotona. Onhan ne yhteiset tarpeet kuitenkin joskus kohdanneetkin kun kerran on perisuhde perustettu.
"Onhan ne yhteiset tarpeet kuitenkin joskus kohdanneetkin kun kerran on perisuhde perustettu."
Ei yhteiset tarpeet, vaan molempien tarpeet ovat ehkä joskus kohdanneet. Eivät kuitenkaan välttämättä, vaikka parisuhde on "perustettu". Etenkin naisten halut heräävät toisinaan vallan valtoimenaan iän myötä. Miesten taas vähenevät, ainakin kyky monella heikkenee. Suurella osalla miehistä on potenssiongelmia nelikymppisestä alkaen.
Ihan silkkaa faktaa on myös se, ettei seksuaalisista haluista puhuminen tuo niitä kenellekään lisää. Oikeastaan päinvastoin. Mitä enemmän seksiaktiivisempi osapuoli ilmaisee halujaan seksiin suhteessaan, sitä kauemmaksi hän toista työntää. Moni seksiin haluton kokee ilmaukset pikemminkin painostuksena, vaatimuksena.
No ei ne ole kohdanneet alussakaan, oli muut syyt mennä yhteen. Täydellisessä maailmassa jokaiselle löytyy se kiva ja rehellinen, omantasoinen puoliso jota vielä himoitseekin (ainakin aluksi) koko ajan. Tässä reaalimaailmassa löytyykin sitten se kiva ja rehellinen puoliso, jonka kanssa tuntuu hyvältä perustaa perhe. Kuinka moni kolmikymppinen nainen ihan oikeasti uskaltaa jättää potentiaalisen lastensa isän vain koska ei hirveästi halua seksiä hänen kanssaan?? Oikeasti? Melko uskaliasta sanoisin, vieläpä jos jollain tasolla rakastaakin tuota miestä.
Niin, rakastaa voi vaikkei seksi suju ja seksi voi sujua vaikkei rakasta. Ainakin minulla ja tunnen kyllä muutaman muunkin naisen joka näin ajattelee.
Puhut asiaa, mukavaa lukea sellaistakin välillä täällä. Kaikilla ihmisillä on erilaiset tilanteet ja vaikkei pettäminen oikein olekaan, niin siitäkin voi päästä yli... Kunhan halua riittää kummallakin ja pettäminen on todella johtunut jostain parisuhdeongelmasta eikä siitä että toinen osapuoli nyt vain säännöllisesti tahtoo vierasta.