Ihmisarvo hukassa

Avomiehen työkaverit jaksaa aina tavatessa kehua miehen maasta taivaisiin ja takaisin. Kuinka hyvä työkaveri,fiksu ja mukava... Juu,niin varmaan. Välillä vaan vaikea keksiä siihen mitään kommenttia. Kotonakin mies on mukava,useimmiten. Ja kun ei... Jostain syystä epätasaisin väliajoin mies saa totaalisen kilarin milloin mistäkin syystä, viimeksi eilen. Unohti kännykkänsä kotiin töihin lähtiessääm ja kun näin tuttavan siihen soittavan,menin onneton ja vastasin siihen.Mielestäni toimin aivan normaalilla tavalla. Sanoin soitosta kun mies tuli töistä ja raivokohtaus alkoi heti. Hirveä huuto joka päätyi siihen,ettei "hänkään vastaa minun kännyköihini,vaikka niitä on taskut täynnä!". Omia on tasan yksi,toinen on työkännykkä,jonka joudun joskus tilanteen pakosta ottamaan mukaan kotiin,tosin se on yleensä suljettuna.Miehen sanojen mukaan tuon työpuhelimen kotiin,että "salaiset" yhteydenotot voidaan hoitaa sen kautta kun "eihän sun omaan kännykkään enää soita sun mukaan ku puhelinmyyjät". Aikaisempien raivokohtausten aikana olen saanut kuulla olevani tyhmä huora,joka miehen mukaan makaa kaikkien mahdollisten kanssa töissäkin(miesvaltainen ala). Minulla ei ole ystäviä lähimaillakaan,joiden luona voisi käydä tai saati lähteä ulos.Mies kyllä käy kavereiden kanssa baarissa ja reissuissa. Entisen työkaverin(nainen) kanssa joskus kävin ulkona,ja siitä seurasi ensin mökötys ja viikon päästä huuto. Työpaikan aktiviteetteihin en voi ottaa osaa,joten olen töissä porukan "ulkopuolinen". Illanvietoissa saan aina olla varuillaan,etten vahingossakaan esim.jää juttelemaan jonkun miehen kanssa liian kauan. Niinpä minun ei hirveästi tee mieli lähteä ulos miehen kanssa,ja tästäkin on nykyisin tullut sanomista kun mies ei näytä ymmärtävän miksi en halua lähteä. Sanoin asiasta ihan suoraan kerran mutta ei näyttänyt menevän perille. No,miehen näkökulmastahan ongelma on minun,siis että minun "huono" käyttäytymiseni aiheuttaa nämä ongelmat. Hänen mielestään kaikki suhteemme ongelmat ovat minun vikani,en osaa käyttäytyä vaaditulla tavalla,provosoin hänet suuttumaan,petän heti kun silmä välttää jne. Jos puolustaudun mitenkään riidan aikana,saan kuulla että "niin niin,käännä vaan tää niin,että minussahan se kaikki vika on!!". Ja sitten lentää tavarat. Minuun ei koske,koska tietää että jos koskee kerrankin,niin se on viimeinen kerta. Turhauttavaa kunnella huutoa kun mies ensin päättää minun tehneen jotain väärin,kiihdyttää itsensä raivoon,eikä mikään puhe saa päätä käännettyä. Koskaan ei ole myöntänyt olleensä väärässä epäilyksissään,vaikka useamman ihmisen suusta on saanut kuulla totuuden. Raivo loppuu kun saa minut nujerrettua,itkemään ja pyytämään anteeksi,vaikka mitään en olisi tehnytkään. En arvosta enää itseäni mitenkään,en huolehdi itsestäni,en yritä tehdä mitään "omaa",koska sillä sillä ei ole mitään väliä enää.
3202
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ehkäpä saat asian ihan itse selville samalla kun järjestelet tekstisi sopivan kokoisiin kappaleisiin, jotta sitä olisi helpompi ja vaivattomampi lukea.

Samalla lailla ryhmittelemällä elämän - ja parisuhteen - tärkeät asiat omiin lokeroihinsa saa selvyyden siitä, mitä mikäkin tässä elämässä - ja parisuhteessa - on nimeltään.

Miksi sinä annat alistaa itseäsi? Ja jos fiksu ja mukava taivaisiin asti ylistetty käyttäytyy tuolla tavalla, niin mikähän mahtaa hänen ongelmansa nimi olla?

Äänestä

Kuullostaa ihan narsismilta. Itsellä sama tilanne omassa suhteessa, jossa kumppani on aloittanut samanlaisen käyttäytymisen. Omistushaluista, huomionhakuista ja kahlitsevaa käytöstä. Taidan pistää heti vaihtoon. Suosittelen sullekin samaa.

Äänestä

On olemassa muitakin, muunkin nimisiä, persoonallisuushäiriöitä kuin narsismi, "hujhuih". Mutta nimi kuin nimi, niin todella surullista, että parisuhteessa toisen persoonan pipi vaikuttaa toiseen niin, että millään "ei ole mitään väliä enää".

Silloinhan vasta pitäisikin olla! Nenä pystyyn ja näytä sille närhen munat tai mistä kanat pissii.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


loppuelämäloppu kirjoitti:

Avomiehen työkaverit jaksaa aina tavatessa kehua miehen maasta taivaisiin ja takaisin. Kuinka hyvä työkaveri,fiksu ja mukava... Juu,niin varmaan. Välillä vaan vaikea keksiä siihen mitään kommenttia. Kotonakin mies on mukava,useimmiten. Ja kun ei... Jostain syystä epätasaisin väliajoin mies saa totaalisen kilarin milloin mistäkin syystä, viimeksi eilen. Unohti kännykkänsä kotiin töihin lähtiessääm ja kun näin tuttavan siihen soittavan,menin onneton ja vastasin siihen.Mielestäni toimin aivan normaalilla tavalla. Sanoin soitosta kun mies tuli töistä ja raivokohtaus alkoi heti. Hirveä huuto joka päätyi siihen,ettei "hänkään vastaa minun kännyköihini,vaikka niitä on taskut täynnä!". Omia on tasan yksi,toinen on työkännykkä,jonka joudun joskus tilanteen pakosta ottamaan mukaan kotiin,tosin se on yleensä suljettuna.Miehen sanojen mukaan tuon työpuhelimen kotiin,että "salaiset" yhteydenotot voidaan hoitaa sen kautta kun "eihän sun omaan kännykkään enää soita sun mukaan ku puhelinmyyjät". Aikaisempien raivokohtausten aikana olen saanut kuulla olevani tyhmä huora,joka miehen mukaan makaa kaikkien mahdollisten kanssa töissäkin(miesvaltainen ala). Minulla ei ole ystäviä lähimaillakaan,joiden luona voisi käydä tai saati lähteä ulos.Mies kyllä käy kavereiden kanssa baarissa ja reissuissa. Entisen työkaverin(nainen) kanssa joskus kävin ulkona,ja siitä seurasi ensin mökötys ja viikon päästä huuto. Työpaikan aktiviteetteihin en voi ottaa osaa,joten olen töissä porukan "ulkopuolinen". Illanvietoissa saan aina olla varuillaan,etten vahingossakaan esim.jää juttelemaan jonkun miehen kanssa liian kauan. Niinpä minun ei hirveästi tee mieli lähteä ulos miehen kanssa,ja tästäkin on nykyisin tullut sanomista kun mies ei näytä ymmärtävän miksi en halua lähteä. Sanoin asiasta ihan suoraan kerran mutta ei näyttänyt menevän perille. No,miehen näkökulmastahan ongelma on minun,siis että minun "huono" käyttäytymiseni aiheuttaa nämä ongelmat. Hänen mielestään kaikki suhteemme ongelmat ovat minun vikani,en osaa käyttäytyä vaaditulla tavalla,provosoin hänet suuttumaan,petän heti kun silmä välttää jne. Jos puolustaudun mitenkään riidan aikana,saan kuulla että "niin niin,käännä vaan tää niin,että minussahan se kaikki vika on!!". Ja sitten lentää tavarat. Minuun ei koske,koska tietää että jos koskee kerrankin,niin se on viimeinen kerta. Turhauttavaa kunnella huutoa kun mies ensin päättää minun tehneen jotain väärin,kiihdyttää itsensä raivoon,eikä mikään puhe saa päätä käännettyä. Koskaan ei ole myöntänyt olleensä väärässä epäilyksissään,vaikka useamman ihmisen suusta on saanut kuulla totuuden. Raivo loppuu kun saa minut nujerrettua,itkemään ja pyytämään anteeksi,vaikka mitään en olisi tehnytkään. En arvosta enää itseäni mitenkään,en huolehdi itsestäni,en yritä tehdä mitään "omaa",koska sillä sillä ei ole mitään väliä enää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu