Odotanko turhaan?

Tapasin unelmieni miehen viime syksynä. Olimme molemmat suhteessa tavatessamme, mutta pari kuukautta ensikohtaamisemme jälkeen tapahtui ensisuudelmamme. Olimme molemmat rakastuneita toisiimme ja erosimme edellisistä suhteista. Nyt ensisuudelmastamme on kohta puoli vuotta ja koko tuon ajan olemme asuneet pitkän välimatkan päässä toisistamme. Itse rakastun häneen päivä päivältä vain enemmän ja olen monesti nähnyt unta hänestä ja viimeksi näin unta, että hän pitää sylissään pientä poikamme ja olemme molemmat täysin rakastuneita ja onnellisia. Noin kuukausi ensisuudelmamme jälkeen hän kysyi, että haluanko lapsen hänen kanssaan. Sanoin haluavani, mutten vielä, ja molemmat olimme yhtä mieltä, että haluamme lapsen yhdessä joskus tulevaisuudessa.

Ongelmana on, että miehen isä on pahasti sairas ja hänen kuntonsa huononee kokoajan, kun mitkään hoidot eivät tehoa. Viime aikoina mies on ollut etäinen ja eilen hän sanoi, että haluaa olla yksin ja ei halua, että kukaan näkee kuinka paskaa hänen elämänsä on. Haluan auttaa ja tukea häntä parhaani mukaan ja olla hänen tyttöystävänsä. Emme siis ole seurustelleet vaikka Harrastimme seksiä aina, kun olemme tavanneet. Kumpikaan meistä ei oikeastaan usko kaukosuhteeseen. Hän on monesti sanonut, että haluaisi olla suhteessa kanssani, jos välillämme ei olisi niin pitkä välimatka.

Itse unelmoin yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan, ja siitä, että tämän kesän jälkeen asumme yhteisessä osoitteessa tai ainakin samalla paikkakunnalla. En vain tiedä, mitä tehdä, koska tuntuu, että hän puskee minua vain poispäin itsestään ja pitää kaiken tuskan sisällään. Hän sanoo olevansa uupunut ja väsynyt elämään ja ihmeissään että ylipäätään on vielä hengissä. Että hänen pitää päästä taas jaloilleen yksin ennenkuin voi edes harkita suhdetta kenenkään kanssa.

Haluan olla hänelle se oikea. En vain tiedä mitä tehdä tai sanoa. Pelkään, että menetän hänet, koska meillä on niin pitkä välimatka.