tässä on eletty yksin jo niin kauan että en pystyisi enää asumaan naisen kanssa yhdessä. Olen tottunut siihen että saa istua rauhassa paskalla ja tehdä muutkin asiat rauhassa että en kestäisi toisen läsnäoloa jatkuvasti asunossa, uskon että sama tilanne monella sinkulla
en pystyisi asumaan naisen kanssa
grfd
12226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo on tekosyy ja yritys selittää yksinäisyyttä muka itselle hyväksi. Todellisuudessa se on sama kuin ajattelis, että kotoa lähtö on mahdotonta koska on jo tottunut siihen, että asuu vanhempiensa kanssa.
Tai että on mahdotonta enää itsenäistyä kun on jo tottunut siihen, että joku pyyhkii hanurin, vetää vessan ja taluttaa aamiaispöytään.
Usko mihin uskot, mutta älä syyllistä muita siitä millaiseksi annat itse sun elämäsi muodostuvan.
Ihan niinkuin pitäisi heti lennosta sopeutua toiseen ihmiseen. Yleensä se tapahtuu vähitellen ja ajanvietto yhdessä lisääntyy vain, jos molemmat sitä haluavat. Mahdollisuus peruuttaa takaisin on joka hetki. Väkisin ei kukaan siis tule vessanoven taakse kuuntelemaan molskahduksiasi.
No yleensä edes pariskunnat eivät ole kiinnostuneita toistensa ulostamishetkestä. Rauhassa saanee kakalla istua ;D
Kämpässä on hyvä olla olemassa ainakin kaksi huonetta, joihin saa oven kiinni. Välillä kaipaa omaa rauhaa. Aina ei huvita katsoa samaa ohjelmaa eikä tehdä samoja juttuja.
Täsmälleen näin! Jos olisi nainen talossa niin ei varmasti tekisi samoja asioita ja samalla tavalla kuin nyt tekee. Väkisinkinhän siinä kokee joutuvansa kontrolliin ja elämästä tulee orjallista ja tunkkaista. Tuntuu että nyt voi niinku olla ja hengittää ja päräyttää pierua ilmaan, eikä hajua tarvitse peitellä. Suhteen alkuhan se tietysti vaikeinta on. Kyllähän se siitä varmasti helpottaa sitten kun toisesta tulee itsestäänselvyys.
" Kyllähän se siitä varmasti helpottaa sitten kun toisesta tulee itsestäänselvyys. "
Aivan varmasti helpottaa, sillä siinä vaiheessa se toinen lähtee kyllä suhteesta ja etsii jonkun joka ei häntä itsestäänselvyytenä pidä, enkä syytä lähtijää lainkaan.
Koko kirjoituksesi oli muutenkin sen kaltainen, että ei voi kuin toivoa sen mahdollisen naisen puolesta, että sinä et ikinä ketään saakaan.
No onko sitten parempi, että joka päivä olettaa, että toinen ottaa loparit? Eli ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä.
Ompas irmelillä ollut huono päivä. Minkäs pahan minä sulle olen tehny? Miksi vihata kun voi tykätäkkin. Kaikki toivoo mulle aina pahaa...nih..
Eiköhän se riipu vähän siitä suhteestakin. Jos haluaa omaa aikaa, niin kannattaisi katsoa sellaista naista, jolla on sama tilanne. Esimerkiksi pitkää päivää tekevä uranainen, jolla on laaja kaveripiiri ja paljon harrastuksia on sellainen, jota on turha kuvitellakaan, että hän viettäisi rauhallisia koti-iltoja kovinkaan usein.
Pariskunnilla pitkissä suhteissa on yleensä omia kavereita, saunailtoja, mökkikeikkoja jne, joissa saadaan niitä irtiottoja parisuhteeseen. Kun on vaikkapa viikon laskettelureissulla, niin siinä ehtii jo tulla ikävä puolisoa ja on ihana palata kotiin.
Toisaalta omaan kaveripiiriini kuuluu varsinkin 40 ikäpolvea, jotka eivät edes halua avoliittoa, vaan pelkästään seurustella jonkun kanssa. Yleensä tähän järjestelyyn on syynä omat lapset, joiden elämää ei halua liikaa muuttaa. Tällöin sitten tulee tapailtua sitä seurustelukumppania 1-2 kertaa kuukaudessa, kun lapset ovat toisella vanhemmallaan.
"Kun on vaikkapa viikon laskettelureissulla, niin siinä ehtii jo tulla ikävä puolisoa ja on ihana palata kotiin."
Juuri noin. Jotkut on vuoden aikana yhdessä nyhjäten saman ajan kuin toiset viidessä vuodessa. Toisen seurasta tulee itsestäänselvyys, jota ei enää osaa arvostaa. Toisaalta toisessa ääripäässä yhteistä aikaa on niin vähän, että toisesta tulee pikkuhiljaa vieras.
Ihan oma valinta. Jos olet tyytyväinen yksin elämääsi niin go for it. Kaikkia ei ole tehty parisuhteeseen. Itse olen nainen, jota ei kiinnosta parisuhde. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja olen hyvin itsenäinen. Seurustelusuhteiden aikana on aina alkanut lähinnä ahdistaa. Jos ikinä asuisin jonkun kanssa niin miehen pitäisi olla samanlainen ja ymmärtää se, että toisinaan haluan vain sitä omaa rauhaa ilman tunnetta siitä, että joku kyttää kokoajan päälle.
Saa parisuhteessa ja yhdessä asuessa istua kakalla rauhassa! Onko sulla, aloittaja, ujo kakka? Itsellä ehkä vähän. En esim ikinä pystyis käymään julkisessa veskissä kakalla, pissaaminenkin vähän niin ja näin. Mutta niinpä vaan sen oikean tyypin kanssa asuessa ei ollut mitään ongelmaa vaikka veskin ovi ois ollut auki jne.
Yhdessä asuminen oli varmaan ihaninta, mitä olen kokenut. Menisi varmaan vuosi kirjoittaa niitä hyviä puolia tähän, joten jätän pois. Ei yhdessä asuessa tarvii nyhjätä kylki kyljessä 24/7 - ei kai sellaista kestäisi kukaan.
Ihminen muokkaantuu ottamaan toisten tarpeet huomioon ja hyvässä seurustelusuhteessa luontainen kehitys edistyä suhteessa. Kuinka kauan seurustelua kestettävä ennen yhteen muuttoa ja varsinkin kun lapsia omataan tahoillaan?
Aika..