Orjataloudessa orja oli määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioista omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä oli lupa poistua. Palkkioksi tästä orjan isäntä oli velvollinen huolehtimaan orjansa kelvollisesta elatuksesta.
Tuo vanha orjuuden määritelmä sopii hyvin tähän päivään, jossa kaiken maailman työhyvinvointikonsultit yrittävät sitouttaa työntekijöitä omaan työpaikkaansa ja työhön. Nehän on vain työnantajan vaatimukset: nopeammin, enemmän, enemmän lyhyemmässä ajassa, pienemmällä palkalla; puettuna hienoihin korulausesisiin.
Yhteiskunta on aivopessyt meitä vuosisatojen ajan työn tarpeellisuuteen. Että voisimme ylläpitää faaraoiden ja kuninkaiden korkeaa elintasoa. Työn ja jatkuvan kasvun kuviteltu tarpeellisuus lähtee rikkaiden talouselämän mahtien vaatimuksista omille henkilökohtaisille tarpeilleen. Tosin heillä on mahdollisuus asemansa takia peitellä ne kaikenlaisiin "rajattoman kasvun" yms. käsitteisiin.
Ja onhan meidän hyvinvointiyhteiskunta muuttunut työntekoyhteiskunnaksi. Nykyään puhutaan työhyvinvoinnista hyvinvoinnin sijaan. Odotellaan vain sitä aikaa, kun tekniikka kehittyy niin, ettei ihmisen tarvitse kuin "poimia työnsä hedelmiä puusta". Mutta se aika ei koskaan tule. Ihmiset ovat nykyään onnettomampia kuin ennen, työn uuvuttamia.
Utopinen ehdotukseni on, että rajataan työ niin, että sitä riittää kaikille (missä muuten on ne 6 tunnin työpaivät, joista 10v sitten puhuttiin). Kullekin sen mukaan mitä voi tehdä: 2-4h per päivä. Luovutaan jatkuvasta talouskasvusta ja tehdään niitä palveluja ja asioita, joita oikeasti tarvitaan, sairaanhoito, vanhustenhoito. Ei tuoteta enää esim. kertakäyttöelektroniikkaa tms.
Jos työnteko keksittäisiin nyt, se varmaan kiellettäisiin terveydelle haitallisena.
Tuo vanha orjuuden määritelmä sopii hyvin tähän päivään, jossa kaiken maailman työhyvinvointikonsultit yrittävät sitouttaa työntekijöitä omaan työpaikkaansa ja työhön. Nehän on vain työnantajan vaatimukset: nopeammin, enemmän, enemmän lyhyemmässä ajassa, pienemmällä palkalla; puettuna hienoihin korulausesisiin.
Yhteiskunta on aivopessyt meitä vuosisatojen ajan työn tarpeellisuuteen. Että voisimme ylläpitää faaraoiden ja kuninkaiden korkeaa elintasoa. Työn ja jatkuvan kasvun kuviteltu tarpeellisuus lähtee rikkaiden talouselämän mahtien vaatimuksista omille henkilökohtaisille tarpeilleen. Tosin heillä on mahdollisuus asemansa takia peitellä ne kaikenlaisiin "rajattoman kasvun" yms. käsitteisiin.
Ja onhan meidän hyvinvointiyhteiskunta muuttunut työntekoyhteiskunnaksi. Nykyään puhutaan työhyvinvoinnista hyvinvoinnin sijaan. Odotellaan vain sitä aikaa, kun tekniikka kehittyy niin, ettei ihmisen tarvitse kuin "poimia työnsä hedelmiä puusta". Mutta se aika ei koskaan tule. Ihmiset ovat nykyään onnettomampia kuin ennen, työn uuvuttamia.
Utopinen ehdotukseni on, että rajataan työ niin, että sitä riittää kaikille (missä muuten on ne 6 tunnin työpaivät, joista 10v sitten puhuttiin). Kullekin sen mukaan mitä voi tehdä: 2-4h per päivä. Luovutaan jatkuvasta talouskasvusta ja tehdään niitä palveluja ja asioita, joita oikeasti tarvitaan, sairaanhoito, vanhustenhoito. Ei tuoteta enää esim. kertakäyttöelektroniikkaa tms.
Jos työnteko keksittäisiin nyt, se varmaan kiellettäisiin terveydelle haitallisena.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Markkinatalous = orjatalous
"Markkinataloudessa työntekijä on määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä on lupa poistua. Palkkioksi tästä työntekijä saa palkan, jolla hän ylläpitää itse omaa elintasoaan. Jos hänet irtisanotaan tai hän irtisanoutuu, joutuu hän myymään itse itsensä jollekin toiselle työnantajalle. Mitä taitavampi työntekijä on, sitä suurempaa hintaa hän voi itsestään pyytää."