Erosin noin 10 vuotta sitten, mutta en omasta aloitteestani. Hänellä oli toinen suhde ja he menivät naimisiin alle kahden vuoden erosta. Ja olivat kuulemani mukaan onnellisia. Yhteiset ystävät ja jopa sukulaiseni "valitsivat" exäni ja hänen puolisonsa (siis meidän parhaat ystävät/sukulaiset). Minä jäin ns. lehdellä soittelemaan. Tapasin nykyisen puolisoni muutaman vuoden sisällä ja meillä menee hyvin. Sain kuulla, vaikka en olisi halunnut, että exäni on eronnut ja hänellä on jälleen uusi löytö. Ovat taas tekemisissä sukulaisteni kanssa ja tämä uusi suhde on entistäkin parempi, kuten olen kuullut mutkien kautta (en ole ko. asiaa keneltäkään kysellyt, mutta aina joku ottaa asian esille ja kertoo viimeisimmät käänteet).
Mikä tässä mättää? Haluaisin elää nykyistä suht.koht. normaalia elämääni riemuineen ja murheineen, mutta aina kun kuulen exästäni, niin tulee aivan outo ja lohduton olo! Suoraan sanottuna olen vihainen ja... jotenkin katkera? En tiedä, että olenko vieläkin entisessä elämässäni kiinni, vaikka en todellakaan haluaisi. Mutta... vertailen mielessäni nykyistä ja entistä elämääni joskus tietämättäni ja näen unia.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Toivoisin eläväni nykyistä elämääni, mutta kun aina jossain nurkan takana vaanii entinen. Haluaisin vihdoinkin rauhan, mutta kun sitä ei näytä tulevan/olevan?
Mikä tässä mättää? Haluaisin elää nykyistä suht.koht. normaalia elämääni riemuineen ja murheineen, mutta aina kun kuulen exästäni, niin tulee aivan outo ja lohduton olo! Suoraan sanottuna olen vihainen ja... jotenkin katkera? En tiedä, että olenko vieläkin entisessä elämässäni kiinni, vaikka en todellakaan haluaisi. Mutta... vertailen mielessäni nykyistä ja entistä elämääni joskus tietämättäni ja näen unia.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Toivoisin eläväni nykyistä elämääni, mutta kun aina jossain nurkan takana vaanii entinen. Haluaisin vihdoinkin rauhan, mutta kun sitä ei näytä tulevan/olevan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä ajattelen aika ajoin exääni mutta mulla ei ole uutta. Toivoisin että ikävä entieeen loppuis ja saisin tasapainon .9 2
Voi kun loppuisikin se ikävä, mutta ei. Ja se tasapaino? Mulla kuusi vuotta erosta. Ei vaan ikävä hellitä. Eikä kukaan muu kiinnosta! Mistä hankkisin elämän?
Yksinkertaisesti et ole päässyt suhteesta yli. Oletko varma, että tunsit miehesi, että minkälainen hän oli.
Nuo unet ja viha kertovat, että sinulla on vielä käsittelemättömiä asioita hänestä/suhteestanne.
Aika usein käy kuten sinulle, ap. Käsittelemätön, itseltä piilotettu viha ja suru valtaavat ihmisen aika ajoin, vaikka koko loppuelämän, ja voivat näkyä katkeruutena. Ei vieläkään ole liian myöhäistä mennä yksilöterapiaan keskustelemaan menneisyydestäsi ja tunteistasi, ne on mahdollista saada käsitellyksi. Kyse voi olla myös lapsuutesi käsittelemättömistä tunnekokemuksista, jotka mielessäsi jatkavat, nyt vain avioeron käsittelemättöminä tunteita, terapia avaa näitä.
Luulen, että kysessä ei ole rakkaus eikä mitään senkaltaista. Tämä on yksinkertainen mustasukkaisuus. Monet kokee samaa, kun suhde loppuu mutta omistus tunteet jää, jollakulla loppuelämään :)
Oliko AP mies vai nainen?
Oliko AP:lla yhteisiä lapsia exän kanssa?