Minä olen saanut kokea uskottomuuden kamalimalla tavalla. Sitä vihan ja surun määrää joka tulvii sydämmestä. Lapset antaa voimaa mennä eteenpäin. Heidän vuoksi minä nousen tästä suosta vaikka se kestää....
Lapset on voima
sirpaleinen äiti
16206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voimia sinulle. Meitä on niin monta. Onneksi sinulla on lapset, joiden vuoksi katsot tulevaisuuteen. Aika auttaa eteenpäin, joskus...
Romanttinen rakkaus tulee ja menee, vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on pysyvää. Pysyvyyttä kaipaa eniten silloin kun on kokenut tulleensa hylätyksi.
Lapsilla on silti oikeus pitää myös isänsä, niin että sitten kun pahin tunnehelvetti hieman hellittää, järjestäkää lasten ja heidän isänsä tapaamiset niin, ettei siitäkään tule ongelmaa kenellekään.
Lapset on voima ja maailman paras syy jatkaa eteenpäin. Muistathan kuitenkin tuskassasi, ettet tukeudu etkä pura omaa pahaa mieltäsi heidän kuullen. Sun tehtävänäsi on mahdollisessa erotilanteessa olla heidän tukenaan, ei päinvastoin. Jos ero tulee, niin älä estä isää tapaamasta lapsia. Se ei ole oikein lapsia kohtaan.
Viisaan naisen puhetta. Toivottavasti löydät yhtä viisaan miehen.
Aloitus vai mikä on viisaan naisen puhetta? Kyllä naisetkin pettää...
Ihan samat sanat petetyille miehillekin. Kyllä siitä tuskasta ylös pääsee. Mutta ei saa tukeutua tuossa tilanteessa lapsiin. He ovat lapsia. Heillä ei ole kykyä ymmärtää, miksi äiti tai isä itkee. Heistä ei saa tehdä lohduttajia vanhempien välisessä kriisissä. Sitä mä tarkoitin.
En yhtään väheksy tuskaasi ja vihaasi, mutta mikä sitten on kamalin tapa. Itselleni oli kuoleman kysymys, kun sain aikanaan tietää, että rakastamani lapsi on toisen miehen tekemä.
Olen onnellinen etten silloin toiminut, kuten mieli teki: olisin halunnut tappaa sekä vaimon että lapsen, ja ennen kaikkea sen huoripukin. Lapsen vika se ei ole eikä ollut, mutta kyllä se on ollut kovin asia itselle, ettei olekaan sen lapsen isä, jota on vauvasta asti hoivannut ja rakastanut - jumalauta, että tekisi edelleenkin mieli tappaa exä, kun minulle sen teki, mitä teki. Lapseen olen edelleen yhteydessä, eikä varmasti tiedä että en ookkaan hänen "oikea" isänsä. Lapsi on kärsijä kuten minäkin...mietin, pitäiskö aikuiseksi vartuttuaan kertoa tämä asia lapselle vai ei.
Pettäjät ja kakkoset, jotka elävät "itselleen, joille oma onni mene yli muiden, lastenkin edun, antavat täällä "toimi oikein lapsia kohtaan" neuvoja petetylle, vaikka oikeasti he itse tarvitsisivat sellaisia. Useinhan pettäjä on ollut lastenhoidossakin vastuuton, lapset on jo kasvattanut petetty lähes yksin, hän on ollut kotona lapsia hoitamassa kun pettäjä on vaatinut itselleen "omaa aikaa" tai tehnyt "duunireissuja" salasuhteillessaan, petetylle hän ei ole suonut mahdollisuutta yhtä paljoon omaan vapaa-aikaan.
Aito rakkaus lapsia kohtaan, sellainen rakkaus, joka ylittää jopa omat tarpeet, on se joka huolehtii, että petetty ei toimi niin, että loukkaisi lapsiaan, edes vaikka isä loukkaa häntä itseään. Eronneet petetyt tekevät usein kaikkensa jotta isä eron jälkeen suhtautuisi aiempaa vastuullisemmin omiin lapsiinsa, he jopa 'houkuttelevat' isää tapaamaana lapsiaan.
Niin se vaan on, useimmiten se petetty on hyvä vanhempi, pettäjä viis veisaa kotivastuistaan. Jaksamista teille!
Menkää mammat-palstalle lässyttämään pennuistanne.
Ruma, typerä kommentti..toivottavasti et ole isä etkä kakkonen, tai että ukkomiehellä, jota hoitelet, ole lapsia! Lapset kuuluvat todellakin uskottomuuskriisikeskusteluun!
Hyvä että asialle on oma ketju, jätä lukematta jos ei kiinnosta sinua.
Uskottomuus johtaa usein avioeroon ja vaikuttaa viimeistään nyt (usein jo aiemmin, uskottoman kotona hänen muuttuneen käytöksensä vuoksi) lasten elämään ja turvallisuuteen, tehden heistä avioerolapsia. Aika iso elämänmuutos lapselle, vanhemman uskottomuuden vuoksi.
Lapset saavat aina osansa, kun uskottomuuskriisi kotona puhkeaa, aina, vaikka asian kuinka yrittää heidän selän takanaan aikuisemaisesti keskustella. Ei ole sellaista perhettä, joka selviäisi uskottomuuskriisistä niin, että lapsi ei kokisi kriisin vuoksi tuskaa tai olisi täysin ulkopuolinen, tietämätön kriisistä. Asuuhan lapsi samassa kodissa.
Kyllä, naulan kantaan. Jos yhtään on perspektiiviä katsella laajemmin oman navan ulkopuolelle, niin uskottomuudesta johtuvalla avioerolla ja kriisillä on kauaskantoiset seuraukset. Mutta eihän nämä mielihyvän etsijät pysty ajattelemaan aikaa 10 vuotta eteenpäin, jolloin omat lapset alkavat parinmuodostuksen. Ei ole ensimmäinen kerta, jos on vaikeuksia luottaa, kun omassa lapsuudessa oli perheessä uskottomuutta. Sitä vaikeampaa lapsilla on, mitä lähempänä jotakin omaa kasvukriisiä ero on tapahtunut/ asian paljastuminen, kuten murrosikää, abivuotta tms.
Lapset saavat valitettavasti osansa, aina, vaikka toinen vanhemmista yrittäisi kuinka puhua ja keskustella tai vaikka lapset saisivat apua tilanteeseen jopa ulkopuoliselta terapeutilta. Lapset eivät siis ole mitään pentuja....
Parisuhteeseen kuuluvat vanhemmat, eivät lapset. Vanhemmat ovat vanhempia vaikka eroaisivatkin. Lapsia käytetään liian usein näissäkin keskusteluissa kiristämiseen haluttaessa pitää mies väkisin itsellä.
"Parisuhde, johon vain vanhemmat kuuluvat", toteutetaan samassa kodissa missä lapsetkin asuvat, heidän silmiensä alla siis. Fiksummat kutsuvat heitä yhdessä paketissa jopa perheeksi.
Kriisissä on kaksi riitelijää, kaksi kiristäjääkin. Pettäjäkin voi kiristää lapsilla aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin petetty, "mä en haluu avioeroo, mut jos jätät mut tän vuoksi mä kyllä haluun lapset"
Pettäjä on puolisoista todistetusti se, joka varmasti sallii itselleen valehtelun ja puolisonsa syyttelyn. Joten oikeasti, hänellä on manipuloinnista kokemusta,siksi paremmat "edellytykset" kiristää avioerossa lapsillakin. Taitavin pettäjä-manipuloitsija itse kirisitää lapsilla, mutta saa silti puolisonsa uskomaan, että tässä onkin syytä. Petetyt, olkaa tarkkoja, ajatelkaa totuutta,tutkikaa millainen vanhempi pettäjä oli aiemmin, millainen olitte itse, älkää syyllistykö jos pettäjä tai kakkonen syyllistävät teitä huonoksi vanhemmiksi, omien etujensa vuoksi, ja vasta sitten kun uskottomuus selviää.
Jos pettäjä on näin typerä tyyppi, että haukkuu petettyä huonoksi vanhemmaksi, ihmetellä täytyy, miten pettäjän kanssa on alunperin menty yhteen. Ja vieläpä hommattu lapsia. Olkoonkin, että silloin alussa ei vierailla vielä käyty. Vai onko niin, että vasta silloin paljastuu ihmisestä se "oikea" luonne, kun polvilleen pistetään. Se ei tee ihmisestä sen täydellisempää tai huonompaa vanhempaa, oli petetty tai pettäjä. Se on vaan niin halvatun väärin, jos muksuja käytetään vanhempien välisessä sodassa riita ja -valtakapuloina. Ero tuli ja kipeitä elämänmuutoksia, mutta vanhemmuus säilyy loppuelämän. Avioerolapsista kasvaa ihan hyviä tyyppejä, joskus väärille teillekin ajautuvia, ihan kuten ns. ydinperheissäkin.
Monta plussaa! Puit sanoiksi sen, mitä itse koitin sanoa. Mä en ylipäätään voi käsittää, miksi jaotella, kumpi on parempi vanhempi. Pettäjässä on vikansa, samoin petetyssä. Heissä molemmissa on myös hyvät puolensa. Pettäjä voi olla mitä parhain vanhempana, ei vaan kunnioita omaa puolisoaan.
Voi kun ihmisillä olisi malttia erotilanteissa ensin selvitellä keskinäiset välit, ilman että lapsista riidellään. Osoittaa suurta kypsymättömyyttä ruveta lapsilla "pelaamaan", olipa kyseessä pettäjä tai petetty.