Onko elämä helpompaa ilman miestä?

sopivan ihmisen kanssa ei tarvitse tapella saadakseen suhdetta onnistumaan

Aikuisena elämä on yksinäistä parisuhteessa. Sitten vasta yksin onkin kun on lapsia, että paree vaan tottua.

"Rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan"

No ei kyllä ihan siltä kuulosta jos kaipaat sinkkuutta? Miten jos järjestelisit asioita niin että saat ihan omaa aikaakin lisää kun se kerran on mahdollista.

"Haluaisin olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista ja tämä rajoittaa elämääni"

Melko ristiriitainen lause, yritä päättää mitä haluat ja tee asioita sen mukaisesti. Et voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa joten joku valinta on tehtävä. Lähde vaikka sukulaisiin lomailemaan yksin. Rantaloma etelässä yksin voi olla turhan kova pala miehelle ellet sitten onnistu vakuuttamaan että haluat hetken aikaa hengähtää ihan itseksesi. Tai sitten hankit oman asunnon ja asustelette eri osoitteissa kunnes osaat päättää mitä oikeastaan haluat, elää miehesi rinnalla vaiko yksin.

Helpompaa ja helpompaa... Kun kaksi ihmistä, joilla on erilaiset taustat, luonteet, mielipiteet jne. jne., elävät yhdessä, eihän se aina helppoa ole. Miten olla yhdessä mutta silti oma itsensä. Kaikkea ei voi aina saada: jotain saavuttamalla menettää jotain muuta, ja kunkin on itse mietittävä, minkäarvioisia saavutukset ja mahdolliset menetykset ovat.

Mulla on mies ja lapsia, joita rakastan yli kaiken. Ikävä tulee, jos ollaan pidempään erossa. Silti on välillä ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta ja saa vain olla ja ajatella omiaan. Kannattaa opetella viihtymään itsensä kanssa, eli sitten yksin tai yhdessä, ja näkemään, että on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan.

miksi haluamme "helpompaa". Kun sinkkuna, haluamme olla suhteessa, kun suhteessa haluamme yksinä. Minun mielestäni ensin perhe kuin "kavereita".

No se vähän riippuu mitä haluaa ja millainen on luonteeltaan.
Elämä yksin on itsenäistä, ei tarvitse miettiä mitään suunnitelmia kuin omalta kannaltaan, voi ilmoittamatta kenellekään lähteä, tulla ja mennä.

Myöskin jos suhde on vaikea, niin silloin elämä yksin on huomattavasti helpompaa.

Ehkä sinä tällä hetkellä joudut joustamaan liikaa omista menoistasi?
Suhteessa se ei ole reilua jos toinen joutuu jatkuvasti laittamaan omat menonsa syrjään toisen takia, tai jos toinen jatkuvasti joustaa enemmän..

Itse olen luonteeltani sellainen, että helposti huomioin toisten tarpeet omieni edelle, jolloin väsyn ja ärsyynnyn, tarvitsen myös paljon aikaa itsekseni.. ja no ehkäpä sen takia viihdynkin paremmin yksin kuin suhteessa.

Kyllä on elämä helpompaa ilman miestä.

"Haluaisin olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista ja tämä rajoittaa elämääni"?!

Ristiriitaista! Mitä oikein tahdot?

No heitä hukkaan omakotitalo haaveet ja muut ym). Mutta kaikki muut rakentaa elämää jo niin yksinäinen nainen tuskin vauvan kanssa rakentaa mitää haaveita.
Kyllä olen niin onnellinen kun kuuntelee täällä valittamista,niin hieno on oma elämä:).

...ja vastaus pelkkään otsakkeen kysymykseen.

Se varmaankin riippuu ihmisestä. osa meistä haluaa parisuhteen, osa ei.

Minä haluan ja ehdottomasti elämä on helpompaa miehen kanssa. Jokaisena päivänä teen tarkoituksella asioita, joista tiedän hänen pitävän.

Hän tekee todennäköisesti myös niin, koska meillä on kivaa.

Tuosta huolimatta täysin oma aika silloin tällöin on täysi välttämättömyys!

Mä en nyt ymmärrä ongelmaasi. Tiedostat että itse järkkäät työvuorosi, luovut harrastuksistasi, mutta silti ongelma on mielestäsi jotenkin suhteessa? Tiedät että olette sitoutuneet ja sinä ainakin väität rakastavasi, mutta koet tarpeelliseksi roikkua ja koska itse olet niin hankala roikkuja itsellesi, mietit pitäisikö hyvästä suhteesta erota kokonaan koska kaipaat niin kamalasti, ja valitset luopua kaikesya omasta...

Siis onko sulla kaikki ihan kunnossa?
Käsitin siis ettei mies sua estä: sä voisit kyllä harrastaa mutta et harrasta. Sun ei ole pakko huolehtia sun miehestä, hän on kykeneväinen aikuinen joka kenties osaa itse huolehtia itsestään? Et itse osaa olla yksin joten vika on parisuhteessa?
Ja koska kiire on kyllä ihan itseaiheutettua samoin "hektisyys" niin sekin on ihan sinun omaa järkkäystäsi eikä "elämää".

Eli, voisitko tarkentaa... Missä on ongelma?
Ei, sinkkuna ei ole helpompaa kun silloinkin on itse vastuussa omista tunteistaan ja suhteistaan ja voi sortua työnarkomaniaan tai turhan tärkeyteen: itse valitsee. Sinkkuna on toki yksin, aina, ja poikkeuksetta, todennäköistä että köyhempi ja talous on tiukempaa.
Sinkkuna kaipaa jotain. Etkä sinä yksin maapallolla elä vaikka sinkku olisitkin että kyllä muitakin täytyisi ottaa huomioon, itsekkäimpiä parisuhdeihmiset ovat. He eivät koskaan mieti sinkkuystäviensä maksavan kaikesta yksin, pärjäävän aina yksin, tarvitsevan mitään, tai että heidän luonaan pitäisi käydä. Sinkkuystäväthän ovat aina vapaita käymään ja se on heidän velvollisuutensa pitää ystävyyksiä yllä jne. että ei se sinkkuus siinä sua pelasta.

Sun ongelmasi olet sinä itse.
Heikko itsetuntemus, ja heikko selkäranka hallita itseä. Et kuulosta aikuiselta, eli et osaa valita itse, olla vastuusssa itse, tiedä missä menee itsekkyyden ja sairaan itsekkyyden raja. Kuulostat lapselta (siis tarkoitan nyt että osassa tunneelämää) kun kaipaat niin kobvasti, vaikka olet kihloissa, asutte yhdessä ja teillä on paljon aikaa ja rakkautta.
Olet niinkuin "riippuvaisen" oloinen.

Mieti sitä. Minun mielestä se ongelmasi löytyy sieltä.

Olisiko tai olisiko ollut? Ei olisi eikä olisi ollut!

Tosin en ole aikasemmin edes ajatellut yksin elämistä mutta mieheni suolistosyöpä, onnistuneesti leikattu, havahdutti ajattelemaan leskeksijäämisen mahdollisuutta.

Aktiivi-iässä ollessamme täydensimme toisiamme kaikissa suhteissa.
Tietenkin lapset vaativat omat kuvionsa.

Nytkin, eläkeläisenä, elämäni on upeaa. Mieheni on käytökseltään karu mutta pohjimmiltaan huomaavainen. Ehdottoman luotettava kaikissa suhteissa.
Joskus hieman arvaamaton mutta useimmiten ennakoitavissa.

Arkisissa asioissa tekee enemmän kuin osaisin odottaakaan.
Minulle jää vain astianpesu- ja pyykkikoneiden käyttö sekä siivouksessa pölyjen pyyhintä.
Mieheni jäätyä kotiin 55:na minä luovuin ajokortistani ja mieheni hoitaa kuljetukset.

Taloudellisesti olen täysin itsenäinen eli perheen kaikki varat ovat myös minun käytettävissäni. Korttini käyttöraja on 5000€ joka on riittänyt.

Mieheni on aktiivinen kuntoilija ja kotioloissamme täysin raitis.
Savuttelun hän jätti jo muutama kymmenen vuotta sitten.

Vähäisempikin sukupuolinen aktiivisuus riittäisi minulle.
Olen kuitenkin säädellyt sitäkin yhteiselämän ulottuvuutta.
Viikonloput riittävät intiimiin seurusteluun. Olemme puhuneet siitä ja myös siitä, että mieheni seurustelee viikolla nyrkkinsä kanssa. Se on hänen asiansa!

Kuitenkin, leskeytymistilanteessa minun on mahdotonta ajatella yhdessä asumista kenenkään uuden miehen kanssa.
Joten ilman miestä eläminen taitaisi olla helpompaa.

Sinkkuna on helpompaa. Minulla on muutama vakituinen seksikumppani. Olen keski ikäinen nainen. En halua miehiltä enää kuin seksiä. Olen aikoinani ollut avioliitossa yli 12vuotta. Ahdistuin. Minulla on hyvä työ,ihana koti ja en tarvitse kuin seksiä silloin tällöin. Toki halaamme ym että se seksikumppanuus ei ole mitään kylmää panoa.

Miehenä voin sanoa saman toisinpäin myös. Helpompaa olla yksin kuin kaksin, jos kemiat ei kohtaa.

On ehdottomasti. En huolisi miestä vaivoikseni. Olen siis itsekin mies :-D

Suomen aatelisto koettaa saada diplomaattisia koskemattomuutta itselleen. Tässä auttaa Venäjän aatelisto eli Oligarkit. Kun aatelisto on diplomaatti asemansa saanut he alkavat keppihevostalli kansalaisten päällä. Tämä johtaa levottomuuksien joiden kautta Vasemmisto koettaa nousta valtaan. He pyytävät Venäjän avuksi sotilaallisesti ja tästä seuraa selkkaus jossa Yhdysvallat NATO avusteisesti hyökkää Suomeen. Tästä seuraa vain verinen sota, joka tuhoaa Suomen infrastruktuurin ja sadoin tuhansin ihmisiä kuolee Seuratkaa silmä kovana missä on Venäjän kollaboraattoreita. Yksi paikka ovat hyväntekeväisyysjärjestöt.

Ihminen on aina yksin,vaikka olisi ollut 50 vuotta avioliitossa.
Tämä miten elämänsä elää,on itsestä kiinni. Sitä rakastaa/rakastaa/Uskoo/Uskoo ja
Toivoo/Toivoo. Elämä on siinä,pitää vain oikein oivaltaa.Elää ja antaa toisenkin elää!

Tuosta ap:n aloituksesta tuli mieleen, että loukkaantuukohan mies helposti, jos hänelle ei ole järjestänyt aikaa? Seköhän ap:ta ahdistaa ja rajoittaa?

Kysymykseen onko helpompaa - itse vuosikausia sekä parisuhteessa että sinkkuna eläneenä sanoisin, että jotkut asiat on helpompia sinkkuna ja jotkut ei. Esimerkiksi kodinhuolllon olen olemuksen helpo.maksi ilman miestä. Toisaalta esimerkiksi perheen yhteiset ateriat jäävät helposti pois silloin, kun perheessä on vaan yksi vanhempi. Helpompaa sinkkuna on se, että ei tarvitse ottaa toisen tunteita huomioon suunnitellessaan omia menojaan ja aikataulujaan. Parisuhteessa taas on kiva tulla kotiin, jossa toinen odottaa. Jotkut asiat on helpompia kyllä. Silti itsekin olen valinnut parisuhteen, koska tavoittelen rakkautta ja kumppanuutta.

Jos huomaisin miettiväni paljon sitä, olisiko sinkkuna helpompaa niin varmaan pohtisin, mistä se tunne oikein kumpuaa. Onko suhteessa hyvä olla? Jos ei ole, niin mikä sen pahoinvoinnin aiheuttaa? Saako suhteessa tilaa olla oma itsensä ja voiko tehdä omia asioita niin, että toinenkin puuhasi omiaan eikä kummallekaan herää siitä luottamuksen puutetta?

Olen ollut läheisriippuvainen miltein aina seurustelusuhteissani. Se tekee todella hallaa omalle psyykelle. Silloin ei tavallaan ajattele omilla aivoillaan vaan ikävä ja kaikki muut tunteet ottavat ylivallan.

Ymmärrän tilannettasi siinä kohdin, että oman rakkaan kanssa haluaisi viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista. Itselläni samaa ongelmaa, että suorastaan pakkomielteisesti organisoi ja vähentää muita menoja minimiin niin, että kumppanin kanssa jäävä aika olisi mahdollisimman suuri. Ja lisäksi se, että kenenkään muun seura ei ole yhtä kiinnostavaa, eikä paljon mikään tekeminen ole yhtä mukavaa ilman kumppania kuin hänen kanssaan.

Sinun tulisi nyt pohtia, mitä elämältäsi tahdot, mikä on tärkeysjärjestys. Kuinka paljon aikaasi haluat millekin jakaa, pidemmälläkin tähtäimellä.

Jos tämän ongelman vuoksi haaveilet sinkkuudesta, niin onkohan tuo suhde sittenkään sinulle tarkoitettu? Itse en ainakaan voisi kuvitellakaan sinkuksi ryhtymistä rakkaan parisuhteeni sijaan, ongelmistani huolimatta, vaan koitan vain välillä pakottaa itseni hetkeksi irtautumaan toisesta. Päättää, että nyt menen tapaamaan ystävääni, vaikka kumppaninikin olisi saatavilla. Minusta on kuitenkin mukavaa myös harrastaa ja tavata kavereita yhdessä.

Mitä tarkoitat "huolehtimisella"? Tarvitseeko kumppanisi jotakin huolenpitoa? Kirjoituksestasi ei selvinnyt, että miten kumppanisi suhtautuu asiaan. Vaatiiko hän sinulta yhdessäoloa, vai onko kyseessä vain omat halusi? Minusta on myös kiva mennä toisen mukaan. On mukavaa, että on paljon yhteistä aikaa. Mutta kannattaa tosiaan tehdä ihan tietoinen päätös, kuinka paljon/usein haluaa tehdä muuta, esimerkiksi nähdä kavereita kerran viikossa.

On se helppoa ilman parisuhdetta. Mulla on satunnaista seksiä kyllä,muutama ihan tuttukin,joilta saan halutessani. Mutta välillä kausia,etten halua.

Yksin on paras !. Terveisin 37 vuotias mies joka ei ole koskaan edes seurustellut.
Tämä oli selvyys jo pienestä asti...

On todella helpompaa. Itse en jaksaisi puolisoa työpäivän jälkeen. No seksiä tarvitsen ja sitä saan. Silloin kun haluan.

Olisi hirveää nukkua kuorsaavan ja piereskelevän ukon vieressä joka yö.

On helpompaa. Yksi kauan kestänyt parisuhde takana, enkä halua enää parisuhdetta, enkä asua yhdessä kenenkään kanssa. Pelkkä kaverisuhde riittää.

Jos vaihdevuotesi ovat jo alkaneet, niin hyvin todennäköisesti on helpompaa elää yksin. Sitä ennen on tietenkin paljon helpompaa että sinulla on oma mies jonka kanssa on aina haluttaessa seksiä intiimiä läheisyyttä. Aina valmiina olevasta miehestä on paljon muutakin hyötyä monenlaisten askareiden ja palveluksien kanssa.

On todellakin helpompaa.

En tiedä, mut tuntuu, et elämä on helpompaa ilman naista.