Tuli mieleen tästä uutisesta:
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013050216968285_vi.shtml
"Pidin meitä täydellisenä parina, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että suhteemme olikin sisarellinen, Saara kertoo Me Naisissa."
Mitä ihmettä tuo oikein käytännössä tarkoittaa? En ole ikinä tajunnut tuota.
Minä nimenomaan pyrin siihen että löytäisin tyttöystävän jonka kanssa ajatukset kogtaisivat yhtä hyvin kuin sisaren kanssa. Johon voisi luottaa kuin omaan sisareen jne...
Ihanne olisi jos kumppani olisi kuin sisko, mutta hänen kanssaan voisi harrastaa seksiä.
En voi ymmärtää tuollaista että joku on vihdoin löytänyt kyseisenlaisen täydellisen suhteen, mutta sitten mennään eromaan sen takia koska huomataan että suhde on täydellinen.
Kysyn siis niiltä jotka ymmärtää tuota "liian sisarellinen" logiikkaa, millä tavalla täydellisen suhteen teidän mielestänne pitäisi erota sisarellisesta suhteesta (muuta kuin siinä mielessä että harrastetaan seksiä ja muita romanttisia asioita)?
Miten teidän mielestänne pitäisi toimia ettei suhteesta tulisi ns. sisarellinen?
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013050216968285_vi.shtml
"Pidin meitä täydellisenä parina, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että suhteemme olikin sisarellinen, Saara kertoo Me Naisissa."
Mitä ihmettä tuo oikein käytännössä tarkoittaa? En ole ikinä tajunnut tuota.
Minä nimenomaan pyrin siihen että löytäisin tyttöystävän jonka kanssa ajatukset kogtaisivat yhtä hyvin kuin sisaren kanssa. Johon voisi luottaa kuin omaan sisareen jne...
Ihanne olisi jos kumppani olisi kuin sisko, mutta hänen kanssaan voisi harrastaa seksiä.
En voi ymmärtää tuollaista että joku on vihdoin löytänyt kyseisenlaisen täydellisen suhteen, mutta sitten mennään eromaan sen takia koska huomataan että suhde on täydellinen.
Kysyn siis niiltä jotka ymmärtää tuota "liian sisarellinen" logiikkaa, millä tavalla täydellisen suhteen teidän mielestänne pitäisi erota sisarellisesta suhteesta (muuta kuin siinä mielessä että harrastetaan seksiä ja muita romanttisia asioita)?
Miten teidän mielestänne pitäisi toimia ettei suhteesta tulisi ns. sisarellinen?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tarkoittaa, että seksielämä hiipui.
Pitääkö tämä ymmärtää niin, että kyseessä oli vain kaksi ihmistä, jotka eivät kykene elämän mittaiseen monogamiseen suhteeseen?
Eiköhän jokaisessa suhteessa tule aikoja kun ei mitenkään erityisesti innosta seksi toisen kanssa.
Sitten voi pitää taukoa seksistä tai kokeilla sängyssä jotain uutta. Siis jos ei jostain todellisesta impotenssi ongelmasta ole kyse, niin kyllähän toisen pitäisi aina kiihottua kun vain osaa hommat sängyssä.
Jos todella on kyllästynyt seksiin toisen kanssa, niin itse harkitsisin mielummin jonkinlaista kimppakiva viritelmää, kuin luopuisen täydellisestä suhteesta. Moni löytää sillä tavoin uuden kiinnostuksen myös omaa kumppaniansa kohtaan
Hah, Italehden "jotain juttua pitiäisi keksiä, ahas, pirautampas Saara Aallolle"
Aalto. " no tossa vähän kiireitä ja ei olla oikein ehitty hoitaa suhetta, ollaan eletty tässä vähä kuin sisarukset" Iltis: " Saara Aalto eroaa"!
hah, yhdessä asuvat, yhdessä duunaavat, ovat 9 vuoden jälkeen edelleenkin yhdessä. Näin hauskaa on toimittajan työ :D
Niin, ja vaikka kyseessä ei ollut Iltis, niin samaa kauraa kaikki naisten lehdet, joissa otsikko ja sisältö eivät kohtaa..
en tiedä onko ihmiset jo oppineet lukemaan näitä juttuja "sillä silmällä" vai vieläkö joku lukee niitä totuutena ja ahaa-ilme kasvoillaan.
Sisarellinen parisuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä on kiva olla, mutta keskinäinen vetovoima ja kemia ovat hiipuneet. Yleensä jompikumpi kyllästyy ja ottaa eron tai pahimmassa tapauksessa alkaa syrjähypellä.
Saisi siinä ainakin alkuun olla vähän enemmän perhosia ja jännäpännää kuin systin kanssa.
Sitten niiden perhosten jo ensipakkasiin jäädyttyä, voi kuitenkin vielä vuosikausia muistella niitä ja niiden muiston voimin uskoa, että "tämä on se oikea".
Minä en muuten ainakaan tule siskojeni kanssa niin hyvin toimeen, että voisin seurustella. Väleissä ollaan, mutta 24/7 olisi aivan mahdotonta.
Eikö kaikki suhteet ole aluksi jännempiä kuin sisaren kanssa. Jo pelkästään sen takia että mukana on seksiä ja toisekseen siitäkin syystä että toisesta ei tiedä mitään.
Jännitys katoaa kun toisen oppii tuntemaan ja häneen luottaa 100 prosenttisesti. Tämän "liian sisarellinen" logiikan mukaan se on siis huono asia että toisen oppii tuntemaan ja häneen alkaa luottamaan.
Pitäisi kai koko elämänsä esittää jotain vaikeasti tavoiteltavaa hieman mystistä tyyppiä.
Kun katselee onnellisia parisuhteita jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä, niin ne vaikuttavat kaikki melko sisarellisilta.
Ehkä tästä syystä pidän sitä ns. kemiaa ja vatsassa olevia perhosia yliarvostettuina, koska ne tulevat kuitenkin lopulta katoamaan. Jos etsii pitkää onnellista parisuhdetta, niin tärkeintä on, että tulee hyvin toisen kanssa toimeen.
No on siinä alkujännityksessä kuitenkin valtavia eroja eri kumppaniehdokkaiden välillä. Jonkun itseä sytyttämättömän kanssa voisi olla melkein heti alusta kuin siskon kanssa, ilman mitään kipinöintiä tai perhostelua. Eikä tämä varmaan tuntemiseen liity, yhtä tuntematon se pallinaamatavis on kuin se unelmanainenkin.
Itselläni kuitenkin sellainen ehkä silkkaa fantasiaa oleva käsitys rakkaudesta, että siinä pitää olla jotain suurempaa, jota juuri nuo perhoset edustavat. Mutta sen verran annan periksi realismille, etten usko noiden perhosten kestävän ikuisesti. Mutta kuten sanoin, on niissä perhosissa sitten kuitenkin jotain muisteltavaa ja näin ne säilyvät sinä liimana kahden ihmisen välillä vaikka hautaan saakka. Jos taas ei olisi noita kipinöitä, niin kumppani olisi kuka vaan. Joku vaan, josta on työllä tehty itselle kumppani. Ei mitään sen suurempaa, eikä enempää. Se olisi liian arkista itselleni.
Juu, ymmärrän näkökulmasi.
Enemmän ihmettelen näitä ihmisiä jotka tuntuvat oikeasti olettavan että se kipinöinti jatkuu koko elämän. Kuten tuossa Saara Aallon tapauksessa, yhtäkkiä vain huomataan että suhde on sisarellinen. Mitä he sitten odottivat?
Heilläkin varmaan aluksi oli niitä perhosia, mutta sitten ne pikku hiljaa katosivat, mikä on ihan luonnollista. Eikä sen pitäisi tarkoittaa sitä että suhde on kuollut. Se tarkoittaa sitä että toiseen ihmiseen on tottunut ja hänet tuntee täysin ja häneen voi luottaa sataprosenttisesti.
Eli sellainen suhde josta kaikki teoriassa haaveilee, mutta käytännössä moni ilmeisesti pettyy, kun se jännittävä kipiniöinti katoaa.
Korjaan hiukan: Eli sellainen suhde josta kaikki teoriassa haaveilee, mutta käytännössä moni nainen pettyy, kun se jännittävä kipiniöinti katoaa.
No huhhaa. "mutta käytännössä moni nainen pettyy, kun se jännittävä kipinöinti katoaa"
Mikä sen jännittävän kipinöinnin kadottaa? Yleensä se katoaa siinä vaiheessa, kun paljastuukin, että toinen ei ollutkaan ihan sitä mitä antoi ymmärtää tai hän olikin jo suhteessa tai nimisissa. Ei se kipinöinti oikeasti rakastuneiden kohdalla mihinkään katoa, päinvastoin hullunee vaan :)
Provoiletko? Kuinka monta vuosikymmeniä yhdessä ollutta paria tiedät jotka ovat hulluna kipinöinnistä? Et varmasti yhtäkään. Rakkaus ja kiintymys kyllä kasvaa. Mutta ei kipinöinti.
Tuossa Saara Aallonkin tapauksessa ei suhteessa ilmeisesti ollut yhtikäs mitään vikaa. Kaikin puolin täydellinen suhde mutta sitten huomattiinkin että suhde on sisarellinen, kun kipinöinti luonnollisesti lopulta lakkasi.
Kipinöinti lakkaa aina lopulta, koska se perustuu siihen että kaikki on uutta ja jännittävää ja toisesta ei tiedä mitään ja on epävarmaa että tykkääkö toinen ihan tosissaan minusta yhtä paljon kuin minä hänestä jne...
Siitä syntyy kipinöinti.
Rakkaus kyllä säilyy, jos ei suhteeseen olla menty pelkän kipinän perusteella, vaan tykätään toisesta ihan oikeasti. Mutta valitettavasti moni alkaa kokea että se on pelkkää sisarellista rakkautta sitten kun se kipinöinti lakkaa.
En minäkään voisi olla konkun itseä sytyttämättömän kanssa, ilman mitään kipinöintiä tai perhostelua. :)
Eiköhän Saara Aallon suhteessa ole ollut ongelmia muutenkin.
Poikaystävä työskenteli laivalla ja jäi vaikka kuinka monesta irtohypystä kiinni, ei siis ole tyttö itse vain päättänyt, että jotain kuumempaa romanssia tarvittaisiin.
Kyllä se on niin, että joskus se kemia katoaa vain kokonaan vaikka toisesta edelleen tykkäisikin. Olisihan se vaikeaa jatkaa suhdetta jos haluaa muita, mutta ei omaa kumppaniaan.
"Eiköhän Saara Aallon suhteessa ole ollut ongelmia muutenkin"
Ei harmainta aavistustakaan. En yleensä seuraa noita juorujuttuja. Mutta Saara Aalto ei ole tässä nyt se pointti. Vaan ylipäänsä se ajatus että suhde olisi kaikin puolin hvyä ja onnellinen, mutta jokin kipinä olisi vain kadonnut.
Kaipa se on vain niin että joitain ihmisiä ei ole luotu pitkään parisuhteeseen. he ovat niitä ihmisiä jotka alkavat yhtäkkiä haluamaan muita ja päättävät pettää tai erota, vaikka oma suhde olisikin kuta kuinkin täydellinen. Tuollaisia ihmisiä pyrin itse välttämään kuin ruttoa, koska haaveilen suhteesta jossa vanhetaan yhdessä.
Voi olla että jokaisella tulee pitkän avioliiton aikana kausia, kun haaveilee muista, mutta toiset ymmärtävät että se on väliaikaista, eikä sen takia kannata pilata hyvää suhdetta. Toiset ymmärtävät että ne tunteet johtuvat usein siitä että on jotenkin kyllästynyt elämäänsä ja tarvitsisi vaihtelua. Sitten he tajuavat tehdä asialle jotain kumppaninsa kanssa. Tehdä jotain mikä aidosti piristää suhdetta ja niin avioliitto alkaa taas kukoistamaan.
Toisilla ei ole halua tai ymmärrystä korjata suhdetta. Ei voi kuin toivoa että ne jotka haaveilevat pitkästä suhteesta päätyisivät suhteeseen kaltaistensa kanssa ja ne jotka eivät jaksa nähdä vaivaa suhteen eteen päätyisivät suhteeseen kaltaistensa kanssa.
Miehelle muiden haluaminen ja siihen omaan vakikumppaniin halujen hiipuminen on melkein sääntö, eikä poikkeus. Asia erikseen sitten, että miten tämän asian käsittelee? Alkaako juosta vieraissa? Vai ottaa eron? Yrittääkö työnteolla löytää lisää halua ja ehkä kipinöitäkin? vanhaan suhteeseensa? Tyytyykö intohimottomaan suhteeseen?
Itse ymmärrän, että intohimo voi joskus laantua, jopa loppua kokonaan. Silti pidän sitä elinikäistä kumppanuutta niin arvokkaana, että mieluummin intohimottoman kumppanirakkauden kanssa kuin kahden vuoden välein vaihtuvien kipinätyttöjen kanssa.
Jos oli aluksi niitä perhosia eivät ne pikku hiljaa katoa. Ne tavallisesti vain lisääntyvät. Onneksi sanoit "melkein". Ihmiset kertovat omia tuntemuksia ja luulevat että se on normi.
"Ihmiset kertovat omia tuntemuksia ja luulevat että se on normi."
Ja mitä sinä muka sitten teet?
Itse en puhu omista tuntemuksistani, vaan tunnen vaikka kuinka monia pareja jotka ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä. Heitä kaikkia yhdistää vahva kiintymys ja rakkaus. Mistään kipinöinnistä tai perhosista ei ole tietoakaan.
Miksi niin moni epätoivoisesti väittää että perhoset muka lisääntyisi kun kaikki viittaa siihen että se ei ole totta. Eikä se haittaa että ne katoavat. Perhoset eivät ole hyvän suhteen edellytys, vaan se rakkaus.
Siis varmasti pitkään yhdessä ollut pariskuntakin voi tuntea kipinöintiä ja pehosia joskus uudelleen. Jos vaikka muuttaa uudelle alueelle tai tekee jotain muuta uutta ja virkistävää.
Mutta ei mikään parisuhde voi kestää kovin kauaa, jos ollaan sillä asenteella liikkeellä, että kipinöiden ja perhosten loppuminen tarkoittaa sitä että tunteet ovat kadonneet.
Ehkä joku voikin? Yksi sadasta? En tiedä, ei ole itselle osunut kohdalle, joten en sitä myöskään viitsi vaatia suhteelta. Ehkä se ei edes juuri minun kohdallani ole mahdollista. Mutta en ala väittämään, etteikö joidenkin kohdalla olisikin. Ainakin joskus näkee jonkun väittävän, että perhoset säilyneet. Mutta johtuuko tämä sitten jo perhosten käsittämisestä jotenkin toisin? Jostain sairauteen rinnatettavasta herkkyydestä? En tiedä, eikä tuo oikeastaan omaa elämääni kosketakaan. Suurin osa kuitenkin ryssii mahdollisuutensa elinikäiseen parisuhteeseen jos vaatii perhosten pysymistä hengissä vuosien ajan.
"Asia erikseen sitten, että miten tämän asian käsittelee? Alkaako juosta vieraissa? Vai ottaa eron? Yrittääkö työnteolla löytää lisää halua ja ehkä kipinöitäkin? vanhaan suhteeseensa? Tyytyykö intohimottomaan suhteeseen?"
Minusta on tärkeää muistaa, että kipinöiden ja perhosten loppuminen ei automaattisesti tarkoita sitä että suhteesta muuttuisi intohimoton. Ei ainakaan kaikkien kohdalla.
Itse olen ollut suhteessa jossa kipinöinti on jo kadonnut, mutta olen silti ollut intohimoisempi kuin koskaan. Ei tarvitse tuntea perhosia vatsassaan voidakseen jättäytyä alkukantaisten himojen vietäväksi.
Kyllä perhoset säilyvät vuosia, on ihme juttu jos toisilla perhoset ovat vain alussa. Normisuhteessa ne pysyvät ennallaan. Se on samaa jos syödessä maku ei tunnu sen takia että syödään kolme kertaa päivässä.
"Ihanne olisi jos kumppani olisi kuin sisko, mutta hänen kanssaan voisi harrastaa seksiä."
Onko sulla sisaruksia? Ongelma on siinä, että ihmiseen joka on itselle kuin sisarus, ei useimmat voi tuntea vetoa. Muuten sisarusten väliset romanssit olisivat varmasti paljon yleisempiä.
Tavallaan ne ovat aika yleisiä. Siis jos miettii siltä kannalta kuinka yleistä on homoseksuaalisuus.
Homoseksuaaleja on noin 5% kansasta ja saman verran on myös niitä jotka ovat harrastaneet seksiä sisaruksensa kanssa. Ja huomaa että tuohon lukuun ei ole edes laskettu sisarten välillä tapahtuvaa hyväksikäyttöä tai raiskauksia, vaan pelkästään ne henkilöt jotka ovat ihan omasta vapaasta tahdosta harrastaneet seksiä.
Telkkarissa on jos jonkinlaista kiintiöhomoa luotsaamassa puutarhojen ja asuntojen stailauksia. Mieti jos he olisivat kaikki sukurutsaajia :D
Siis nimenomaan toi "sisarellinen" olis se pahin mahdollinen. Ystäväsuhde/kaverisuhde kumppanin kanssa voi vielä olla korjattavissa ja voi ajatella, että yhdessä on kuitenki hyvä olla. Se seksielämä voi vielä olla korjattavissa ja luotto ja kaikki muu on kunnossa.
Mutta sisarellinen ... mahtaako alottajalla olla sisaruksia. Seksiä ihmisen kanssa, joka tuntuu veljeltä ... siis HYI H.VETTI!!!! Mä tiedän, että mun molemmat veljet on mun kavereiden mielestä varsin hotteja, mutta mulle ne on kyllä totaalisen aseksuaaleja olentoja.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Itsekin aloin melkein seurustelemaan suht ihan hyvännäköisen tytön kanssa, kunnes huomasin että hän muistuttaa yllättävän paljon siskoani. En halunnut jatkaa hommaa etiäppäin vaan vihelsin pelin poikki.
On minulla sisko. Hän ei ole ulkonäkönsä puolesta oikein tyyppiäni, joten en osaa sanoa tuntisinko häneen vetoa jos hän olisi.
Mutta joo, tottahan se on että useimmat eivät tunne vetoa sisartaan kohti. En osaa sanoa mistä se johtuu. Onko kyseessä vain opittu normi, että sisaren kanssa ei sovi harrastaa seksiä. Mikään geeneihin liittyvä juttu se tuskin on, koska sisarukset jotka eivät tiedä olevansa toistensa sisaruksia usein kyllä tuntevat vetoa toisiinsa.
Mutta joo, jotenkin tämä "en ikinä haluaisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa joka tuntuu sisarelta" -keskustelu ei tunnu oikein rakentavalta.
Minua ihmetyttää että voiko ihminen joka ei ole sisar edes aidosti koskaan tuntua sisarelta. Itse en ole koskaan tuntenut sisarellisia tunteita muita kuin siskoani kohtaan. Jopa serkkuni on minulle ystävä jonka kanssa nyt vain ei ole sopivaa harrastaa seksiä vaikka tunnenkin vetoa häntä kohtaan. Ihan periaate juttu siis.
Miten suhde voi tuosta vain muuttua sisarukselliseksi? Voin ymmärtää jos joku vaikka ulkonäkönsä puolesta näyttää liikaa omalta sisarelta, niin silloin suhteen aloittaminen hänen kanssaan voi tuntua sairaalta. Mutta esim. Saara Aallon tapauksessa, kun ollaan oltu yhdessä monia vuosia, niin miten yhtäkkiä vain toinen voi alkaa tuntua sisarelta?
Jos joku uskoo että tuollainen suhteen sisarelliseksi muuttuminen on mahdollista, niin osaako se joku sanoa että miten sen voisi välttää?
Itse uskon että kyseessä on vain sen kihelmöivän kipinän loppuminen, jonka jotkut virheellisesti tulkitsevat merkitsevän sitä että tunteet ovat kadonneet.
Me Jumalan seurakunnan jäsenet menemme varhain naimisiin. Minä ja Saara olimme molemmat 18-vuotiaita astuessamme avioon.
Myös meille uskovaisille on tuttu tämä ilmiö, että vaimo alkaa tuntua sisarelta. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin on, ettei tämä tunne haittaa seksiasioita millään tavalla, vaan siemenen kylväminen käy ihan entiseen malliin. Yksi huono puoli tässä vaimon sisarelta tuntumisessa tosin on. Vaimon sisaruus tuntuu vähän liiankin autenttiselta, sillä myös isäni käy öisin "saarnaamassa" hänelle, kun olen rakennusfirman työmatkoilla.
Pointti aloituksessasi on käyttämäsi sana "sisarellinen".
Kuten aiemmassa kommentissa ylhäällä oivaltavasti todettiin, alkuhuuman katoaminen ei estä tuntemasta intohimoa parisuhteessa. Tällöin suhde perustuu kahden aikuisen rakkaudelle ja ystävyydelle, ei enää rakastumisen tunteelle. Siinä vaiheessa suhdetta rakkaus on jo vahva liima ja aikuiseen rakkaussuhteeseen kuuluu useimmiten tällöin myös intohimo, jonka voimakkuus vaihtelee elämäntilanteen mukaan (tai pysyy samana, riippuen suhteesta). Ikää karttuessa intohimo muuttaa muotoaan, vanhuudessakin on intiimiä läheisyyttä mutta mahdollisesti muussa muodossa, jollei seksi ole enää vaihtoehto esimerkiksi sairaudesta johtuen.
Jos sanotaan suhteen muuttuvan sisarelliseksi, tarkoitetaan sillä intohimon katoamista kokonaan. Sana sisarellinen viittaa myös tässä yhteydessä siihen, että seksi kumppanin kanssa voi alkaa tuntumaan väärältä tai vastenmieliseltä (vrt insesti). Näkisin, että tällöin suhteen toinen tai molemmat osapuolet alkavat näkemään kumpanin kokonaan epäseksuaalisessa valossa vaikka pohjalla on sisarellista kiintymystä ja välittämistä. Kysymys ei siis ole pelkästään kipinän katoamisesta vaan "kolikko kääntyy" ja ajatus seksistä voi tuntua jopa vastenmieliseltä. Näin ainakin naisena ymmärrän pohtimasi ilmaisun.
En osaa sanoa, mikä lopulta aiheuttaa suhteen muuttumisen sisarelliseksi, mutta luulisin, että alussa olevan molemminpuolisen vetovoiman olemassaolo ja sen ylläpito olisi hyvä ennustetekijä suhteen kestämisen kannalta. Samoin suhteen molempien osapuolten olisi varmaankin hyvä pitää itsensä toisen osapuolen silmissä vetovoimaisena / viehättävänä, jotta seksuaalinen kiinnostus pysyisi yllä vaikka alun huuma katoaisikin.