Mitä tehdä?
Ollaan oltu n. 2 vuotta kohta yhessä, ja viimeiset pari kuukautta on menny päin seinää!
Mies sanoo rakastavan mua, ja hokee sitä joka päivä vaikka olis miten vaikeeta..
Mä en ole ikinä sanonu rakastavani sitä, en osaa rakastaa ketään...
seksi jääny ehkä kerran viikkoon ja silloinkin musta tuntuu että sitä pitäää harrastaa sen takia kun kuuluu suhteeseen...
voisin jatkaa mihen kanssa seurustelua ja perustaa ehkä perheen mutta välillä tuntuu että ei ehkä sittenkään...
tää oli pikaisesti kirjoitettu, saattaa olla sekavasti kerrottu....
en osaa päättää mitä tekisin..
kaikki menee aina päin...
ja sitten kun menee hyvin sitä kestää
Ollaan oltu n. 2 vuotta kohta yhessä, ja viimeiset pari kuukautta on menny päin seinää!
Mies sanoo rakastavan mua, ja hokee sitä joka päivä vaikka olis miten vaikeeta..
Mä en ole ikinä sanonu rakastavani sitä, en osaa rakastaa ketään...
seksi jääny ehkä kerran viikkoon ja silloinkin musta tuntuu että sitä pitäää harrastaa sen takia kun kuuluu suhteeseen...
voisin jatkaa mihen kanssa seurustelua ja perustaa ehkä perheen mutta välillä tuntuu että ei ehkä sittenkään...
tää oli pikaisesti kirjoitettu, saattaa olla sekavasti kerrottu....
en osaa päättää mitä tekisin..
kaikki menee aina päin...
ja sitten kun menee hyvin sitä kestää
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä kaikkea tarkoittaa "menee päin seinää". Aloita tilasi takempi tutkiskelu ja ota mieskin mukaan keskusteluun. Mikä mättää, pelottaa, jarruttaa ja miksi, sun mielestä ja miehen mielestä. Keskustelkaa. Mitä toivoisitte ja halauaisitte yksilöinä ja yhdessä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä loukkaa/satuttaa/askarruttaa jne jne.
Kun menee "päin seinää" on syyllisiä aina kaksi, siitä lähdetään.
Oma asenne merkkaa paljon ja sen asenteen voi aina yrittää muuttaa. Ero on vain pakoa uusiin ongelmiin jonkun toisen kanssa, ellei entisiäkään ole selvitetty.
Ota vaikeudet haasteina, sillä niiden kautta sä opit uutta itsestäsikin. Nyt sä juuri näet ja koet sen, miten herkkä tai kovapäinen tai avuton säkin olet parisuhteessa ja mitä pelkoja sussa jyllää kun tilanteet muuttuu (esimerkkinä aktien määrän väheneminen).
Mutta ole myös rehellinen itsellesi siinä, mitä hyvää ja positiivista näet teillä yhäkin olevan. Sitä löytyy aina vähintäänkin yhtä paljon kuin negatiivisiakin juttuja. Miksi ne negatiiviset painais vaa'assa aina enemmän...?
Miksi hajoittaa ja tuhota ja menettää toivonsa, kun voi tietoisesti valita toisinkin? Jos haluaa.
mutta kun ne meidän keskustelut ei yleensä johda pitkälle, siinä ruetaan heti syyttelemään puoleen ja toiseen=/ ollaan yritetty parantaa tapamme ym... mutta ikinä se ei ole onnistunut.
mutta kai se on yritettävä uudelleen, ja sen sanon että mä olen huono puhumaan asioista. On se niin helpompi jälkeen päin kirjottaa viesti kännyllä kun sanoo tunteensa päin näköö. Kaikkea muuta voin sanoa päin naamaa, mutta omista tunteista puhuminen on vaan niin vaikeeta. Paitsi jos suututtaa niin sit sitä lentää sammakoita ja ties mitä...
"kauheeta"
Itse olen siis niin täysin samassa tilanteessa, mutta aivan eri puolella. Ollaan oltu tyttöystävän kanssa ihan kohta se 2v yhessä ja homma alko mennä päin seiniä vähän aikaa sitten. Itse olen täysin neuvoton kun yhtäkkiä toinen sanoo tarvitsevansa omaa tilaa/aikaa. Pelkään pahoin että tytöstäni tuntuu että roikun siinä kiinni vaikka haluaisin olla vain hellä ja hyvä sille.
Puhumisesta on ollut apua minulle, mutta myöskään tyttöystäväni ei mielellään puhu näistä asioista.
Olen aika neuvoton ja tällä hetkellä tilanteessa, jossa en ole varma paremman puoliskoni tunteista.
nimimerkki "ei osaa päättää" osaisi varmaan auttaa minua tilanteessa ja itse voisin kertoa tuntemuksia tältä "toiselta puolelta"
Minä nainen22, mies29. Ollaan seurusteltu ja asuttu 2 vuotta yhressä. Minua koko homma alkaa oksettaa, mutta mies roikkuu mussa kun pikku vaava. Ja se jsut mua raivostuttaa, mä en ole kenenkään piika, enkä äiti. Mä en vaan kestä enää sen ulinaa ja vinkunaa... Taidan potkaista sen pellolle, menköönsä äiteesä luokse asumaan!
Kannattaisi istahtaa tyttöystävän kanssa ja kysyä häneltä suoraan, miksi hän tuntee kaipaavansa omaa tilaa. Siihen kysymykseen voi olla vaikea vastata tai sitten hän voi suoralta kädeltä sanoa mikä on.
Itselläni on tällä hetkellä tyttöystäväsi kaltainen tilanne: ollaan seurusteltu kohta 9 vuotta ja aloitettiin 18-kesäisinä. Nyt alkaa tuntua että voisi kokeilla yksin asumista ja elämistä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että stoorimme olisi ohitse. En tiedä aiheuttaako syksy naisille jotain kummallista muutoksen tarvetta, mutta itselläni tämä on jo toinen syksy samoja aatteita. Jos sinulla on paha olla tilanteen takia niin ei toisellakaan varmaan mukavaa ole. Parasta mitä itselleni tapahtuisi olisi se, että mies vaatisi vastausta MIKSI? Mutta hän vaan seuraa sivusta ja hiljaiselo kotona jatkuu...
meidän juttu on kans ihan tollainen!
jätkä hellii, vikuu joka asiata, yms, lässyttää jne jne...
Alkaa rasittaa..
Nyt ollaan siinä vaiheessa että etinkö kämpän vai mitä tässä tekis...
Poikakaverini on jo huudellut kaupungilla kavereilleen että ero tulossa, vaikka hän itse koko ajan pyytää miettii vielä kerran...
Tässä on nyt vähän aikaa tällästä "outoa vaihetta" menty eteenpäin ja on kai ollu näistäkin neuvoista/kommenteista jotain apua.
Asiasta on puhuttu moneen otteeseen ja syyt alkaa pikkuhiljaa selvitä.
Tää on ilmeisesti tämmönen ennemmin tai myöhemmin väkisinkin parisuhteessa eteen tupsahtava juttu kuin: rakastaako vaiko ei rakasta tai ollakko vaiko eikö olla?
Eihän tästä periaatteessa ole kun kaks vaihtoehtoa, ollaan tai ei olla.
Siihen asti pitää vaan sitä omaa tilaa ja aikaa antaa sille toiselle.
On tää ainanki parempaan suuntaan menny, hiljaa hyvä tulee...
se on arkea! Ensihuuma on mennyt ohi, nyt olette siinä missä olette ja nyt teidän pitäisi ruveta yhdessä tekemään niitä juttuja mitä haluatte. Sitouduitte toisiinne, miksi nyt erota?