Muistelen että ensimmäisillä luokilla peruskoulussa ollessani hammashoidossa istuttiin selkä pystyssä ja itse piti huudella suuta mukista vettä ottamalla sekä sylkemällä pyöreään lavuaariin, joka oli tuolin vieressä.
Myöhemmin kouluhammashoidossa 70-luvun lopulla oli jo uudemmat menetelmät. Eli lähes vaakaasennossa tuolissa eikä enää tarvinnut itse huudella suuta. Ennen ei tainut olla myöskään hammashoitajaa apuna.
Aika hämärästi muistan, mutta 70-luvun alussa menin kouluun, joten sinne ajoittuisi tuo vanha kalusto hammaslääkärissä.
Myöhemmin kouluhammashoidossa 70-luvun lopulla oli jo uudemmat menetelmät. Eli lähes vaakaasennossa tuolissa eikä enää tarvinnut itse huudella suuta. Ennen ei tainut olla myöskään hammashoitajaa apuna.
Aika hämärästi muistan, mutta 70-luvun alussa menin kouluun, joten sinne ajoittuisi tuo vanha kalusto hammaslääkärissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen aloittanut kansakoulun 50-luvun puolivälissä ja nuo muistosi vanhoista välineistä ehti tulla hyvinkin tutuksi. Porakone oli sentään jo sähkökäyttöinen alusta saakka (ei enää lääkärin poljettava) mutta se oli sellainen hidas "jurnuttaja" jota vielä myöhemminkin käytettiin reiän viimeistelyyn vaikka turbiiniporat olikin jo tulleet käyttöön. Tuo pystyssä istuminen tuntui vaikealta kun lääkäri käski aina vaan enemmän kääntämään päätä takakenoon kun työskenteli ylähampaiden sisäpuoilella. Toisaalta tuosta pysty asennosta oli se etu ettei porausjäänteet, veri ja vesi valunut kurkkuun kuten nyt. Välillä tuntuu inhottavalta kun joutuu koko ajan nieleskelemään vettä ja jätteitä koska imuri ei pysty vetämään kaikkea.
nykyään modernimpia
öööö