Eikö olisi kaikkein oikeudenmukaisinta elollista eliöitä kohtaan, että täältä maailmasta ei olisi MITÄÄN poispääsyä kun tänne on kerran syntynyt? Vaikka miten haluaisi niin täältä ei voisi koskaan kuolla...
Miksi kuolemaa on?
kysyn vaan
12137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin alussa oli tarkoitettukin, ettei mitään kuolemaa olisi ollut. Sittten vain tapahtui syntiinlankeemus ja rangaituksena tuli kuolema koko luomakunnan osaksi ihmisen toimesta.
Kuitenkin Jumalalla oli pelastussunnitelma Jeeusuksen Kristuksen kautta varattuna kaiken ennalleen saattimiseksi. Myös luomakunta on kokevat vapautuksen.
Onneksi peli ei ole vielä menetetty.
Syntiinlankeemus? Jumala? Pelastussuunnitelma? Jeesus? Kristus?
Sinulle on kyllä nyt syötetty valhetta.
sikksi
Kuolema ja kivuliaat sairaudet sitä ennen on jonkun vttuilua ihmiselle. Viimeiset vuotensa raajarikkona joutuu etenemään ja silloinhan se on vain kärsimystä jos ei täyspainoista elämää voi viettää. Kyllä ihmisen soisi elävän ikuisesti ja elinvoimaisena.
Siis elinvoimaisena sen elämänsä ajan muttei tietenkään ikuisesti. Ja sitten kuolla seisovilta jaloilta kun on aika.
... Tämä oli mielestäni karmea ketjun aihe.. Itse koen kuoleman palkinnoksi sen kaiken jälkeen mitä olen joutunut kokemaan tässä kehossa.. Eikä sekaan helpota oloa, kun sitten kaikki pahatkin ihmiset eläisivät täällä vielä kanssamme. Olisi varmaan vielä ihan kunnon vainoja tai tämmöistä.. No kullakin on oma unelmansa, minulle riittää todellisuus, sillä se toteuttaa oman henkilökohtaisen unelmani.
"Ei kuolema ole mikään rangaistus, joka ylhäältä annetaan. Se on ihmisen ihana oikeus väsyneenä nukahtaa."
Ei taida elämänkaariajattelu olla tuttua eikä satavuotiasta liene tullut koskaan vastaan. Kuolema on sitäpaitsi osa elämää ja tutki nyt h-ssä asioita ennen kuin kirjoittelet julkiselle foorumille noin järjettömiä.
Ja toivoisin hieman miettimistä ja empatiaa, itsellesi, ennen kuin kirjoittelet tänne noin tylysti. Juuri tämä foorumi on tarkoitettu kuolemaa pohtiville ja surun hetkiä kokeville. Kyllä asioita saa pohtia.
En kyllä kestäisi sitä, jos tämä elämä jatkuisikin loputtomiin...
Entä kun halvaantuu tai sairastuu johonkin kivuaaliseen saurauteen, olisiko se sitten reilua, ettei täältä kylmästä ja julmasta maailmasta pääsisikään pois? Ei todellakaan. Oon masentunu ja joudun käyttää siihen lääkkeitä. En halua viettää koko loppuelämääni kuolemasta haaveillen ja olemalla katkera vanhemmilleni siitä, että he synnyttivät minut.
Anteeksi, jos viestini kuulosti tylyltä, mutta tää on vaan mun meilipide...
Ajatusmaailma päin pershettä. Muuta se, niin kaikki muu muuttuu samalla.
Ihminen sellaisena kun hänet näet on "kotelo" jossa on elämä sisällä. Ilman elämää (sielua ja henkeä) ei tämä ulkoinen kuori elä ja toimi. Vain maallinen kuori jää tänne kun kuolemassa lähdet toiseen ulottuvuuteen. Kaikki ei lopu kuolemaan, se on olomuodon muutos, sielusi jää ikuisesti elämään. Mietimme minne me menemme sen jälkeen kun ruumiin rajoitteita ei enää ole. Jokaiselle annetaan mahdollisuus löytää se suunta tämän elämän aikana, valinnan tekee jokainen itse. On mahdollista löytää usko joka ohjaa ikuiseen elämään.
"Elämisen taito ja kuolemisen taito ovat sama asia." (Epikuros)