Lieneekö maailmassa ketään ihmistä, joka rehellisesti voi sanoa puhuvansa aina ja vain 100% totta. Toisinaan tapahtuu niin että joku menettää luottamuksen ja hyvän viran lausumalla valheen tietyssä tilanteessa.
Valehdella voi kertomalla puolitotuuksia tai jättämällä tietoisesti jotakin kertomatta. Moni puolustelee "valkoisia valheitaan", mitä ne sitten lienevätkin? Halutaan säästää toista ihmistä pehmittämällä asiaa valheilla tai jättämättä jotakin kertomatta. Voi siis olla myös liian rehellinen?
Jaak.3:2 "Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa".
Oikeastaan mielessäni oli sellainen asia, että voiko uskovainen toimia tietyissä ammateissa? Lapsuudestani muistan sanonnan jonka mukaan kauppiaat eivät pääse taivaaseen. Parempiin myyntituloksiin päästäkseen moni turvautuu puolitotuuksiin ja valheelliseen mainontaan.
Entä voiko uskovainen toimia haamuasiakkaana, eli asiakkaana esiintyen arvioida tietyn liikkeen asiakaspalvelua ym. liikkeen toimintaa. Tai voiko uskovainen käyttää taitelijanimeä?
Onko jossakin tietyssä ammatissa - työn menestykseen ja esimiehen vaatimuksiin liittyen - valhe sallittua uskovaiselle?
Mainittakoon että sekin lienee valhetta kun evankelioidaan ja sanotaan että kun otatte Jeesuksen elämäänne niin kaikki teidän ongelmanne ratkeavat! Eikä liene sen sallitumpaa saarnata valheita puhujanpöntöstä kuulijakunnalle kuin ladella niitä myyntipuheessa asiakkaalle?
Lienee myös osansa sillä kulttuurilla, perhetaustalla ja kasvatuksella - miten paljon pidämme kiinni totuudesta. Omantunnon herkkyys tai venyvyys ja se miten paljon sallii puheidensa rönsyillä totuuden ja valheen välimaastossa.
Onko ainoa ohje näissä asioissa se, kuten eräässä kirjassa ihmiset kysyivät itseltään "miten Jeesus tekisi"?
Valehdella voi kertomalla puolitotuuksia tai jättämällä tietoisesti jotakin kertomatta. Moni puolustelee "valkoisia valheitaan", mitä ne sitten lienevätkin? Halutaan säästää toista ihmistä pehmittämällä asiaa valheilla tai jättämättä jotakin kertomatta. Voi siis olla myös liian rehellinen?
Jaak.3:2 "Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa".
Oikeastaan mielessäni oli sellainen asia, että voiko uskovainen toimia tietyissä ammateissa? Lapsuudestani muistan sanonnan jonka mukaan kauppiaat eivät pääse taivaaseen. Parempiin myyntituloksiin päästäkseen moni turvautuu puolitotuuksiin ja valheelliseen mainontaan.
Entä voiko uskovainen toimia haamuasiakkaana, eli asiakkaana esiintyen arvioida tietyn liikkeen asiakaspalvelua ym. liikkeen toimintaa. Tai voiko uskovainen käyttää taitelijanimeä?
Onko jossakin tietyssä ammatissa - työn menestykseen ja esimiehen vaatimuksiin liittyen - valhe sallittua uskovaiselle?
Mainittakoon että sekin lienee valhetta kun evankelioidaan ja sanotaan että kun otatte Jeesuksen elämäänne niin kaikki teidän ongelmanne ratkeavat! Eikä liene sen sallitumpaa saarnata valheita puhujanpöntöstä kuulijakunnalle kuin ladella niitä myyntipuheessa asiakkaalle?
Lienee myös osansa sillä kulttuurilla, perhetaustalla ja kasvatuksella - miten paljon pidämme kiinni totuudesta. Omantunnon herkkyys tai venyvyys ja se miten paljon sallii puheidensa rönsyillä totuuden ja valheen välimaastossa.
Onko ainoa ohje näissä asioissa se, kuten eräässä kirjassa ihmiset kysyivät itseltään "miten Jeesus tekisi"?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tunnen yhden ainoan joka täyttää edellä esittämäsi vaatimukset 100% rehellisyydestä, aina ja jatkuvasti. Eikä Hänen suustaan ole koskaan valhetta kuultu!
Tällaisen ystävän kanssa on hienoa olla. Häneen voi turvata niin ilon kuin surunkin hetkellä, myös silloin kun itsellä on vaikeaa ja tietää toimineensa väärin. Hän kuulee ja ymmärtää.
Aina Hän osaa valita oikeat sanat oikeisiin hetkiin, kuinka hyvin Hän minut tunteekaan...
Hän on ystävänä täydellisen luotettava. Hän ei petä koskaan, ei hylkää eikä puhu selkänsä takana pahaa kenestäkään. Hänelle uskallan avautua kaikkein syvimpienkin tuntojen ja henkilökojtaisuuksien kanssa, uskallan Hänen edessänsä olla avoin ja purkaa sydämeni, sillä luotan Häneen ja Hän todella on kaiken tämän luottamuksen arvoinen!
Hän myös kannustaa minua, nostaa askeleitani kun huomaan horjuvani tai, jopa kupsahtaneeni kokonansa kumoon. Hän ei jätä pulaan, vaan tarjoaa auttavan kätensä aina kun sitä pyydän.
Hän, ystäväni rakastaa minua. Hän rakastaa minua niin valtavasti, että on valmis jopa kuolemaan puolestani. Todellakin.
Hän kuoli puolestani. Rakas ystäväni.
Niin valtava Hänen rakkautensa minua kohtaan on!
Hänen nimensä on Jeesus!
Häneen ei kuitenkaan kuolemalla ollut mitään valtaa, ja Hän nousi ylös kuollesta, voitti sen! Hän elää, aina ja ikuisesti ja on kanssani joka ikuinen päivä maailman loppuun asti! Hän on Tosi Ystävä!
Hän myös tahtoo olla jokaisen ystävä, sillä Hänet naulattiin ristin puuhun meidän jokaisen puolesta, sinun, minun, meidän jokaisen! Niin paljon Hän rakasti meitä jokaista! Kuinka valtavan suuri sydän Hänellä onkaan!!
Hän on tosi ystävä, joka Herraan turvaa häntä ympäröitsee armo!
Käänny Hänen, Jeesuksen puoleen ja usko Häneen. Olet saava Hänestä ystävän, tosi ystävän, ystävän jollaista ei läpi ikuisuuden ole toista!
Et edes yrittänyt vastata aloittajan kysymykseen. Miksi? Jos et tiedä vastauksia niin miksi ollenkaan alat tyhjää lätisemään.
Vastasin hänen ensimmäiseen kysymykseen.
Jeesus ei itse valehtele, mutta kyllä Jeesuksen nimessä myös valheita kerrotaan tai puolitotuuksia, valitettavasti.
Olen ollut myyjänä. Täytyy sanoa että harvassa on sellaiset työpaikat joissa voi olla työntekijänä toiselle, ilman että täytyy valehdella. Tämä on suurin syy, miksi en enää nykyisin hakeudu myyjäksi.
Eri asia on sitten jos saa itse olla omassa yrityksessä myyjänä/kauppiaana tai muuten myyntityössä. Tällöin voi itse paremmin sanella sen, miten myyntityötä tehdään: rehellisellä pohjalla vaiko muulla tavoin.
Sekin rasittaa, jos asiakkaan kysyessä suoraan, ei voi vastata hänelle yhtä suorasti. Se on ainakin minut saanut huonolle mielelle ja omantunnon kolkuttelemaan.
"Täytyy sanoa että harvassa on sellaiset työpaikat joissa voi olla työntekijänä toiselle, ilman että täytyy valehdella"
"Sekin rasittaa, jos asiakkaan kysyessä suoraan, ei voi vastata hänelle yhtä suorasti. Se on ainakin minut saanut huonolle mielelle ja omantunnon kolkuttelemaan".
Olen itse havainnut saman asian kun olen joskus vieraillut myyntialan ammateissa.
Uskontojen merkkinamiehet ovat myyntimiehistä suurimpia valehtelijoita, kaikkea myydään, ihmeparanemisia tuosta vaan ja taivasvierailuista kertovia kirjoja, omia valheellisia kokemuksia, ja paljon harhaoppia, kuten menestysteologiaa. Kaiken mailman taikakaluja, pyhiä vesiä, siunattuja öljyjä ja muuta markkinaroskaa.
Ei tarvitse mennä siis kauas kalaan...
Se on surullista jos ihan suoranaisesti ja tarkoituksella lähdetään valehtelemaan näissä mainitsemissasi asioissa, koska myös ihan oikeasti tapahtuu ihmeparantumisia ja taivasvierailuja. On vaikeampaa arvioida mitkä kokemukset ovat totta jos joukossa on myös pelkkiä satuja. Nämä tällaiset satusedät palvelevat sielunvihollisen asiaa ja heidän kohtalonsa ei ole kadehdittava, elleivät tee parannusta ja lopeta valheiden puhumista.
Parempi pieni valkoinen valhe kuin totuus, joka särkee toisen ihmisen eikä ole toiselle todella tärkeä tieto. Motivaatio on se tärkein! Sanonko valkoisen valheen pelastaakseni oman nahkani vai toisen nahan? Nämä tietysti liittyvät enemmän ehkä mielipiteisiin.
Ja tosi on, että moni oikein karismaattinen ja "hengessä oleva" saarnamies tai -nainen päästele omiaan (liioittelee) puhujapöntöstä. Kun tällaisen huomaan, en kuuntele koko ihmistä saarnaamassa vaan keskityn omiin ajatuksiini. Ei Jumala tarvitse meidän valheitamme korottaakseen itseään!
Jumalan sana on totuus ja se riittää. Ei mitään ihmejuttuja tarvitse kertoa.
>>Ja tosi on, että moni oikein karismaattinen ja "hengessä oleva" saarnamies tai -nainen päästele omiaan (liioittelee) puhujapöntöstä>>
Löytyipä ihan prikulleen niinkuin minunkin huomioni. Saarnaspöntöstä sitä valehdellaankin ja on tosi.
Sellainen kummallinen "hurmoshenki", se juuri laittaa uskovan liioittelemaan ja paisuttelemaan juttuja, sitten lopulta uskoo täysin niihin itse tosissaan.
Olin joskus tuon "hurmahengen" pauloissa itsekin, hiuomasin jäkeen sitten kyllä sen.
Järjen käyttö on uskoville suotavaa, sitä tulee käyttää, eikä antaa mielikuvituksen hallita itseään.
Olen joskus pitkäksi aikaa jäänyt miettimään jotakin outoa juttua jonka joku saarnamies tai -nainen on suustaan päästänyt. On tullut mieleen että "rapatessa roiskuu"?
Sellaisia totuuksia ei kannata ottaa julkisesti käsiteltäväksi, joiden tietää vain lokaavan toisten mainetta tai aiheuttavan tarpeettomia riitoja. Näitä itselle ja toisille henkilökohtaisia asioita kannattaa kysellä Jumalalta rukouksessa, miten Hän neuvoo asioita käsittelemään.
Usein on mahdollista puhua näistä asioista jonkun vaitiolovelvollisen sielunhoitajan tai hyvän ystävän kanssa. On hyvä kysyä jonkun luotettavan uskovan ihmisen mielipidettä näistä asioista, vaikka jokaisen on sitten kyllä itse tehtävä omat päätöksensä ja vastattava itse teoistaan ja puheistaan.
Aika usein sattuu niin että jotakin asiaa kysytään siten ettei siinä ole paljon aikaa ajatella mitä vastaa. Jumalalle voi lähettää nopean hätärukouksen ja pyytää neuvoa miten vastata. Mutta yleensähän näihin tilanteisiin tulee tokaistua jotakin ajattelematonta...
Hei manteli!
Niin,voisi kai sanoa että kunniaa ei ole,
ja omatunto on venyvä käsite.....:=))
"Niin,voisi kai sanoa että kunniaa ei ole,
ja omatunto on venyvä käsite.....:=))"
Tarkoititko tätä omakohtaisesti vai onko asia yleisesti ottaen näin paha mielestäsi?
Keksittyjä tarinoita kertoilevat saarnaajat ovat yleisemmin valheen hengen vallassa kuin Jumalan Hengen täyttämiä.
Tekevät sitä tietoisesti .