Liian vanha-myytti, perusteluja kiitos?

Enemmän se on halusta oppia ja musikaalisuudesta kiinni mutta tosihan se on että mitä nuorempana oppii tai aloittaa niin sitä helpompi se on omaksua.
Vanhempanakin oppii jos haluaa oppia.

Kun soittamisen aloittaa jo kohdusta käsin niin on mestari syntyessään ;)

Ei mun mielestä tuosta kukaan saarnaa ja päinvastoin, täälläkin on hyvin sanottu, että kannattaa aloittaa myös vanhempana ja voi kehittyä hyväksi soittajaksi.

Tosin mitä nuorempana aloittaa niin sen parempi, se motoriikkakin menee paremmin junnuna perille ja tämä väite perustuu tätä alaa tutkineisiin tiedemiehiin ja tutkijoihin eli ei ole tuulesta temmattu väite, mutta ei tämä tarkoita sitä, etteikö vanhemmalla iällä aloitanut soittaja voisi kehittyä hyväksi.

Homma on monen tekijän summa, jossa se halua oppia on tärkeä.
Eri ihmiset oppii eritavalla, toiset nopeasti ja toiset hitaammin ja jotkut ei pääse puusta pidemmälle ja yleisesti ottaen mitä nuorempana sen parempi.

Tarkoittaiskohan näin rivien välistä sitä, että nelivuotias ei tee päätöstä musiikin oppimisesta. Sen päätöksen tekevät vanhemmat. Se tarkoittaa sitä, että usein vanhemmilla on itsellään musiikillista taustaa, ehkä vähän sitä nuottikorvaakin, jota pidetään perinnöllisenä lahjana, ja kunnianhimoa lastensa puolesta.

Kaikki edelliset ovat yleensä merkki sivistyksestä ja luokkataustasta. Duunariperheissä ei komenneta lapsia konservatorion pianotunneille, eikä pakoteta opettelemaan tuntikausia pianon ääressä.

Musiikki on kaikista taidemuodoista ehkä se snobimaisin (ja konservatiivisin). Turha siis ihmetellä, jos porukkaa jaetaan jyviin ja akanoihin alusta saakka.

ei voi olla mestari syntyessään jos ei aloita kohdussa soittamista.. mut jos tarpeeksi lähellä aloittaa niin se lasketaan jo sit..=D

Lapsi oppi nopeammin kuin aikuinen mitä musiikinopiskeluun tulee. Ei uskois mutta niin se vain on. Kun ikää tulee niin oppiminen hidastuu koska elämässä on "miljoona" muutakin mielenkiintoista asiaa opittavana. Pikku taapero pysytyy laittamaan kaikki ajatukset siihen yhteen hetkeen, musiikkiin. Suosioon nousseet artistit ja muusikot ovat koko ikänsä lapsesta asti harrastaneet musiikkia ja se on ollut kova koulu menestykseen. Hyviä soittajia on suomi pullollaan, mutta huippu soittajat kyllä ovat harjoitelleet osaamisensa ihan pienestä pitäen.

Oon jo päälle 20v ja aloittanut eräänlaisen kosketinsoittamisen n. 2kk sitten. Koskaan ennen en ole soittanu mitään ja nuotitkin piti opetella varta vasten tota varten. Itellä painuu melkein saman tien mieleen että mitä nappuloita mun piti painaa missäkin järjestyksessä., nopeat biisitkin onnistuu aika helposti, kun on siunattu järkyttävillä ADHD käsillä ;)
Vanhuuden heikkous ei siis vaivaa. Koulun jälkeen on vapaata aikaa koko ilta, joten muutaman tunnin treenaa helpolla putkeen.
En tiedä minkä takia olisin huonompi oppimaan kuin pikkulapsi, varsinkin kun olen niin innokas tämän kanssa :)

Älykkyyteen/lahjakkuuteen vaaditaan sopivat geenit ja sopivat olosuhteet. Ennen on paasattu syntymän jälkeisten vuosien merkitystä kaikkien perustaitojen oppimisessa, mutta itse asiassa ensimmäinen tärkeä etappi on kohdun olosuhteet (eli adoptio ei mahdollista lapselle optimaalisia kehittymisen edellytyksiä, jos kohdussa olosuhteet ovat olleet epäedulliset).

Joka tapauksessa tiettyjen asioiden oppimiselle on herkkyysvaihe. Jos lapsi ei opi kieltä ensimmäisten vuosiensa aikana (elää esim. eristettynä eläinkarsinassa, eikä kukaan puhu hänelle), niin hän ei kykene oppimaan kielioppia lainkaan, mutta pystyy oppimaan sanat.

Eli uskon, että jos aikuinen opettelee soittamaan, hänellä on kuitenkin olemassa taitoon vaadittavia perusvalmiuksia. Hän on kuullut ja kuunnellut musiikkia elämänsä aikana, on ehkä harrastanut jotakin käsien näppäryyttä kehittävää (vähintäänkin käyttänyt kymmensormijärjestelmää tietokoneen näppäimistöllä), laulanut suihkussa tms., ehkä kehittänyt rytmitajua tanssimalla. Eli hänellä on olemassa perusvalmiuksia. Oppiminen voi olla hitaampaa kuin lapsella, mutta aikuinenkin oppii. Oppiminen olisi varmasti vaikeampaa tai mahdotonta, jos aikuinen olisi elänyt koko ikänsä musiikin suhteen tyhjiössä.

Itselläni on jonkin verran hahmotushäiriöitä ja vielä enemmän muistin kanssa ongelmia. Silti olen auttavasti onnistunut opettelemaan reilussa puolessa vuodessa nuotit lähes 40-vuotiaana siten, että pystyn soittamaan laulunuoteista melodikalla. Kahdella kädellä soitto tuottaa vaikeuksia, mutta nyt olen hankkimassa sähköpianoa, ja aion vain omaa tahtiani opetella, menköön vaikka eläkeikään saakka. Kukin taitojensa mukaisesti. Tuskin minusta olisi mestaria tullut lapsenakaan aloittaen, mutta paljon iloa soittaminen itselleni tuottaa nyt, ja on samalla terapeuttista toimintaa.

Huippu-urheilijoiden opit ja kyvyt on ammennettu jo lapsuuden ensi askeleista. Kuten SuperMarjo tosi-tv-ohjelman lapsista näkee sen todellisuuden. Näistä lapsista voi kehittyä huippumuusikkoja tai huippuhiihtäjiä. Kansa on päivitellyt kuinka Supermarjon lapset joutuvat uurastamaan eikä heidän anneta olla lapsia. Kun he aikuisiällä voittavat olympiakultaa on suomen kansa hurmiossa. Se on kova koulu päästä huippuosaajaksi. Mikään ei tule taivaan lahjana. Menestys on kovaa työtä työtä ja työtä, lapsesta asti.

Juha Tapiokin aloitti kitaran soittelun teininä vasta ja mitä hän nyt on?