Olen 30-kymppinen ja ollut työttömänä jo periaatteessa koko työmarkkinoilla olemisen ajan eli pyöreästi yli kymmenen vuotta. Oikeasti olen välillä tehnyt joitain pätkiä töitä, opiskellut ja valmistunut, käynyt kursseilla, hakenutkin joitain paikkoja (joitain), mutta en nyt juuri niitä muistele vaan mietin, että onko tässä mitään järkeä? Työkkärissä pitäisi käydä ilmoittautumassa 3 kk välein, mutta oikeasti töistä ei ole tietoakaan.
Avoimia paikkailmoituksia lukiessa ei edes viitsi hakea paikkaa kun hakuteksti on niin vaativaa ja haasteellista. Joko persoonallisuusvaatimukset ovat jotain järkyttävää, tai sitten haku stoppaa ajokortin ja oman auton puuttumiseen. Eivätkä työkkärin työnhaunkoulutukset ole ratkaisseet tätä ongelmaa.
Loppupelissä minun pitäisi valehdella itsestäni kaikki mahdollinen, jotta edes voisin hakea paikkaa, jota en oikeasti edes haluaisi. Kertoohan se ilmoitus millainen porukka on ehkä vastassa. Kuitenkin jo tehdyistä töistä tiedän sen etteivät ne niin vaativia ole edes olleet, enkä korttia ole tarvinnut.
Onnistuneimmat työsuhteet ovatkin antaneet enemmän muuta hyvää kuin sitä rahaa. Senkin olen huomannut, että samoissa töissä on muutaman kerran ollut aivan sairasta porukkaa, ihan oikeasti. Persoonallisuushäiriöisiä, narsisteja... Uh... ja yäk... Oikeesti menisivät hoitoon... mutta paha neuvoa sellaista joka ei näe itseään peilistä...ja paha sellaista sietää...
Oikeita töitä tehdessä huomaa, miten mielekästä se on, mutta jokainen häiritsevä henkilö, joka aivan välttämättä haluaa olla joko häiriöksi, tai kokee minut häiritseväksi, käytännössä haittaa työskentelyä. Ensisijaisesti en edes kiinnostu ongelmatapauksista, mutta valitettavasti he kiinnostuvat aivan liikaa yksityiselämän puolelle asti asioistani ja minusta. Heistä ei sitten millään pääse eroon.
Eikä minua vittu kiinnosta jäädä tappelemaan tai hankkimaan itselle pysyvämpää asemaa, tai edes kiinnosta olla toisille ikävä tyyppi. Helpompi vaihtaa maisemaa ja olla vaikka työtön. Kerran olen hiljentänyt yhden, mutta ei vittu kiinnostais enempää.
Tämän taustan valossa olenkin alkanut haaveilemaan oloneuvoksen asemaa. Jos heittäis vaikka koko työn hakemisen ja ilmoittautumiset kankkulankaivoon ja alkaisi nostamaan vain toimeentulotukea. Ottaisi vastaan karenssit, toimeentulotuen leikkaukset, alkaisi käydä leipäjonossa, kasvattaisi omat potut parvekkeella, ja pitäisi olohuoneessa talvella pientä kasvihuonetta.
Pitäisi hyvän päivärytmin lenkkeilemällä, valmistamalla omista perunoista laatikot, marjastamalla, liikkumalla luonnossa. Kokeilemalla uusia harrastuksia: kenenkään näkemättä taittaisi katajasta jousipyssyn ja harjoittelemalla käsintehdyillä nuolilla ammuntaa...
Siksi ajattelin kysäistä teiltä kokemuksia sossun luukuista ihan lyhyesti. Ongelmiahan aina on, mutta onnistuisiko ja kuinka hyvät mahdollisuudet olisi päästä nauttimaan oloneuvoksen elämästä pelkällä toimeentulotuella? Eikös sossu maksa yleisen asumistuen jälkeen jäävän osuuden vuokramenoista ja käteen pitäisi sitten jäädä se 390 euroa ennen karenssivähennyksiä. Siis jotain 230 euroa jäisi tilille ruokaan, vaatteisiin, pesuaineisiin, kahvilaan... 40% vähennyksillä, eikö?
Kuinka moni teistä pärjää tällaisella tulolla, ja kuinka moni on nostanut jo vuosia pelkkää toimeentulotukea? Ovatko sossu tai työkkäri patistaneet ilmaisiin töihin, ja kuinka moni on kieltäytynyt kaikesta järjestään. Kuinka moni mieluummin siirtyy eläkkeelle vaikka tekosyyllä, ja onko siitä seuraamuksia? Esim. pakkokuntoutukset tai muuten menettää tuet ja silti pitää pärjätä esimerkkini tavoin? Eihän kenenkään ole pakko syödä "määrättyjä" lääkkeitä. Onhan nyt jo ehdoteltu esim. 2 vuoden välein tehtävää tarkastusta työkykyyn... Mutta oikeesti, onko ideoita ja kokemusta?
Kun en muutenkaan juo, enkä polta, enkä käy ulkomailla, elokuvissa... menot pysyy jo kurissa.
Miten pääsisi kaikkein helpoiten ;) elämään kaikessa rauhassa ilman paineita?
Avoimia paikkailmoituksia lukiessa ei edes viitsi hakea paikkaa kun hakuteksti on niin vaativaa ja haasteellista. Joko persoonallisuusvaatimukset ovat jotain järkyttävää, tai sitten haku stoppaa ajokortin ja oman auton puuttumiseen. Eivätkä työkkärin työnhaunkoulutukset ole ratkaisseet tätä ongelmaa.
Loppupelissä minun pitäisi valehdella itsestäni kaikki mahdollinen, jotta edes voisin hakea paikkaa, jota en oikeasti edes haluaisi. Kertoohan se ilmoitus millainen porukka on ehkä vastassa. Kuitenkin jo tehdyistä töistä tiedän sen etteivät ne niin vaativia ole edes olleet, enkä korttia ole tarvinnut.
Onnistuneimmat työsuhteet ovatkin antaneet enemmän muuta hyvää kuin sitä rahaa. Senkin olen huomannut, että samoissa töissä on muutaman kerran ollut aivan sairasta porukkaa, ihan oikeasti. Persoonallisuushäiriöisiä, narsisteja... Uh... ja yäk... Oikeesti menisivät hoitoon... mutta paha neuvoa sellaista joka ei näe itseään peilistä...ja paha sellaista sietää...
Oikeita töitä tehdessä huomaa, miten mielekästä se on, mutta jokainen häiritsevä henkilö, joka aivan välttämättä haluaa olla joko häiriöksi, tai kokee minut häiritseväksi, käytännössä haittaa työskentelyä. Ensisijaisesti en edes kiinnostu ongelmatapauksista, mutta valitettavasti he kiinnostuvat aivan liikaa yksityiselämän puolelle asti asioistani ja minusta. Heistä ei sitten millään pääse eroon.
Eikä minua vittu kiinnosta jäädä tappelemaan tai hankkimaan itselle pysyvämpää asemaa, tai edes kiinnosta olla toisille ikävä tyyppi. Helpompi vaihtaa maisemaa ja olla vaikka työtön. Kerran olen hiljentänyt yhden, mutta ei vittu kiinnostais enempää.
Tämän taustan valossa olenkin alkanut haaveilemaan oloneuvoksen asemaa. Jos heittäis vaikka koko työn hakemisen ja ilmoittautumiset kankkulankaivoon ja alkaisi nostamaan vain toimeentulotukea. Ottaisi vastaan karenssit, toimeentulotuen leikkaukset, alkaisi käydä leipäjonossa, kasvattaisi omat potut parvekkeella, ja pitäisi olohuoneessa talvella pientä kasvihuonetta.
Pitäisi hyvän päivärytmin lenkkeilemällä, valmistamalla omista perunoista laatikot, marjastamalla, liikkumalla luonnossa. Kokeilemalla uusia harrastuksia: kenenkään näkemättä taittaisi katajasta jousipyssyn ja harjoittelemalla käsintehdyillä nuolilla ammuntaa...
Siksi ajattelin kysäistä teiltä kokemuksia sossun luukuista ihan lyhyesti. Ongelmiahan aina on, mutta onnistuisiko ja kuinka hyvät mahdollisuudet olisi päästä nauttimaan oloneuvoksen elämästä pelkällä toimeentulotuella? Eikös sossu maksa yleisen asumistuen jälkeen jäävän osuuden vuokramenoista ja käteen pitäisi sitten jäädä se 390 euroa ennen karenssivähennyksiä. Siis jotain 230 euroa jäisi tilille ruokaan, vaatteisiin, pesuaineisiin, kahvilaan... 40% vähennyksillä, eikö?
Kuinka moni teistä pärjää tällaisella tulolla, ja kuinka moni on nostanut jo vuosia pelkkää toimeentulotukea? Ovatko sossu tai työkkäri patistaneet ilmaisiin töihin, ja kuinka moni on kieltäytynyt kaikesta järjestään. Kuinka moni mieluummin siirtyy eläkkeelle vaikka tekosyyllä, ja onko siitä seuraamuksia? Esim. pakkokuntoutukset tai muuten menettää tuet ja silti pitää pärjätä esimerkkini tavoin? Eihän kenenkään ole pakko syödä "määrättyjä" lääkkeitä. Onhan nyt jo ehdoteltu esim. 2 vuoden välein tehtävää tarkastusta työkykyyn... Mutta oikeesti, onko ideoita ja kokemusta?
Kun en muutenkaan juo, enkä polta, enkä käy ulkomailla, elokuvissa... menot pysyy jo kurissa.
Miten pääsisi kaikkein helpoiten ;) elämään kaikessa rauhassa ilman paineita?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Älä lörpötä joutavia, mee laiska töihin....
Ei me jakseta mennä töihin. En jaksa aamulla herätä aikaisin. Meille riittää, että sinä käyt töissä ja maksat veroja. Buahhahhhahhaa.
jokaisesta ostoksesta maksat verot... tasa vero puree myös laiskoihin, hah hah haa,,,,,
Meidän laiskojen varat tulee valtion kirstusta, jonne ne on eksyneet työläisten selkänahasta. Buaaaaaah
Oikeesti, voisin tehdä mitä tahansa (mielekästä) työtä vaikka 8 euron tuntipalkalla jos vuokra on max 350 euroa. Ja 6 eurolla, jos vuokraa ei tarvitsisi edes maksaa.
Mielekästä == työnantaja ja -tekijä tulevat toimeen eikä tarvita irtisanomisia puolin eikä toisin.
Minä taas voin mennä töihin koska huvittaa, eli nukun myös yleensä ysiin asti. Sen päälle tulee melko paljon rahaa.
Pian julkisen sektorin oikeat leikkaukset alkavat, koska kauaa ei enää voida alati heikkenevässä taloustlanteessa ottaa yli 10 miljardia vuodessa lainaa.
Siinä vaiheessa loppuu tukielättien leveilyt. Kun on laiskuuttaa jäänyt pummiksi kuvitellen, että tuilla voi koko ikänsä elellä, ei kukaan enää otakaan töihin, kun niitä oikeasti sitten tarvitsisi. Tuet tulevat tippumaan seuraavan 5 vuoden sisällä dramaattisesti aivan, kuten esim. Kreikassa.
Miettikääpä, mitä elämää se teillä pummeilla on sitten, kun te saatte esim. 600 e/kk asumistukineen ja toimeentulotukineen päivineen. Pääsette, mihin kuuluttekin, eli kommuuniasuntoon ja kaurapuuroa 24/7 syömään veden kanssa.
Kyllä meille sossu-Sepoille rahaa riittää jatkossakin. Ihan kivasti näillä tuilla elelee. Sinähän taidat olla katkera, kun et pääse siitä työnteko-raadanta-oravanpyörästä pois.
Verotettava ansiotulo= nolla euroa. Ehhehhehhee.
Ennemmin istun elinkautista joukkomurhasta kuin muutan kommuuniin. En usko että Suomessa lähdetään ihan sille tielle. Onneksi vankilapaikkojakin karsitaan rajusti jatkossakin. Voi olla että tulevaisuudessa murhaajatkin istuu tuomionsa kotona seurantapanta nilkassa. Yhden vangin pitäminen vankilassa maksaa moninkertaisesti työttömän verran.
Itselläkin oli aika huonosti töitä alle 30 vuotiaana kunnes 2000 luvun puolivälissä pääsin rekrykurssille ja töihin jossa edelleen olen.
Onhan tämä maailma v1ttu sellainen paikka että ei saa olla rauhassa jollei ole upporikas tai voita lotossa. Muutoin on käytävä töissä tai työttömänä työkkäri ahdistelee.
Systeemi on kuitenkin vain ihmisten itsensä keksimä eikä mikään jumalan määräys.
Villieläimenä olisi vapaa mutta sielläkin ruoan etsiminen on jokapäiväinen ongelma ja riski joutua itse jonkun toisen eläimen ruuaksi. Puhumattakaan kumppaninmetsästyksestä mutta ainakaan ihmisenä, systeemin orjana tällaiseen paskamaailmaan on turha tehdä jälkikasvuja kärsimään jolloin kumppaniakaan ei tarvitse etsiä.
Suomen ja euroopankin syntyvyysluvut ovat niin alhaisia että moni muukin lienee tullut samaan johtopäätökseen, ihmiset äänestävät lisääntymiskaluillaan tässä asiassa nykyistä maailmanmenoa vastaan, eihän tässä ole mitään järkeä eikä mieltä.
Oikein, niin sitä pitää!
Minua kiinnostaa, että millaisista töistä olet kiinnostunut?
Tuskin mistään oikeasti?
Hakeudu vaikka lehdenjakajaksi, niin ei työkaverit aiheuta ongelmia.
Siinä on kyllä Se ongelma, että siinä joutuu töihin....
Yrittäjäksi alkamalla voit aina tehdä mielekästä työtä ja valita asiakkaasi....
Ketäpä työnteko oikeasti kiinnostaisi jos toimeentulo olisi turvattu muutenkin.
Rehellisesti sanottuna työnteko on välttämätön pakko toimeentulon takia jollei satu olemaan lottovoittaja tai muutoin niin rikas ettei toimeentulon takia tarvitse töitä tehdä.
Harrastuksina voisi sitten puuhastella mitä tahansa mikä sattuu kiinnostamaan. Työnteon ja harrastukset erottaa se ettei harrastuksia ole pakko tehdä jos ei satu huvittamaan, ei ole määrättyjä aikoja jolloin harrastus on aloitettava ja kuinka paljon päivässä on tehtävä harrastuksia, harrastuksissa ei ole pomoja, deadlineja eikä muitakaan työelämän kirouksia vastuksina.
Harrastusten aloittamiseksi ei vaadita pitkää listaa koulutuksia, kokemusta, jne. vaatimuksia jollei nyt joku lentäminen ole kyseessä.
Em. seikkojen vuoksi harrastusten tuotokset lähes aina ylittävät työelämän tuotokset laadullaan ja muillakin ominaisuuksilla.
Vahinko ettei harrastuksista makseta palkkaa vaikka tällainen vapaamuotoinen toiminta olisi varmasti hedelmällisempää ihmiskunnalle kuin tämä wanhanaikainen kivettynyt jäykkä ja rasittava pakkotyöelämä.
Olen kuullut huhun, että toiset pääsevät eläkkeelle (helposti) valittamalla niska ja selkäsärkyjä. Olen myös tietoinen, että tätä tyyppikategoriaa oleva eräs eläkeläinen on muitta mutkitta tehnyt jäljestäpäin raskasta työtä.
Olisko mitenkään mahdollista valittaa vaikka olevansa hullu, jotta pääsisi eläkkeelle? Ongelmaksi muodostunee pieni sosetuus ja "hullun" leima, joka saattaisi vaikeuttaa pimeitä töitä tai yrittäjyyttä. Olisiko edes mahdollista tehdä töitä säilyttämällä eläkestatuksen? Sehän olisi kuin kansalaispalkka.
Jos ei kansalaispalkkaa niin sitten oma valtio pystyyn. Eilen tuli Femiltä doku oman valtion perustamisesta. Oletteko koskaan pohtineet perustavanne oman valtion Suomen rajojen sisäpuolelle? Esim. julistatte oman maapalstanne itsenäiseksi ja muutatte kiinteistöveromaksun valtioiden väliseksi yhteistyösopimukseksi. Ei tarvita sossua, ei työkkäriä (ellei halua muuttaa Suomeen ja olla työtön työnhakija).
Marjastuksen hoitaa naapurimaan kansalaisuusstatuksella, vaikka saavathan turistitkin käyttää jokamiehenoikeuksia. Jos on omaa kalarantaa, saa ruokaa kesät ja talvet. Mihin sitä työkkäriä tai sossua edes tarvitsee?
Helsingin voisi erottaa muusta Suomesta omaksi valtiokseen, niin kauas on helsingin asiat erkaantuneet jo muusta suomesta ettei enää samoilla säännöillä voida pelata.
Toi hullua esittäminen on aika paha, kun ne alkaa tuputtaa sulle lääkkeitä ja saattavat passittaa sinut hullujen huoneeseen.
Käy silloin tällöin joku työvoimakoulutus. Minulla on ikää jo 43 ja työhistoriaa alle 2 vuotta. Työvoimakoulutuksissa istunut noin 8 vuotta. Ei kukaan ota töihin tällä työhistorialla koska monella 20-vuotiaallakin on enemmän työkokemusta. Siksi työkkärikään ei lähetä enää ilmoituksia avoimista työpaikoista. Kahdesti vuodessa työkkärissä ilmoittautuminen, joka on ohi minuutissa. Yhteystietojen tarkistus ja uusi aika. Kiitos ja hei.
On varmaan eläkettä kertynyt sulle...
Minkä takia olet päästänyt elämäsi noin kurjaan jamaan?
Töitähän saa kysellä itsekin eikä odottaa vain työkkärin lähettämiä ilmoituksia.
Voisi sullakin elämänlaatu kohentua jos saisit ihan oikeaa palkkaa työstä.
Mutta eihän sinua varmaan edes kiinnosta kuin kotona runkkailu... voisit kyllä runkkailla ihan omalla kustannuksellasi etkä veronmaksajien kustannuksella...
25 vuoden päästä eläkeikä on jo ainakin 70, varmasti korkeampikin. Harva duunari elää sinne asti. Ja mitä eläkkeisiin tulee, takuueläke on suurempi kuin peruspäiväraha. Siihen päälle asumistuki ja toimeentulotuki. Jos nykyiselläkin tyylillä pärjää, ei eläkkeellä pärjää yhtään huonommin. Nykyisistä eläkeläisistä harva hakee sille kuuluvaa toimeentulotukea, vaan kituuttaa sillä mitä kelalta saa.
Runkkailufantasioitasi voit mennä kirjoittelemaan niille kuuluville palstoille. Ei kiinnosta homppelien fantasiat. Sinunlaisia pitäisi jonkun nistin puukottaa kadulla. Jos niin kävisi, saattaisin jopa runkatakin sen kunniaksi.
Eläkkeelle, eläkkeelle... Jos pitempiaikaista ratkaisua hakee, niin eläkkeelle siirtyminen on kaikkein paras vaihtoehto. Alle 30 vuoden ikä ei ole mikään este: alle 3-kymppisiähän jää Suomessa eläkkeelle useita tuhansia joka vuosi.
Hetken mielijohteesta tuo tuskin onnistuu, mutta jos käyt esim. 1-2 vuotta terveyskeskuksessa/ mielenterveystoimistossa valittamassa unettomuutta, ahdistusta ja kammoa kaikenlaisia rutiineja ja auktoriteetteja kohtaan, olet jo aika vahvoilla. Saat todennäköisesti kertomiisi oireisiin lääkkeitä (rauhoittavia ja mielialalääkkeitä), joita monet nappailevat myös viihdykkeeksi.
Kun olet nappaillut noita rauhoittavia pari vuotta ja kerrot, että kammo esim. työelämää on vain pahentunut, eläkkelle siirytmiseen vaaadittava historia on jo aika hyvin hankittu.
Sitten vain papereita väsäämään...
Mitä sitä töitä tekemään,minimipalkoilla!! itse elelen työmarkkinatuelle ja perhe-eläkkeillä.laskin että jos menisin/pääsisin töihin johkuun,rahatilanteeni pienenisi puolella...mitä...kannattaako riskeerata,asuntovellalisen...pitäisi olla varma vakkarityö,suht hyvillä tuloilla....sekin että opiskelukin pelkkää hupia,ylläpitokorvaus kyllä tulee opiskelu ajalta muttaa sitten taas toisesta päästä sama summa otetaan pois...onneksi kotonakin hommia riittää,lapset iloisia kun olen kotona hoitanut ruuat yms....ehkä sellainen työ joskus löytyy josta jotain jää käteenkin....en tiedä....ja kun vielä löytäisi sen mielenkiintoisen alan,sellaista kun ei vielä ole löytynyt,en kai koskaan saanu minkäänlaista kehua osaamisistani,itsetuntokurssi seuraavaksi....outolintu kun oon...
Olet vasta 30 etkä ymmärrä työpaikkailmoitusten sisältöä? Yritätkö provoilla vai oletko juonut aivosi pilalle?
En ole mielestäni koskaan nähnyt sellaista ilmoitusta jota en ymmärrä. Huonot ilmoitukset ovat aina olleet sellaisia jotka ovat todella lyhyitä (eli vain muutama lause) tai sitten niissä on muuten vain vähän informaatiota. Myös harhaanjohtavia ilmoituksia olen nähnyt. Esimerkiksi eräässä ilmoituksessa kerrottiin vain jostain myynninedistämisestä sekä markkinoinnista mutta työhaastattelun aikana selvisi, että kyse on puhelinmyynnistä josta ei kerrottu ilmoituksessa mitään.
Jos on noin pitkälle päässyt lusmuilemaan, ei tarvi pelätä että kukaan työnantaja ottaa edes koeajalle palkkatuellakaan. Minä putosin peruspäivärahalta työmarkkinatuelle 1997, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Oletteko huomanneet että työtätekevät pohtivat ja odottavat jatkuvasti tulevia lomia ja vapaita, siis tätä vapaata mitä minä ja muut työttömät vietetään:) Joskus tuntuu siltä että työssäoleva käyttää todella paljon energiaa vapaapäivien järjestämiseen ja lomien ajankohtien löytymiseen? Me työttömät olemme onnellisessa asemassa kun meillä on ikuinen loma ja ikuinen vapaus :)
Minä olen jo ollut niin pitkään työttömänä etten enää edes soveltuisi työntekijöiden joukkoon, olen ollut työttömänä jo yli 15 vuotta ja siis aivan pihalla työpaikkojen asioista ja lomista yms yms. Nytkin vain odotan kesää ja ihania aurinkoisia päiviä rannalla pienen eväspussin kera :) Mielestäni ihmisen elämä on aivan liian lyhyt töihin tuhlattavaksi, on osattava nauttia hieman pienemmistä asioista ja elää vähän vaatimattomasti niin näillä työkkärin rahoillakin kyllä loistavasti pärjää .) Olisi aivan kamala asia jos huomenna aamulla pitäisi olla työpaikassa klo 07.00, ei ei siitä mitään tulisi kun pelkkä ajatuskin inhottaa ja hirvittää. Näin on paljon mukavampaa!
Hyvää kesän odotteluja kaikille työttömille! :)
mitä sitä töitä tekemään. raamattu käteen ja opiskelemaan totuutta. Ei kantsi tukea yhtään paholaisen valtakuntaa. Sielun rauhaa vain. Tämä viesti näemmä poistettiin jo tästä keskustelusta.
Ala rehelliseksi hulluksi. Minun sanotaan olevan hullu, skitsofreenikko, vaikka en koe olevani erilainen kuin muutkaan ihmiset vaikkapa Lidlissä tai kirjastossa. Torista en uskalla kävellä halki, kuljen reunoja pitkin. Sähköovia välttelen, tulevat päälle.
Aikanaan armeijassa, Tilkassa tämä asiani todettiin. Olin mukamas erikoinen joka kerta aseen kanssa ja puhuin aseista liikaa. Siksi passittivat Tilkkaan. Armeijassahan ollaan aseita varten!
Olin pitkään Tilkan antenniosastolla kun oli talvi. Esitin omituisempaa kuin mitä olin. Saatoin seistä ikkunassa kaksi tuntia. Saman kaksi tuntia olisi joutunut pakkasessa vartiossakin olemaan. Mieluummin sitä sisällä sairaalassa on. Jemmasin kätettyjä teepusseja, sokeripaloja ym. mahdollisimman älytöntä tavaraa. Olin vakava. Olen yhä vakava.
Näin pääsi menemään armeija ja Tilkasta koko intistä päästyäni vein punaiset paperini terveyskeskukseen. Alkoi sama rumba. Välillä mielisairaalassa, välillä asunnossani, joskus tk:n vuodeosastolla. Eläkepaperit tulivat kauan sitten ja nyt olen seinähullun papereilla vapaana ja varsin kovan lääkereseptin kanssa.
Tabuista en tykkää oikein, ne leikkaa fiiliksiä. Syön mömmöjä joskus, ainakin ennen tk:n kontrollikäyntejä. Ne voi näkyä verikokeissa tai virtsassa. Samalla tabut laittaa ihmisen hullun oletusmodeen ja lääkärit kokevat onnistuneensa. Saa olla kotona ja rahaa tulee.
Aivan mestarillista tekstiä. Hieman jäi avoimeksi, että onko tämä nyt kuinka "hullu" oikeasti.
Mun kaveri saa olla loppuikänsä kotona makoilemassa 3000 € kk tuloilla. Kyllästyyi 35-v pätkätöihin ja työnsi viimeisessä pätkätyöpaikassaan kätensä puristelaitteeseen. Käsi meni ja olihan se kuulemma ollu tuskallista mut kaiken sen kivun väärtti kuitenkin. Enää ei tarvii kärsiä huonoissa työpaikoissa tai olla toisten orjana.
Eipä ole valittamista työttömänä olosta.
Ollaan muijan kanssa oltu useampi vuosi työttömänä ja pelkoa työstä ei enään ole koska olemme yli viiskymppisiä.
Työmarkkinatuella tulee varsin hyvin toimeen kun ei ole mitään velkoja ja pieni omakotitalokin on oma.
Ruokaan menee kuussa n.150€/per nuppi(aamupuuro ja kahvi,iltapäivällä lämmin soosi,illalla leipä)
Asunnon kulut ja muut juoksevat kulut kuussa n.100-150€/per nuppi.
Noin puolet 300€/per nuppi tuesta jää vielä säästöönkin ja työttömyyden aikana olemmekin saaneet säästöön kerättyä jo lähes 40 000€.
Uskon kyllä että monella on tiukkaa työttömänä jos on lapsia ja velkoja paljon mutta meidän tilanteessa tulemme hyvin toimeen koska olemme tottuneet elämään pienillä tuloilla jo työelämässä.
kehupa lisää, niin aletaan kiristämään lisää, jotta teidänkin tilanne menis sinne niukkuuden rajoille, ja tulisitte pois työttömyystilastoja rumentamasta. ilosta kiljuen juoksisitte sinne 9 euron työharjoitteluun
- ala mustalaiseksi tai muuksi pyhäksi mieheksi, joka ei jouda töihin. vaan rukoilee ja nautti ilmaisista eduista.
Näin leväten ne lisääntyy ja elättää suuria perheitä !!
- eli me veronmaksajat elätämme sen lepäävän joukon.
Joo, mutta nykyään ovat jo muutamat firmat alkaneet näitä lapsellisia (sitähän ne ovat) psykoja välttämään, kun pomot itsekin pelkäävät, ja sitten jää se paskasakki josta ne eivät pääse eroon joka karkottaa asiakkaat ja hyvät työntekijät lähtevät.
Älä ainakaan mene peruskoulun jälkeen lukioon. : )) Älä pelkää välivuotta. Korkeakouluihin ei kannata upottaa kesäänsä, ei sukulaisten ja kanssahakijoiden silmissä päteä, kun pääsee esim. Tampereen yliopistoon, pelkän pääsykokeen perusteella. Lähinnä lukion psykan pohjalta kun Eskolan "Vuorovaikutus, muutos merkitys" tuli lähikirjakauppaan myöhässä, eikä sitäKÄÄN jaksanut kunnolla lukea. Saati alleviivata. Älä tee opintojen aikana töitä. Juhli vain. Vedä perseitä ja hanki kaikki haalarimerkit. Minä en juhlinut. Urpo yritin säästää. Valmistuin 7 vuodessa sen takia, jatkokouluttauduin myöhemmin vakituisessa työsuhteessa, sain apurahat neljä kertaa tekeillä olevaan alan väitöskirjaan, kehitin työyhteisöä ja yhteiskuntaa. Nyt on tilanne se, että nostan melko hyvää työkyvyttömyyseläkettä, kun meinasivat, ettei noin julkivaatallista tehopakkausta saa enää laskea mihinkään tuhojaan tekemään. Laittoivat sivuun. Helvetin summanhan valtio eläkkeestä perii. Harmi niitä, joita Portugalikaan enää ei suojele. Mutta on se silti ehkä enemmän kuin aktiivimallin perushomma?
Ihminen on päästään hullu jos tuhlaa elämänsä työntekoon. Kukaan ei oikeasti halua tehdä töitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kysymys sitten kuuluukin monenko työvuoden jälkeen pitäisi saada hullun paperit.
Jos palkka on alle 2000 euroa kuussa niin ei ole mitään järkeä töitä tehdä olivat sitten yhteiskunnan avustukset mitä tahansa. Vaikka tuet leikattaisiin nollaan niin en tekisi sittenkään töitä vaan hakisin kaikki kaupasta kuten ennenkin. Moraalia ei enää ole kun ei sitä ole rikkaillakaan eikä poliitikoilla ei siis mullakaan.
Vankilakin olisi vain plussaa, voisi "opiskella" ja sen jälkeen "omiin töihin".
Omilla rahoillaan elämällä saa elää kaikessa rauhassa, ei tarvitse hakea töitä ja osallistua mihinkään toimintaan.