Totuuden puhumista painotetaan aina varsinkin silloin kun joku jää kiinni valheesta. Poliitikko saattaa olla vaarassa menettää hyväpalkkaisen virkansa kun joku vanha valhe paljastuu. Toinen ihminen on hyvä tyyppi laukoessaan röyhkeitä valheita, kun taas toista tuomitaan ankarasti kun hänen vuosientakainen hairahduksensa tulee päivänvaloon.
Kuinkahan moni meistä uskovistakaan on aina 100%:sti puhunut vain ja ainoastaan totuutta? Kun asioita salaamallakin voi käyttäytyä valheellisesti. Silti, vaikka totuutta pidetään toivottavana, ei joka paikassa totuuksia toitottava ihminen ole toivottava seuralainen.
Iso Raamatun Tietosanakirja, kirja 7, s. 52 sanoo mm. näin: "Saattaa käydä niin, että elämän vaikeina hetkinä joudumme ristiriitaisten velvollisuuksien eteen. Voi syntyä tilanteita, joissa ulkonainen totuudellisuus näyttää sotivan totuuden käskyn syvempää olemusta vastaan. On tilanteita, joissa totuuden kertominen vaikuttaa petokselta, ts. ilmaisemalla totuuden ihminen rikkoo lupauksen, paljastaa salaisuuden, kavaltaa viholliselle omia maanmiehiään, kenties jopa kansan ja isänmaan. Vaikenemisestakaan ei aina ole apua, sillä sekin saattaa riittää vastaukseksi. Herää kysymys: Onko tilanteita, jolloin hätävalhe on oikeutettu ja jopa velvollisuus?"
Kun Jeesuksen veljet kehottivat Häntä menemään lehtimajanjuhlille, Hän sanoi: Minä en vielä mene näille juhlille. Mutta vaikka Hän näin kieltäytyi menemästä Jerusalemiin porukan mukana, Hän meni sinne myöhemmin "ikäänkuin salaa".
Ison Raamatun Tietosanakirjan mukaan totuuden vaatimus Raamatussa tähtää ennen kaikkea sydämen vilpittömyyteen eikä pikkumaiseen, liioittelevaan ja kirjaimelliseen virheettömyyteen.
Mutta jos on mahdotonta päästä 100%:seen totuudellisuuteen puheissaan ja elämässään, niin millä mitalla nuo totuuden ja valheen määrät mitataan? Kuka päättää paljonko saa poiketa totuudesta? Olen nähnyt elokuvissa valheenpaljastuslaitteita, mutta onko sellaisia oikeasti jossakin käytössä? Ehkä viimeisellä tuomiolla?
Laitan tähän linkin aiempaan keskusteluun jossa on sivuttu samoja asioita: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9912360#comment-0
Kuinkahan moni meistä uskovistakaan on aina 100%:sti puhunut vain ja ainoastaan totuutta? Kun asioita salaamallakin voi käyttäytyä valheellisesti. Silti, vaikka totuutta pidetään toivottavana, ei joka paikassa totuuksia toitottava ihminen ole toivottava seuralainen.
Iso Raamatun Tietosanakirja, kirja 7, s. 52 sanoo mm. näin: "Saattaa käydä niin, että elämän vaikeina hetkinä joudumme ristiriitaisten velvollisuuksien eteen. Voi syntyä tilanteita, joissa ulkonainen totuudellisuus näyttää sotivan totuuden käskyn syvempää olemusta vastaan. On tilanteita, joissa totuuden kertominen vaikuttaa petokselta, ts. ilmaisemalla totuuden ihminen rikkoo lupauksen, paljastaa salaisuuden, kavaltaa viholliselle omia maanmiehiään, kenties jopa kansan ja isänmaan. Vaikenemisestakaan ei aina ole apua, sillä sekin saattaa riittää vastaukseksi. Herää kysymys: Onko tilanteita, jolloin hätävalhe on oikeutettu ja jopa velvollisuus?"
Kun Jeesuksen veljet kehottivat Häntä menemään lehtimajanjuhlille, Hän sanoi: Minä en vielä mene näille juhlille. Mutta vaikka Hän näin kieltäytyi menemästä Jerusalemiin porukan mukana, Hän meni sinne myöhemmin "ikäänkuin salaa".
Ison Raamatun Tietosanakirjan mukaan totuuden vaatimus Raamatussa tähtää ennen kaikkea sydämen vilpittömyyteen eikä pikkumaiseen, liioittelevaan ja kirjaimelliseen virheettömyyteen.
Mutta jos on mahdotonta päästä 100%:seen totuudellisuuteen puheissaan ja elämässään, niin millä mitalla nuo totuuden ja valheen määrät mitataan? Kuka päättää paljonko saa poiketa totuudesta? Olen nähnyt elokuvissa valheenpaljastuslaitteita, mutta onko sellaisia oikeasti jossakin käytössä? Ehkä viimeisellä tuomiolla?
Laitan tähän linkin aiempaan keskusteluun jossa on sivuttu samoja asioita: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9912360#comment-0
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesus kieltäytyi tulemasta siksi,että saisi olla rauhassa eikä kansanjoukot kulkisi liepeissä sinne ja olisi vain muiden joukossa tuntemattomana,vaikka hänet heti tunnistettiin kyllä! ei Jeesus valehdellut,eihän hän heidän mukanaan mennyt,mutta tuli ominaan,että lehtimajajuhlat ei olisi muuttuneet Jeesuksen ympäröimäksi juhlaksi.
Loppujen lopuksi Jeesus kuitenkin oli noilla juhlilla varsin avoimesti.
Hän meni juhlien puolivälissä pyhäkköönkin ja opetti siellä, jonka seurauksena hänestä syntyi kiistaa kansan keskuudessa, mutta häntä ei noilla juhlilla vielä vaadittu ristille.
Juhlan viimeisenä suurena päivänä hän suorastaan julkisesti huusi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Luulen, että Jeesus ei ehkä ensin aikonut mennä koko juhlille, koska juutalaiset tavoittelivat häntä jo tuolloin tappaaksensa hänet. Hän aikoi siksi pysytellä Galileassa, jota kutsuttiin pakanain Galileaksi. Juudeassa ja varsinkin Jerusalemissa oikeauskoisten juutalaisten uskonnollinen kiihko oli korkeimmassa potenssissaan. Jeesus saattoi muuttaa mielensä. Olihan hänelläkin vapaa tahto.
Jeesus kertoi, ettei profeetan ole soveliasta kuolla muualla kuin Jerusalemissa.
Luuk. 13:33
"Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa."
Tärkeää oli myös, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema sekä ylösnousemus tapahtuivat pääsiäisen aikana, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Lehtimajanjuhla oli väärä aika, ja siksi Jeesus sanoi, ettei hänen aikansa ollut vielä tullut. Hän tunsi Kirjoitukset, ja tiesi aikansa.
Kannattaa lukea Joh. 7. luku kokonaan. Asiayhteydestä selviää paljon enemmän kuin vain yksittäisestä jakeesta.
Aloittaja kysyy:
Mutta jos on mahdotonta päästä 100%:seen totuudellisuuteen puheissaan ja elämässään, niin millä mitalla nuo totuuden ja valheen määrät mitataan? Kuka päättää paljonko saa poiketa totuudesta? Olen nähnyt elokuvissa valheenpaljastuslaitteita, mutta onko sellaisia oikeasti jossakin käytössä? Ehkä viimeisellä tuomiolla?
En usko, että yksikään ihminen pääsee 100 % totuudellisuuteen ja aitouteen puheissaan. Raamattu todistaa, että kaikki ihmiset ovat valehtelijoita, siis ainakin jossain elämänsä vaiheessa. VT:ssa on tästä toteamus. Myös UT.ssa todetaan sama.
Ps.116:
11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
11 Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista.
Hädän hetkellä Jeesuskin sai kokea ihmisten hylkäämisen. Samat ihmiset, jotka hurrasivat Jeesukselle, olivat hetken päästä huutamassa häntä ristille. Todellisesti jokainen meistä ihmisistä on päästänyt saman huudon "Ristiinanulitse", kun olemme langenneet syntiin. Olemme syntiinlangennutta sukua kaikki tyynni. Raamattu todistaa sen, ja jos olemme rehellisiä, tiedämme sen itsekin syvällä sisimmässämme. Siksihän ihmispoloinen pyrkiikin painamaan ajatuksen pois mielestään. Monet eivät edes tunnusta synnin olemassa oloa, puhumattakaan, että päästäisi oman syyllisyytensä mielensä tiedostaviin osiin.
Jaak. 3:2
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Siitä huolimatta, että meidän vanhassa minässämme asuu synti ja taipumus vääryyteen, voimme pyrkiä totuudellisuuteen kaikessa. Jokainen itse päättää kohdaltaan, aikooko tahallisesti poiketa totuudesta vai tahtooko pysytellä siinä.
Uskon, että Jumala kysyy tässäkin asiassa ennen kaikkea meidän tahtoamme eikä kykyämme ja voimaamme tehdä oikein. Hän antaa voiman ja lankeemuksista voi nousta. Kaikesta on siten valmistettu pääsy. Synnistä vapautuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on syntiemme sovitus eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman.
Viimeisellä tuomiolla niin kuin tälläkin hetkellä on Jumalalla kaikesta täydellinen tieto ja kirkkain selko. Hän ei tarvitse paljastuskoneita tunteakseen meidät ihmiset.
Uskon että Jeesus pääsi satayksitoistaprosenttiseen 111% totuuteen, ja näki että maailmaa ja maailmassa eläviä ihmisiä ei mikään totuudellisuus miellyttänyt, totuus on kova pala purtavaksi varsinkin valtaapitäville papeille todellisesta uskosta.
Kokoajan kulkiessaan kohti lopullista totuutta Jeesus näki merkkien ja ihmeiden seuratessa häntä hänen ympärillään, miten itsensä uhraamisen aika lähestyi hänen kohtaloaan.
Viimeinen ja suurin merkki ennen omaa väistämätöntä uhrikuolemaa oli Lasaruksen YLÖSHUUTO! , kaikki tämä oli esikuvallista kuoleman voittoa, ja vahvisti Jeesukselle tulevan oman kuoleman JA oman ylösnousun ihmeen - mahtavan Jumalan voimalla.
Jeesus tunsi ja tiesi Jumalansa, eli hänessä ja oli hänessä täysin yhtä - omien sanojensa mukaan.
Mitkä ihanat sanat rakkaalta vapahtajaltamme, jotka voimme aivan samalla tavalla uskoa elämässämme todeksi :
" Minä ja Isä olemme täysin yhtä. "
Kun seuraamme sydämemme valtiasta edelleenkin siis, meillä ei ole mitään hätää, ehkä kun opimme vaeltamaan yhä enemmän hengen isossa Hedelmässä, joku nuori innostuu vaelluksestamme, ja kirjoittaa sen ylös, ja silloin se on todella kirjoittamisen arvoinen ja kirjoittamisen kohde on tullut Raamatun sanojen mukaan Arvolliseksi. Hymy.