Olemme mieheni kanssa tunteneet useita vuosia ja seurusteltu vuoden. viime aikoina olemme riidelleet melkein viikottain. en riitelyä pidä niinkään pahana,mutta mieheni ei kestä huomautusta mistään tekemisistään tai jos sanon pelkääväni hänen käytöksen olevan kyseenalaista parisuhteessa elävälle silloin kun yksin käy ravintolassa,jota hän tekee usein. meillä ei minun aloittamia riitoja voida koskaan hoitaa loppuun,aloitan ne miten vaan,aina mies pakenee omaan asuntoonsa,ryyppäämään tai ainakin minun tavaoittamattomiin,riita saattaa kestää viikonkin,jona aikana hän ei paljoa kuuntele mitä koitan sanoa,vaan kääntää kaiken minun syyksi tai että kuvittelen asioita ja väittää ettei edes ymmärrä mistä keksin syytöksiä. lopulta riitelyyn väsyneenä saadaan jonkinlainen välirauha,kunnes hän taas lähtee vapaan viettoon,unohtaa minut päiviksi,ehkä viestin laittaa pari kertaa päivässä ja taas jatkuu loputon vääntö..
olen kysynyt asioita joita epäilen suoraan,olen koittanut toimia salapoliisina,vihjaillen kysellä,rauhassa keskustella,mikään ei auta.
tunne on vahva,että hän ainakin jollain tasolla pettää minua,kaiken hän jyrkästi jopa hyökkäämällä kieltää. ja kaivaa joka kerta esille sen,että minä olen kerran humalassa flirttaillut vieraalle miehelle.
en haluaisi alkaa suhdetta lopettamaan,vaikka se joka riidan aikana käy puheissa,mutta onko tästä jatkuvasta epävarmuudesta muuta tietä ulos?
olen kysynyt asioita joita epäilen suoraan,olen koittanut toimia salapoliisina,vihjaillen kysellä,rauhassa keskustella,mikään ei auta.
tunne on vahva,että hän ainakin jollain tasolla pettää minua,kaiken hän jyrkästi jopa hyökkäämällä kieltää. ja kaivaa joka kerta esille sen,että minä olen kerran humalassa flirttaillut vieraalle miehelle.
en haluaisi alkaa suhdetta lopettamaan,vaikka se joka riidan aikana käy puheissa,mutta onko tästä jatkuvasta epävarmuudesta muuta tietä ulos?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anteeksi, mutta en osaa neuvoa.
Elämänne kuulostaa niin monimutkaiselta, että en kepilläkään siihen koskisi.
Ajatus salapoliisista - oikeasti pakoon! Yhdessä ollaan, koska yhdessä on hyvä!
Ellei yhdessä ole hyvä, yhdessä ei olla.
Oma asenteeni on se, että meillä ei riidelllä.
Teen puolisoni eteen asioita, joista tiedän hänen nauttivan.
Hän tekee eteeni asioita, joista tietää minun nauttivan.
Kannamme toisiamme ja niltäosin, joilloin emme osaa, kumpikin kantaa itsensäl.
Eipä taida olla muuta keinoa kuin erota. Koska mies ei edes suostu puhumaan kanssasi. Tai sitten häntä ärsyttää tuo jatkuva kyttääminen. Mutta eihän sitä ole mukavaa elää epävarmuudessakaan.
kiitos suorista kommenteista. tuota kyttäämistä en niin julkisesti ainakaan tee,että hän siitä ärsyyntyis,päinvastoin,koitan olla soittelematta "turhaan" perään,en tutki hänen tavaroita,en edes uskaltais hänen puhelimeen koskea tai muihin yksityisiin tavaroihin. puhelimensa neuroottisesta silmällä pitämisestä varmaan minun epäilykset liikkeelle lähti.
toisaalta kaikki on niin ristiriitaista,kun sanon peloistani ja epäilyistäni,hän kieltää kaiken ja suuttuu,mutta suuttumisen syyksi sanoo,että en ole aiemmin sanonut vaan otan "väärällä" hetkellä asian esille. kyllä niin varmaan teenkin,koska kaikki on hyvin kun ollaan yhdessä ja nuo epäilykset mieltä kalvaa sitten kun ollaan fyysisesti erillään joten sanon asiani puhelimessa. hän kuitenkin itse sanoo että näin ei voi jatkua vaan ongelmille täytyy tehdä jotain,kuitenkaan hänellä ei ole mitään ehdotuksia,eikä hän myönnä tekevänsä mitään väärää. ainoastaan liian alkoholinkäytön hän myöntää,mutta se ei kuulemma ole kuin hänen ongelma eikä voi ainakaan hetkessä tapojaan muuttaa