Olen menossa lääkärille vaihtamaan lääkitystäni ja tiedustelisin mikä on teidän mielestänne paras lääke sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ahdistukseen?? Ei mielellään mikään kauhea, riippuvuutta aiheuttava eikä väsyttävä lääke. En niinkään koe olevani masentunut mutta ahdistun kaikista sellaisista tilanteista joissa joudun kohtaamaan muita ihmisiä ja olen jo hiukan vainoharhainen koska olen ollut niin paljon eristyksissä. Pelkään jatkuvasti olevani hullu ja saan paniikkituntemuksia jo ihan ollessani ihmisten lähellä. Tämä on lähes pilannut elämäni tähän asti.
Lääkkeitä olen käyttänyt mm. seroxat, cipralex, effexor mutta eivät ole sopineet kunnolla minulle
Lääkkeitä olen käyttänyt mm. seroxat, cipralex, effexor mutta eivät ole sopineet kunnolla minulle
Vastaukset 24
Vanhimmat
Paras lääke:
Kävele yksin keskustassa ja asioi normaalisti. Kohta kassalla ei enää jännitä, eikä ihmistapaamiset tunnu epämiellyttäviltä :)
Lääkkeillä ei saa kuin pahan kierteen aikaiseksi.
Komppaan tätä vastausta.
Olen ollut betsoriippuvainen. Läkkeen tehon loputtua ei sekään auttanut. Lisäksi se huononsi älyllistä toimintaa.
Lopetettuani bentsot sain harjoittelemalla poistettua pelkotilat. Tämä olisi optimitulos.
Käytin jonkin aikaa sitalopraamia. Se ei haitannut pelon poisoppimista.
Ei kuitenkaan ehkä ollut välttämätön.
Voi kuule kyllä mä liikun kaupoissa joka päivä ja monesti lenkkeilen itsekseni parikin tuntia pitkin katuja ja lenkkipolkuja ihan päivittäin Tähän mennessä en ole silti saanut tarpeeksi helpotusta jännittämiseen vaikka toistan samoja tilanteita, ahdistus ei väisty tarpeeksi että kokisin toiminnan edes miellyttävänä. Pahimpia tilanteita ovat juuri kassalla asiointi ja vieraiden kohtaaminen tai jos joudun puhumaan heille. Helahdan hetkessä punaiseksi ja vapisen kauttaaltani. Myös ääni on sellaista hiljaista piipitystä. Vaikka psyykkaan itseäni kohtaamaan tilanteet mallikkaasti niin aina toistan sitä samaa jännittämisen kaavaa kun oikea tilanne tulee vastaan. Olen ollut äärimmäisen arka pienestä lähtien. Tulee vain sellainen pako-reaktio aina kun näen ihmisiä ja ensimmäinen ajatus on se, että olen vastenmielinen tai huono ja muutkin havaitsee sen.
Tuo on kuin oman itseni kirjoittamaa, painin samojen ongelmien kanssa pitkään. Omalla kohdallani auttoi lyhytkestoinen terapia ja punastumista\vapinaa estävä propral lääkitys. Söin n.6 vuotta erilaisia mielialalääkkeitä, bentsoja ja jopa neurolepteja. Nämä ei pidemmänpäälle muuta kuin huonontanut tilannetta ja ihme että pääsin eroon, koska annokset olivat jo todella korkeita. En ole vieläkään päässyt eroon oireista kokonaan, mutta niihin alkaa tottua ja oppii elämään niiden kanssa. Tiedän kuinka invalidisoiva ja kiusallinen vaiva tuo pahimmillaan on, tsemppiä!
Tuon liikkumattomuuden arvelin tästä:
"ja olen jo hiukan vainoharhainen koska olen ollut niin paljon eristyksissä."
Pitäisi saada toistettua tilanteita niin, että niistä jää onnistumisen tunne.
Ehkä pitäisi järjestää parempia harjoitustilanteita.
En tiedä mitä tukea on saatavilla. Voisi kysellä saako järjestettyä jotain ja onko jotain toimintaa olemassa asian tiimoilta.
Paras olisi sellainen jossa saisi toisilta hyväksyntää. Vertaistuki voisi olla sellaista.
Itse kävin joskus A-klinikan keskusteluryhmässä, mutta se ei tuntunut omalta. Muuta ei tarjottukaan. En tosin kysellytkään.
Olisi vaikka joku pieni ryhmä, jossa voisi harjoitella vähitellen esiintymistä ja siten huomin kohteena oloa. Porukan pitäisi tietenkin olla vertaisryhmää, jolla sama päämäärä.
Tuosta voisi varmaan tehdä aloitteen, jos sellaisia ryhmiä ei ole. Lääkkeellä hoito tuntuu huonolta ratkaisulta. Vähän sama tunne kuin vaikkapa opiskelisi tai treenaisi jotain lajia (tai harjoittelisi hyväksi esiintyjäksi) syömällä lääkkeitä.
Eristyneellä tarkoitin että olen jättänyt kaikki sukulaissuhteet taakseni ja ystäviä ei ole. Jos joskus juttelen jollekin tuntemattomalle niin en pidä sitä ihmissuhteiden luomisena.
Joku bentso tarpeeksi vahvalla annostuksella. Esim. xanor tai opamox voisivat toimia.
Opamox väsyttää, Rivatril tai Xanor on parhaat, mut valitettavasti myös koukuttavimmat. Rivatril vie lisäksi muistin. Mutta IMHO mielialalääkkeet on silti pahempia ihmiselle kuin vahvatkaan bentsot.
Ei se opamox niin pahasti väsytä etteikö vahva kuppi kahvia auttaisi. Jos ei xanoria lääkäri suostu koukuttavuuden vuoksi määräämään niin opamox on ihan OK vaihtoehto.
En suosittele betsodiatsepiinejä.
En suosittele muitakaan kemiallisia lääkkeitä.
Ulos liikkumaan. Sopivia haasteita, ei liian vaikeita.
Vähitellen on parempaa odotettavissa.
Betsot (jos muutkin) on kuin kusisi housuun pakkasella.
ps. Liikuntakin voi parantaa oloa. Jo pelkkä ulokona kävely vaikka lenkkipolulla tekee olon vapaammaksi.
Itse JUOKSEN viikossa 30-40 kilsaa ja lihaskunnostakin pidän kelvollisesti huolta kotikonstein. Masennusta ja ahdistusta se lievittää mutta silti koen toimivani paremmin bentsojen avulla esim. työelämässä.
Betsonkäyttäjillä on halu saada lisää niiden käyttäjiä.
Syynä lienee niiden saatavuuden helpottuminen ja myönteisempi asenne niiden käyttöön yleensäkin. Lisäksi oman käyttöahdistuksen helpottaminen. Siihen en (entisenä käyttäjänä) usko. että tarkoitus olisi auttaa muita kuin itseään.
Onneksi lääkärit eivät enää helposti niitä määrää kellä ei ennestään ole riippuvutta näihin. Riippuvuuden lisäksi haittana on älyllisten toimintojen heikkeneminen.
Mitä tarkoitat "omalla käyttöahdistuksella"? Ei minua ainakaan näiden käyttö hävetä. Ainoa mikä asiassa harmittaa on tuo toleranssi joka alkaa kehittyä melko nopeasti. Ja minusta olisi mukavaa jos noita saisi apteekista ilman reseptiä niin kuin vaikka särkylääkkeitä. Saahan alkoholiakin ostaa niin paljon kuin haluaa vaikka sen aiheuttamat VALTAVAT terveyshaitat ovat harvinaisen hyvin tiedossa. Mieluummin napsin bentsoja kuin otan kuppia. Vähemmän tulee riideltyä sillä tavoin ja vähemmän typeriä putkareissuja. Ja tässä ei nyt ole kyse siitä että käyttäisin bentsoja viihteellisesti vaan siitä että aiemmin lääkitsin itseäni päihteillä.
Mietin mahdollisia motiiveja betsojen suosittelulle. En väitäkään että juuri sinulla olisi kaikkia mainitsemiani motiiveja.
Kun muistelen bentsojen käytön aloitusta. Olin niin tyytyväinen (väsyttävien aloitusoireiden jälkeen) että oisin SILLOIN suositellut muillekin. Ihan puistattaa nyt. Onneksi ei muistaakseni ei tullut tilannetta, jossa olisin joutunut ottamaan kantaa kenenkään muun puolesta.
Itse en käytä nykyään mitään päihteitä. Ennen käytin alkoholia.
En ole edes tietoisesti lopettanut alkoholin nauttimista. Ei vaan ole tullut otettua.
Joissakin maissa taitaa saada ilman reseptiä
http://www.drugs-forum.com/forum/showthread.php?t=29294
Mistähän netistä saisi tilattua bentsoja,kerran löysin muutaman sivun mutten muista enää osoitteita..osaisiko joku auttaa?
Miksi kokea mitään käyttöahdistusta jos on sairas ja tarvitsee apua? Ei sellaista minun mielestäni tarvitse hävetä.
Parempi minunkin mielestäni benzot kuin jatkuva viinan kanssa läträäminen.
> Mistähän netistä saisi tilattua bentsoja
Et osaisi kuitenkaan ostaa. Bonuksena tilauksesi voi mennä tullin jälkeen syyttäjälle. Ei tule lääkkeitä eikä pään silityksiä.
itse otan keväisin/kesäisin aurinkoa. Naama kun on ruskettunut niin mahdollinen punastuminenkaan ei näy sitten päällepäin niin helposti sosiaalisissa tilanteissa. Käytän kesäisin myös mustia aurinkolaseja esim kaupassa asioidessa. jo pelkkä lasien laittaminen päähän helpottaa ahdistuneisuuttani/jännityneisyyttä. Tavallaan sitä on "turvassa" kun on lasit päässä ja helpompi kohdata ihmisiä lasien takaa..
AURORIX vie ahdistusta ja helpottaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Itsellä auttaa pienellä annoksella, ei sivuvaikutuksia.
Xaror tai Rivatril ovat hyviä lääkkeitä. Mutta niitä on vaikea saada, jos et pysty oikeasti näyttämään, että sinulla on oikea, normaalia elämää hankaloittava vaiva. Bentsot ovat oiva apu oikein käytettynä, mutta jos haet päihtymistarkoitukseen pillereitä, toivon että jäät ilman. Tuhoat vain elämäsi silloin.
"Lopetettuani bentsot sain harjoittelemalla poistettua pelkotilat. Tämä olisi optimitulos."
Miten tuo harjoitteleminenkaan muka toimii? Olen ollut pahasti ahdistunut jo monta vuotta eikä itsensä altistaminen ahdistaville tilanteille minua auta. Tuntuu että se vain pahentaa asiaa. Kaupassa käyntikään ei tunnu koskaan muuttuvan yhtään helpommaksi.
"Voi kuule kyllä mä liikun kaupoissa joka päivä ja monesti lenkkeilen itsekseni parikin tuntia pitkin katuja ja lenkkipolkuja ihan päivittäin Tähän mennessä en ole silti saanut tarpeeksi helpotusta jännittämiseen vaikka toistan samoja tilanteita, ahdistus ei väisty tarpeeksi että kokisin toiminnan edes miellyttävänä. Pahimpia tilanteita ovat juuri kassalla asiointi ja vieraiden kohtaaminen tai jos joudun puhumaan heille. Helahdan hetkessä punaiseksi ja vapisen kauttaaltani. Myös ääni on sellaista hiljaista piipitystä. Vaikka psyykkaan itseäni kohtaamaan tilanteet mallikkaasti niin aina toistan sitä samaa jännittämisen kaavaa kun oikea tilanne tulee vastaan. Olen ollut äärimmäisen arka pienestä lähtien. Tulee vain sellainen pako-reaktio aina kun näen ihmisiä ja ensimmäinen ajatus on se, että olen vastenmielinen tai huono ja muutkin havaitsee sen."
Olen ihan samanlainen ja koko elämä on mennyt pilalle tämän ongelman takia. On todella väsyttävää toistaa väkipakolla samoja asioita kun ei ne koskaan siitä helpommaksi muutu vaikka yrittää ihan täysillä. Tuskin koskaan kykenen minkäänlaiseen normaaliin elämään vaikka ei näin tietenkään saisi ajatella.
Ilmeisesti tilanteet vain vahvistavat tai pitävät yllä ahdistusreaktiota.
Jostain syystä ei tapahdu oppimista siitä, että tilanne meni hyvin ja sitä ei tarvitse pelätä. Johtuuko siitä että tilanne oli liian vaativa ja ahdistava.
Jotenkin pitäisi päästä onnistumisen tunteeseen. Jotain positiivista pitäisi jäädä mieleen seuraavaa kertaa varten. Väkipakolla tilanteita kertaamalla voi vaikutus olla negatiivinen.
Jotain apua tuohon tarvitsisi. Pitäisi saada vahvistettua itsetuntoa ja positiivisia ajatuksia itsestä ja muista.