Kihlasormuksen status

Tykkäisin, tykkäisin kovasti.

Puolisoni nai minut äitini vihkisormuksilla - minun tahdostani. Se sormus on kauneimpia näkemiäni ja nyt sormessani.

On aivan sama minkä rinkulan sormeensa työntää tuossa rituaalissa.
Yritin itse pitää aivan oikeaa sormusta mutta parin viikon jälkeen se on ollut, ensin hyllyssä, sittemmin tallelokerossa, katoamisen estämiseksi.

Vaimon sormeen ovat 60-luvun leveät sormukset liian tilaa vieviä.
Pitänee joskus yhtä, tai sitten ei.
Ainoa jatkuvasti sormessa oleva on lokeron aidon kivisormuksen näköinen halpa zirkonikivinen, renkaaltaan kapea.

Eli himo palkan kuittaaviin rinkuloihin on amerikanhuumaa?

Tykkään!

Toisille tuntuu olevan itse sormus tärkeämpi kuin se mitä kihlaus merkitsee. En tarkoittanut nyt tässä kirjoittaneita vain yleisesti ottaen. Menin itse naimisiin toisen kerran äidinäitini vanhalla kihlasormuksella. Varsinaista kihlasormusta meillä ei ollutkaan. Ensimmäisellä kerralla mies halusi ostaa kauniit sormukset, niin mikäs siinä. Jos vielä menen kihloihin (kertaalleen jo kysyttiin tässä suhteessa) niin sormus saa olla pantista tai muuten käytetty, mutta ei sentään edellisten parisuhteitten jäljiltä :)

Väärä palsta. Kihlauskeskustelu löytyy Häät-otsikon alta.

Äidin ei kannattaisi puuttua aikuisen poikansa sormusvalintoihin, se ei lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta.

Kihlasormuksena käytetty sormus saattaa olla epäilyttävä. Voi olla että uusi nuorikko tuntee olevansa väheksytty saadessaan vain käytetyn sormuksen. Minulle ei kävisi käytetty kihlasormus, mutta lähes mikä tahansa muu perinnesormus tai rinkula kylläkin. Mitä sen on väliä, vaikka rengas olisi hopeaakin. Jonkun exän uudelleenkierrätetty tai mummovainaan sormus tuntuisi melko oudolta.

mulle sormukset ei merkitse yhtään mitään

No ei todellakaan.Kyllä itse pidän kihlautumista sekä naimisiin menoa niin ainut laatuisena tapauksena elämässä että siinä mitkään 500 erkkiä tai mattiakaan paina missään.

Yhteinen asuntolaina sitoo joka tasolla paljon enempi kuin muinaiset "omistus leimat". Rinkulat voi tempaista sekunissa nevadaan, mutta 200ke lainaa ei niin vaan heivatakkaan.

Kylla minulle olisi kaytetty sormuskin kelvannut. Jos kyseessa olisi esim. isovanhemman sormus yms. niin sillahan voi olla viela enemman tunnearvoa. Kuitenkin miettisin sita, etta mika sormus kenellekin tyyliltaan sopii.

Oma sormukseni oli uusi ja suoraan sanoen aivan liian kallis (mies taisi upottaa siihen kuukauden palkan). Aluksi minua hirvitti kantaa sita sormessa ja jatkuvasti panikoin, etta sen johonkin havittaisin. En juuri kayta koruja ollenkaan ja sormus on aika isokokoinen. Toissa tuotti hankaluuksia pitaa moista laboratoriohansikkaiden sisalla ja tyylikin minusta hieman liian huomiotaherattava. Mutta olen nyt aikaa myoten siihen tottunut ja se tosiaan symboloi minulle tata meidan liittoa ja en sita enaa mihinkaan toiseen vaihtaisi :)

käytettyä jostain ostettuna.
Perintösormuksen kelpuuttaisin kunnianosoituksena.

kuka haluaa kahletta sormeensa.... ;D No ei nyt kai.