Missä ihmisillä on nykyään käsitys suruaika parisuhteen jälkeen kun erotaan?
Tuttavani on alkanut seurustelemaan heti erottuaan pitkästä parisuhteesta/avoliitosta jota kesti kokonaiset neljä vuotta. Ero tuli vasta maaliskuussa ja ennenkuin ehti kissaa sanoa oli pääsiäisen alla aina tähän päivään asti kuvioissa jo toinen ihminen.
Naurettavaa minusta tällainen.
Tuttavani on alkanut seurustelemaan heti erottuaan pitkästä parisuhteesta/avoliitosta jota kesti kokonaiset neljä vuotta. Ero tuli vasta maaliskuussa ja ennenkuin ehti kissaa sanoa oli pääsiäisen alla aina tähän päivään asti kuvioissa jo toinen ihminen.
Naurettavaa minusta tällainen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Suruaika eron jälkeen - ei sitä välttämättä ole. Hankalan parisuhteen jälkeen tullut ero ei ole suru vaan helpotus.
Tauko olisi tärkeä oman pään selvittämiseksi ja henkistä kasvua varten.
MUTTA ulkopuolinen ei tiedä, onko tuo prosessi käyty läpi jo suhteen ollessa päällä.
Kyllä minun mielestäni ihmisen tulisi olla hetki yksin, elää yksin tai opetella olemaan yksin eikä vaan hypätä suhteesta toiseen. Sitähän ei tiedä onko ollut jo jotain pettämistä olemassa vielä vanhan suhteen aikana mutta silti edelleen olen sitä mieltä vaikka asia olisi näin tulisi tässäkin tapauksessa olla ja kasvaa ihmisenä yksin. Kuitenkin neljä vuotta on todella pitkä aika. Sanotaan, että suru vie aikaa ainakin puolet sen seurustelusta joten vaikka olisi surtu jo eron lähestyessä ei se riitä.
Sitten lisäyksenä vielä, että heillä on kahdenksan vuoden ikäero. Ite en ainakaan seurustelis minkään teinin kanssa jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä :D
Ikäeroviesti - ei aavistustakaan, minkäikäisistä ihmisistä on kyse. 8 v ikäero ei ole paha valveutuneen nuoren ja vastuullisen toisen osapuolen kannalta.
Kaikenkaikkiaan, ei olisi syytä lähteä tuomitsemaan, ellei tilannetta ja ihmisiä oikein hyvin tunne.
Toki hän voi olla vastuuton lentelijä TAI sitten ei.
Paljon on "vanhoja" -suhteita, joissa ei ole ollut vuosiin mitään yhteistä ja suhteessa ollaa todellakin oltu ihan täysin yksin.
Me erottiin exän kanssa tammikuun lopussa kolme vuotta sitten ja löydettiin helmikuussa uudet puolisot. Naimisiinkin mentiin tahoillamme samana viikonloppuna kaksi vuotta myöhemmin. Hän otti itseään 10 vuotta nuoremman ja minä itseäni 7 vuotta vanhemman. Että so?
Sanotaanko näin että nainen vasta nipin napin täysi ikäinen että siiitä voi laskia sen kahdeksan vuoden eron. Lisäksi tämä henkilö on muuttunut täysin tämän uuden ihmisen myötä ja sanon, että muutos on huonompaan suuntaan. Ikävä homma. Kunnioitus ja arvostus tätä ihmistä kohtaan on minun kohdallani häipynyt. Miten tällaista ihmistä voi ottaa tosissaan?
niin... edelleenkään en tunne ihmisiä.
Millä tavalla muutos on ollut huonompaan?
Niin edelleenkin kuten sanoin huonompaan suuntaan. Muuttunut ihmisenä tämän uuden myötä. Muuttanut käytöstään ja arvot ovat jotain muuta kuin enne. Ennen olimme hyviä ystäviä mutta ne on viilentyneet. En halua entisestä ystävästäni kusipäätä.
Eli millä tavalla?
Sana huonompi kuvaa vain sinun arvojasi.
Keskusteluun pääskään, kun kuvailet, mitä tapahtuu.
Kateus paistaa läpi kirjoituksestasi. Jokainen toimii suhteissaan niin kuin itse haluaa ja kykenee. Ei ole mitään oikeaa tapaa tai vähemmän väärää. Mielestäni 4 vuoden suhde ei nyt ole mikään NIIIN pitkä, että sitä pitäisi kuukausitolkulla alkaa suremaan. Useat jotka miettivät pidempään eroa työstävät ajatuksiaan jo liiton aikana, eivätkä siis vasta eron tapahduttua.
Ja en ole kateellinen. Tunnen pikemminkin sääliä. Miksi hyvä ihminen on muuttunut niin kylmäksi. Sääli. Kuin ylpeys olisi tullut tilalle. Välttelee minua kuin ruttoa vaikka ennen puhuimme paljon asioista ja olimme läheisiä. En ole koskaan halunnut hänelle pahaa. Välillämme on joskus ollut jotain pientä mutta ei siitä ole mitään koskaan tullut. Enkä ole yrittänytkään vaikka olen halunnut. Koska en halua hänelle mitään pahaa. Mutta kohteleeko hän kaikkia nykyään näin vaiko vain minua? En halua hänestä mitään koska en halua olla hänelle mikään laastari. Yrittääkö hän nyt kylmyydellä vaan näyttää minulle, että ei halua minusta mitään sen kummempaa mutta minä kun luulin, että se oli jo selvä. En ole hänestä halunnut mitään muuta kuin ystävyyttä ja sen olen tehnyt hänelle selväksi koska olen tiedostanut sen, että tuskin hän on minusta kiinnostunut sillä tavalla vaikka joskus olen saanutkin ristiriitaisia viittauksia siitä. Ei hänen tarvitse muuttua kylmäksi sen takia jotta osoittaisi minulle saman.
Lisään vielä sen, että tunnen oloni joksikin lohdukkeeksi. Kun hän erosi entisestään hän tilitti paljon minulle asioista ja lähestyimme kerran jopa oli seksiä. Nyt hänellä on tämä uusi joka on tukena. En odottanut, että meistä koskaan tulee mitään mutta en myöskään halua, että meidän välit muuttuisi huonoiksi koska ennen olimme tosi hyviä ystäviä. Kaipaan tuota ystävyyttä. Olinko edes hänelle ystävä koska päädyimme seksiin? Olinko vain jokin välietappi? Jos hän olisi halunnut minusta jotain enemmän olisi hän myös tehnyt sen mutta hän valitsi toisin. Oliko minulla edes mahdollisuutta vai pilasinko sen itse jossain vaiheessa? Mutta en voi itseäkään syyttää koska se repisi minut rikki.
Nykyaikana maailma menee hullumpaan suuntaan. Kaikki on muuttunu niin naurettavaksija typeräksi. Nykyään hypätään kukasta kukkaan.
Outo ajatus - lähipiirini vanhat ja nuoret. Kukaan ei hypi tuolla lailla.
Jokainen ottaa ihmissuhteensa vakavasti.
No tervetuloa tänne meille päin! :D joka on pieni paikka ja kaikki hässii toisiaan!
Pienestä paikasta ei kokemusta.
Jos tunnelma on hyvä, hässiminen ei liene huono vaihtoehto???
Mikä suruaika? Eihän erotessa kukaan kuole?!
On suhteen kestosta ja laadusta kiinni, miten nopeasti kukakin on valmis uuteen suhteeseen. Joku on erotessaan miettinyt eroa jo niin kauan, että voi melkein saman tien aloittaa ei-laastarisuhteen. Joku muu taas on niin rikki, että menee vuosikausia ennen kuin on taas "seurustelukunnossa".
Kukin tekee, mitä parhaaksi näkee. Onko jotenkin sinulta pois, että tuttavasi on alkanut seurustella uudelleen?
Taitaa olla kyse laastarisuhteesta :O
Kertokaapa ihmiset minkälaista on olla läheisriippuvainen? Kun ei osaa olla yksin? Tämä henkilö on sanonut, että ei osaa olla yksin ja pelkää itsekkin sitä, että jää yksin tai ottaa jonkun vain. Olis kai kyllä melko ahdistavaa olla läheisriippuvainne.
Itse ainakin tiedän yhden tällaisen naisen. Joku on pakko löytää ja pyöritään baarissa keskellä viikkoakin etsimässä ja sitten kun löytyy niin käydään baarissa kerran puolessa vuodessa. Ollaan huonoissa parisuhteissa kun ei löydy parempaa eikä varattuna sitten myöskään uutta etsitä.
Minä en pitänyt mitään suruaikaa 11 v liiton jäleen. Mitä olisi pitänyt surra? Miestä joka jätti? En minä sellaista miestä vaivaudu suremaan kuin yhden päivän.
olet asian ytimessä.Taidat olla niitä fiksumpia naisia jotka eivät lue naistenlehtiä ja noudata orjallisesti niiden ohjeita kuinka sinun tulee elää.Elät omaa elämääsi juuri niinkuin haluat,olet varmasti onnellinen nainen.
jokunen kk olisi ainakin hyvä koota ajatuksia
Minä valmistelin mielessäni eroa 10 vuotta. Kun vihdoin sain sen tehtyä niin kyyneltäkään en ole vuodattanut enkä suremaan jäänyt.
Ittellä ei mitään suruaikaa olutkaan koska asia oli mielessä käsitelty eron hetkellä, olin sitä puinut jo riittävästi ja kasaillut ajatuksiani.
Kaikki vaan räpättivät että tarttis asua yksin jonkun aikaa jne. mutta en tuntenut niin että olis ollu tarvetta. Uudet seikkailutkaan ei olleet mitään laastareita, ihan tosissani niihin ryhdyin, kävi vaan niin ettei oikeaa tunnetta lopulta tuntunut löytyvän joten oli keskeytettävä ja aloitettava alusta.
Noita seikkailuja ei vaan nyt saa tosiaan sekoittaa sekoilemiseen :)