Tässä Elämäni pähkinän kuoressa, anteeksi ei ole kappaleiden jakoja eli yhtä puuroa. Helppoa ei ole ollut elää neuroottisen äidin ja äkkipikaisen isän kanssa, ilman sisaruksia. Perheväkivaltaa olen kokenut ja siitä ollut oikeudessakin, syynä yleensä kotoa myöhästyminen, äidin tavaroiden lainaaminen, liika koneella istuminen, liian pienet kengät tai se että tavarat ovat väärässä paikassa. Remmistä tuli ja seinään heiteltiin. Kerran äiti yritti kuristaa mut ja päätin et lähen pois. Sit tuli eka sossuilmo.Äiti tykkäs nöyryyttää mua valvottamalla mua keskellä yötä, laitto polttamaan tupakkaa niksamyrkytykseen asti, heitteli tavarat lattialle ja käski siivoamaan. Isä harrasti pakkosyöttöä ja jos ei syönyt hän kaatoi mut lattialle. Katsoin vierestä myös koiramme pahoinpitelyä ja tavaroiden paiskomista. Äiti ei myöskään jaksanut katsoa mun naamaa joka kuulema näytti petolinnun perseeltä ja käski painumaan vittuun. Ja aina jos vilkaisinkin katsoin muka pahasti. Molemmilla oli alkoholiongelma ja riitelivät usein, mä sit keräilin rikkoutuneita kaljapulloja maasta ja itkin tuleeko isä enää koskaan takaisin kun sanoi lähtevänsä pois ja otti koiran mukaan (tietysti ympärikännissä ja yöaikaan). Rahaa kyllä aina sain mutta rakkautta en koskaan. Tulin 12-vuotiaana omman isoisäni hyväksikäytetyksi, hän kuvasi minua ja ystävääni väkisin. Koulussa kiusattiin, vaihdoin koulua. Aloitin alkon käytön 11vuotiaana ja 15v. aloin mytten aloitin myymään itseäni pedofiiliringille koska siellä olin hyväksytty ""kaunis". Ja sitten putosin parvekkeelta, halusin kuolla mutta viime hetkellä siinä roikkuessani yritin päästä takaisin ja huusin apua. Tipuin alas ja selvisin katkenneella kädellä, vaurioituneilla lihaksilla, murtuneella selkärangalla ja vertavuotavilla munuaisilla. Sen jälkeen aloitin huumeiden käytön jota taas rahoitin kyseenalaisin keinoin. Aloitin lähihoitajaopinnot mutta keskeytin ne koska väsyin. Haluaisin vielä joskus jatkaa mutta en usko kykeneväni. Vanhempien kanssa välit nyt ok. Olen asunnoton ja olen nyt aurorassa. Poliisit löysivät mut myös Hietaniemen hautausmaalta kynttilöiden vieressä nukkumassa pakkasella. Pelkäsin ja kuulin kuolleiden huudot, muutin turvakotiin väliaikaisesti. Äitini sisko kuoli 16-vuotiaana ja olen aina ihannoinut häntä, en ymmärrä miksi. Äitini uskoo joutuvani helvettiin jos tapan itseni ja en halua tuottaa enempää tuskaa läheisilleni.
Perhe- ja seksuaaliväkivalta, Vertaistukea?
broken angel
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuosta ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! Järkytyin kun luin tarinasi. Joku tarkoitus on silläkin, että olet vielä elossa...se tarkoitus todennäköisesti selviää myöhemmin. Voimia ja jaksamisen ajatuksia!
broken angel: Sinua ei voi olla olemassakaan!!!!!!!!!
Hyvä ystävä, olen pahoillani etten pysty ayttamaan enempää kuin vastaamalla tällä palstalla. Vaikutat vielä hyvin nuorelta ja kirjeesi perusteella mielessäni heräsi muistikuvia omasta nuoruudestani joka muistutti paljon sitä mistä kerrot. mInusta sinun pitäisi saada apua joltakin joka todella ymmärtää vaikeutesi, älä pelkää mennä asiantuntijan puheille.Olet kokenut paljon pahoja asoita ja tarvitset tukea ymmärtämään että sinulle on tehty väärin, sinun ei tarvitse pelätä tuottavasi tuskaa läheisillesi, päinvastoin! Itsemurha on huono ratkaisu, sen sijaan tarvitset tukea ahdistuksesi ja kipusi työstämiseen, pyydä sitä!Se oli minun tieni ulos kaaoksestaTOivon sinulle kaikkea hyvää ja voimaa tiellä eheytymiseen, vaikutat hienolta nuorelta ihmiseltä!.
Mikäli haluat tukea, apua ja neuvontaa, katso: www.tukinainen.fi tai voit nimettömästi ottaa yhteyttä: www.nettitukinainen.fi