Olen viimeaikoina pohdiskellut paljon sitä kuinka kristikunta on enenevissä määrin saamassa tulkinnallisia näkemyseroja ja ristiriitaisuuksia, ennenkaikkea kirkon sisällä.
Tämän ajan "teema" tuntuu olevan oma henkiökohtainen "tulkinta".
Voidaanko kaikkea Raamatun Sanaa tulkita oman mielen mukaisesti?
Näemme, että kirjo näkemyserojen määrässä opillisissa kysymyksissä on viimeisinä vuosikymmeninä aivan kuin räjähtänyt. Oli oppikysymys kristologiasta, eksegetiikasta, kasteesta, vanhurskauttamisopista, Hengen hedelmistä, pyhityksestä jne. on huomattavissa se valtaisa ja eri vivahtein rakentunut oppien kirjo, jossa päällimmäisenä leimana näyttäisi oleva "henkiökohainen tulkinta".
Asia kuin asia voidaan, ja tässä ajassa se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, tulkita omalla tavallaan; "minun tavallani".
Ajan hengen mukaan jokaisella tuntuu olevan vapaus omaan opilliseen tulkintaan Sanasta ja sitä ei ole soveliasta kyseenalaistaa.
Aikaa tuntuu leimaaman tapa lukea Raamattua niin, että sitä luetaan omasta tulkinnallisesta näkemyksestä käsin. Toisin sanoen, Sanassa pyritään näkemään omaa näkemystä puoltavia ja tukevia asioita ja nämä nousevat korostetuksi esille, vastaavasti kuin oman näkemyksen kanssa ristiriitaisia Sanan kohtia joko sivuutetaan, tai niitä selitetään parhain päin sopimaan omaan näkemykseen.
Tässä lähtökohtaisesti Sanaa ei siis lueta niin, että Sana saisi kasvattaa, opettaa ja ohjata näkemyksiämme ja ajatuksiamme, vaan toisin päin. Tämä tapahtuu erittäin usein lukijan sitä edes tietoisesti tiedostamatta.
Minä sen sijaan väitän, että Sanaa ei tulisi juuri koskaan lukea näin.
Sanan edessä pitäisi olla aina avoin sydämin. Sanassa, Raamatussa on Totuus, ei meissä itsessämme, ei järjessämme!
Sen tähden sen tulisi olla yksin Raamatun Sanan joka saa muovata ja muokata opillista näkemystämme ja kasvuamme Sanan ymmärtämisessä, ei toisin päin.
Hyvä esimerkki tällaisesta on sellainen missä ei hyväksytä edes alkutekstien selvää sanamuotoa tietyissä jakeissa, vaan jopa ollaan valmiita ennenmmin vetoamaan siihen, että nämäkin kirjoitukset olisivat aikojen alusta väärennettyjä!
Tällaisia äärimuotoja saa aikaan se lähtökohta kun ei uskota Sanaa itsessään ja anneta Sanan olevan yksin se joka kasvattaa meitä, opettaa meitä ja muokkaa meidän ymmärrystämme!
Raamattua voi siis lukea joko niin, että pyrkii Sanalla selittämään omaa näkökantaansa, tulkintaansa, omia tarkoitusperiään. Tällä tavalla luettuna Sanasta saadaan juuri aikaan se valtaisia korvasyyhujen kirjo, jokaisen "oma näkemys" ja kadotetaan se Raamatun selkeä ohjenuora, se suuntaviiva joka tulisi olla kivijalkana koko kristikunnassa.
Toinen tapa lukea Raamattua on se, että Sanaa luetaan avoimin sydämin, Sanan edessä nöyrinä, rukoillen Herraa antamaan sitä samaa ylhäältä tulevaa viisautta jota Salomonkin pyysi, rukoilemaan uskossa Hengen johdatusta Sanansa äärellä. Silloin uskova lukee Sanaa niin, että on valmis Sanan itsensä opettaa meitä ja silloinkin kun järki on asiasta erimieltä, voi varmuudella ja täydessä luottamuksessa Sanaan uskoen ottaa uskossa vastaan järjen sijasta sen mitä Sana kulloinkin Sanoo!
Tulkinnan tie on vaarallinen tie, sillä paljon on maailmassa väärää opetusta, vääriä opetuksia ja kuten evankeliumeista näemme jopa saatana itse käytti viekkaasti Raamatun Sanaa Herraa Jeesusta vastaan erämaassa!
Vihollinen pukeutuu siis jopa valkeuden enkeliksi pyrkiessään johtamaan ihmisiä pois siltä vaakaalta pohjalta!
Raamatun Sana on kokonansa Totuus ja pelastus tulee yksin uskosta Herraan Jeesukseen, niinkuin Raamattu Sanoo, ei niinkuin korvasyyhyinemme itse tulkitsemme. Jos ihminen uskoo Herraan Jeesukseen, niinkuin Raamattu on Hänestä ilmoittanut, pelastuu. Tämä usko ei ole tulkinnallista uskoa, vaan totista ja kirjaimmellista uskoa Herraan Jeesukseen ja Hänen Sanaansa niinkuin tapahtui Tuomaalle;
Joh.20
"Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Tämän ajan "teema" tuntuu olevan oma henkiökohtainen "tulkinta".
Voidaanko kaikkea Raamatun Sanaa tulkita oman mielen mukaisesti?
Näemme, että kirjo näkemyserojen määrässä opillisissa kysymyksissä on viimeisinä vuosikymmeninä aivan kuin räjähtänyt. Oli oppikysymys kristologiasta, eksegetiikasta, kasteesta, vanhurskauttamisopista, Hengen hedelmistä, pyhityksestä jne. on huomattavissa se valtaisa ja eri vivahtein rakentunut oppien kirjo, jossa päällimmäisenä leimana näyttäisi oleva "henkiökohainen tulkinta".
Asia kuin asia voidaan, ja tässä ajassa se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, tulkita omalla tavallaan; "minun tavallani".
Ajan hengen mukaan jokaisella tuntuu olevan vapaus omaan opilliseen tulkintaan Sanasta ja sitä ei ole soveliasta kyseenalaistaa.
Aikaa tuntuu leimaaman tapa lukea Raamattua niin, että sitä luetaan omasta tulkinnallisesta näkemyksestä käsin. Toisin sanoen, Sanassa pyritään näkemään omaa näkemystä puoltavia ja tukevia asioita ja nämä nousevat korostetuksi esille, vastaavasti kuin oman näkemyksen kanssa ristiriitaisia Sanan kohtia joko sivuutetaan, tai niitä selitetään parhain päin sopimaan omaan näkemykseen.
Tässä lähtökohtaisesti Sanaa ei siis lueta niin, että Sana saisi kasvattaa, opettaa ja ohjata näkemyksiämme ja ajatuksiamme, vaan toisin päin. Tämä tapahtuu erittäin usein lukijan sitä edes tietoisesti tiedostamatta.
Minä sen sijaan väitän, että Sanaa ei tulisi juuri koskaan lukea näin.
Sanan edessä pitäisi olla aina avoin sydämin. Sanassa, Raamatussa on Totuus, ei meissä itsessämme, ei järjessämme!
Sen tähden sen tulisi olla yksin Raamatun Sanan joka saa muovata ja muokata opillista näkemystämme ja kasvuamme Sanan ymmärtämisessä, ei toisin päin.
Hyvä esimerkki tällaisesta on sellainen missä ei hyväksytä edes alkutekstien selvää sanamuotoa tietyissä jakeissa, vaan jopa ollaan valmiita ennenmmin vetoamaan siihen, että nämäkin kirjoitukset olisivat aikojen alusta väärennettyjä!
Tällaisia äärimuotoja saa aikaan se lähtökohta kun ei uskota Sanaa itsessään ja anneta Sanan olevan yksin se joka kasvattaa meitä, opettaa meitä ja muokkaa meidän ymmärrystämme!
Raamattua voi siis lukea joko niin, että pyrkii Sanalla selittämään omaa näkökantaansa, tulkintaansa, omia tarkoitusperiään. Tällä tavalla luettuna Sanasta saadaan juuri aikaan se valtaisia korvasyyhujen kirjo, jokaisen "oma näkemys" ja kadotetaan se Raamatun selkeä ohjenuora, se suuntaviiva joka tulisi olla kivijalkana koko kristikunnassa.
Toinen tapa lukea Raamattua on se, että Sanaa luetaan avoimin sydämin, Sanan edessä nöyrinä, rukoillen Herraa antamaan sitä samaa ylhäältä tulevaa viisautta jota Salomonkin pyysi, rukoilemaan uskossa Hengen johdatusta Sanansa äärellä. Silloin uskova lukee Sanaa niin, että on valmis Sanan itsensä opettaa meitä ja silloinkin kun järki on asiasta erimieltä, voi varmuudella ja täydessä luottamuksessa Sanaan uskoen ottaa uskossa vastaan järjen sijasta sen mitä Sana kulloinkin Sanoo!
Tulkinnan tie on vaarallinen tie, sillä paljon on maailmassa väärää opetusta, vääriä opetuksia ja kuten evankeliumeista näemme jopa saatana itse käytti viekkaasti Raamatun Sanaa Herraa Jeesusta vastaan erämaassa!
Vihollinen pukeutuu siis jopa valkeuden enkeliksi pyrkiessään johtamaan ihmisiä pois siltä vaakaalta pohjalta!
Raamatun Sana on kokonansa Totuus ja pelastus tulee yksin uskosta Herraan Jeesukseen, niinkuin Raamattu Sanoo, ei niinkuin korvasyyhyinemme itse tulkitsemme. Jos ihminen uskoo Herraan Jeesukseen, niinkuin Raamattu on Hänestä ilmoittanut, pelastuu. Tämä usko ei ole tulkinnallista uskoa, vaan totista ja kirjaimmellista uskoa Herraan Jeesukseen ja Hänen Sanaansa niinkuin tapahtui Tuomaalle;
Joh.20
"Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Vastaukset 22
Vanhimmat
on koko kirjoituksesi, Niko!
En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta itse ihmettelen sitä, että seurakunnissa ei saa tarpeeksi opetusta nykyisin, niinkuin ennen on ollut.
Sitten on sellaisia, jotka ovat seurakunnan ulkopuolella, jotka tutkivat Raamattua omin päin ja jos ei ole ketään, kenen kanssa on vuorovaikutussuhteessa, niin tulkinta jää oman ajattelun varaan.
Raamattua ja eritoten UT:ia voi lukea "fundamentalistisesti", eli ymmärtäen kirjoittajan tekstin kirjaimellisesti. Mutta on muistettava muutamia asioita, mistä kirjeissä on kysymys.
- Kirjeet ovat kirjoitetut ohjeiksi ja hengellisiksi rohkaisuiksi uskoville, uskovien yhteisöille, seurakunnille, kirkolle.
Ne eivät ole moraaliopetuksia kääntymättömille, uudestisyntymättömille ihmisille.
- Kirjeet on kirjoitettu vajaat 2000 vuotta sitten sen aikaisen Rooman valtakunnan alueella ja niillä on tietty aikaan ja paikkaan liittyvä sidos. Yleisopetukseltaan ne ovat muuttumatonta Jumalan sanaa.
- Kirjeiden hengellisyys on oikeinymmärrättävissä ainoastaan Jumalan Pyhän Hengen ohjauksessa. Ne eivät ole kaikessa "esikuvallisia", vaan on osattava erottaa, mikä on ymmärrettävissä aikaan ja paikkaan liittyvänä, mikä on otettava opetuksellisena myöskin tämän päivän kristityille.
- Kirjeiden historiallis-hengellinen tausta on vanha juutalainen uskonto. Nämä määrätyt ja Raamattuun kanonisesti valikoidut kirjeet ovat vain osa laajempaa Raamatun historiaa, eli: on myös paljon muuta tietoutta tuon ajan alkuseurakunnan elämästä ja opetuksista, mutta nämä nimenomaiset UT:n kirjeet ovat jokseenkin vahvistettuja apostolien itsensä lähettämiä kirjeitä.
- Yksilökristityn on hyvä kuulla pätevää, tosiasioihin perustuvaa teologista opetusta, kuin esim. joidenkin itseoppineiden saarnamiesten hengellisiä tulkintoja, eikä varsinkaan rakentaa uskonelämäänsä pelkästään pinnalliseen fundamentalistiseen Raamatun tulkintaan. Tästä syystä kannattaisi kunnioittaa mm. vanhojen kirkkojen teologisia opetuksia, sillä ne perustuvat todella laajaan uskonnolliseen ja hengelliseen tutkimustyöhön. "Kirkkoisiä" halveksivat ja heitä vastaan hyökkäävät äänekkäimmin itseoppineet lahkosaarnaajat, sillä kirkkoisien edessä he älykkäimmille kuulijoille nopeasti paljastuvat pelkästään populistisiksi hengellisen maailman helppoheikeiksi.
- Suosittelen tutustumaan Martti Lutherin hengellisiin opetuksiin, kuten esim. evankelisluterilaisen kirkon vanhurskauttamisoppiin.
:
* Kyllä Raamattua pitää lukea snastasanaan, ja kannesta kanteen, silloin tietää mitä Raamattu sisältää ja mitä ei, jos ja kun siitä kysytään, tai muuten jutellaan Raamatun sisällöstä. Ja jos ei lue, ei oo mistä antaa janoavalle elämän vettä. Kun lukee paljon, jää muistiinkin paljon, jos lukee vaan sieltä täältä, ei silloin voikkaan tietää myöskään ?
Tutkiminen on sitten toinen tapa lukea Raamattua.
* Nopein tapa on lukea " pikalukua käyttäen" tarkoittaa ajtuksella ja niin nopeaan kun silmät ja tajunta ehtii lukemaan sanat ilman mitään välimerkkejä, yleensä se toimii niin, että silmät ja tajubta menee silmän mukana, ja rikisteröi luetun harmaisiin aivosoluihin, tieteellisesti todettu, että tämä tapa on paras, jos haluaa asita jäävän mieleen. Kaikki ei tosin kuulemma opi koskaan tätä pikluku taitoa. Mulla se kyllä , ihme ja kumma onnistuu. 48 tunissa olen lukenut Raamatun kannesta kanteen, aikakirjat ja kaikki. U-mentti 8,5 h .
Suosittelen myös tutustumaan Martti Lutherin 'maallisiin' opetuksiin ja neuvoihin miten juutalaisia pitää käsitellä. Hänenhän opetuksiaan Adolf Hitler toteutti.
Minä taas en suosittelisi. Ne kirjat voisi polttaa.
Mutta kullakin oma valonsa ja pimeytensä.
Minulle Luther toi evankeliumin valon. Sinä näet hänessä vain pimeyden.
Onko siis syy Lutherissa, vai silmissämme ja siinä, mitä luemme?
En ole koskaan lukenut antisemitististä kirjallisuutta.
Sinä taas näytät tuntevan ne hyvin.
>>>>>>>>>>>>>>>>>Hyvä esimerkki tällaisesta on sellainen missä ei hyväksytä edes alkutekstien selvää sanamuotoa tietyissä jakeissa, vaan jopa ollaan valmiita ennenmmin vetoamaan siihen, että nämäkin kirjoitukset olisivat aikojen alusta väärennettyjä!
Tällaisia äärimuotoja saa aikaan se lähtökohta kun ei uskota Sanaa itsessään ja anneta Sanan olevan yksin se joka kasvattaa meitä, opettaa meitä ja muokkaa meidän ymmärrystämme!
kirjoitit; "Jakeissa? Luetko Raamattua jae ja luku numeroiden mukaan? Jos asia menee niin, kehoitan heittämään jae ja luku numerot nurkkaan ja alkamaan lukemaan asia yhteyksiä. Irto jakeet asia yhteyksistä irroitettuina ovat harha oppien siemeniä. "
Nostin tämän esimerkin esille sen tähden että juuri tällä palstalla tällaiseen hiljattain törmäsin. Se on aivan totta mitä kirjoitit asiayhteydestä ja luku ja jae-jaosta.
En ole henkilökohtaisesti suuri luku/jae jaottelun ystävä. Sanaa tulisi lukea kirjoina ja kirjeinä kuten ne kirjoitettiinkin!
* Niko, musta tuntuu, että et lue oikein Raamattua, koska kiellät Jeesusken jumaluuden, siis että Jeesus on Jumala, vai, oletko ehkä tehnyt parannuksen siinä kohtaa ? Ellet, on turhaa lukea ollenkaan, sillä siinä kieltää Jeesuksen, ja se romuttaa kaiken muunkin !
No voi. Eikö Niko usko Jeesukseen VT:n Messiaana? Viestisi sai minut murheelliseksi. Viiltää sydäntä.
"Usko ei ole joka miehen, mutta Jumala on uskollinen". Tämä herättää toivoa ja rohkeutta eksyneitä kohtaan.
Lopeta nyt Mohikaani tuon potaskan kertominen Nikon uskosta.
Minäkin, joka sanon että Jeesus ei ole Jumala, ymmärrän että Niko ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, samaa mieltä.
Eikä ole myöskään jehovantodistaja, niinkuin en minäkään. Vaikkakin olet niin toistuvasti väittänyt.
Vääristelet Nikon kirjoituksia tahallasi omien päähänpinttymiesi mukaan, muuhun tulokseen en voi tarinoistasi tulla.
En nyt malttanut olla tuota mainitsematta, vaikkakin olen jättänyt palstalla kirjoittelun vähemmälle.
Juuri johtuen tuollaisista päättömistä ja totuudenvastaisista kirjoitteluista, mitä palstalla jatkuvasti esiintyy.
Niin, kyllähän se niin on, että mikäli kieltää Jeesuksen olevan Jumala, kieltää koko raamatun. Useinhan nämä asioiden ja totuuden kieroon vääntäjät kyllä myöntävät Jeesuksen jumaluuden niinkin, mutta eivät sitä, että Hän on Jumalasta, että Hän on Jumala. Tämä johtuu siitä, etteivät tällaiset uskoviksi itseään kutsuvat käsitä asiaa. Kun he eivät sitä käsitä, he eivät sitä myöskään hyväksy. Raamattu kuitenkin aivan yksiselitteisen selkeästi ilmoittaa tämän tärkeän asian jokaiselle.
Elä usko mohikaanin valheita minusta!
Tunnusta Herran Jeesuksen Jumalaksi ja kaikkivaltiaaksi!
Lisään vielä yhden monista todistuksistani Herrasta Jeesuksesta palstalle tähän;
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9840713
Olen monet kerrat Mohikaania tästä valheesta ja vääräntodistuksen antamisesta nuhdellut, mutta hän ei tee parannusta ja jatkaa minusta perättömien puhumista, omasta veljestään Herrassa!
Se viiltää sydäntäni.
Eipä ole niin kauankaan sitten, kun vielä kielsit Jeesuksen olevan Jumala. Muistan sen varsin hyvin.
Nyt joko muistat väärin, tai on kysymys väärinkäsityksestä.
Niko on tällä palstalla toiminut ahkerasti ja taidollisesti vastavoimana unitarismia, vt-seuran oppia vastaan.
Sen aikaa, mitä olen palstalla ollut, Niko on aina tunnustanut Jeesuksen Jumalaksi.
Niko on tällä palstalla toiminut ahkerasti ja taidollisesti vastavoimana unitarismia, vt-seuran oppia vastaan.
J.t.p., koskaan en ole Herraani kieltänyt, joten väitteesi ei pidä paikkaansa.
Moista valhetta jos levittää, on velvollinen esittämään todisteet!
2. Moos. 20:16
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Olen minäkin palstaa seurannut jo hyvän tovin, mutta EN ole havainnut Nikolta mitään tuollaista, j.t.p.
Erehdyitköhän kirjoittajasta? Onko sama kämmi käynyt Mohikaanille?
Hyvän aloituksen teit, Niko.
Tämä on tosiaan ajan henki, keksiä ikäänkuin Raamatun ilmoitus uudelleen ja
monasti vielä erittäin korvasyyhyyn, " tämä voisi tarkoitaa tätäkin, juuri tätä se tarkoitaa ".
Usko, sinulle kelpaa suolaton ja mauton evankeliumi, josta on kaavittu pois Jeesuksen käskyt. Mutta tiedätkö, sellainen puolievankeliumi tai varttievankeliumi ei ole pelastavaa Jumalan sanaa.
Ilmaisuni on hieman jyrkkä, tiedän sen, mutta eihän kukaan totuutta rakastava uskova voi pitää vähäpätöisenä asiana Jumalan tahdon tekemistä, itsensä kieltämistä ja vanhan ihmisen kuolettamista.
Sinun teksteistäsi päätellen nuo Jeesuksen käskyt viekottelevat ihmistekoihin. Melkoinen tulkinta sinulta, hyppäät yli Jeesuksen yksiselitteisten sanojen ja tilalle tarjoat puppuevankeliumia, kevyttä tunneruokaa, jossa on vain saippuasarjojen maku.
Usko, pysytään Sanan totuudessa. Valheella ei kukaan pelastu.
>> eihän kukaan totuutta rakastava uskova voi pitää vähäpätöisenä asiana Jumalan tahdon tekemistä, itsensä kieltämistä ja vanhan ihmisen kuolettamista. >>
Eihän kukaan uskova ole näin varmaankaan väittänytkään.
Mutta tämä on Nikon ketju, joten olisiko parempi jatkaa siellä sinun ketjussasi, jonne minua niin kaipailit kommentoimaan.
Raamatun totuuden ja puhtaan evankeliumin vaaliminen sopii oikein hyvin tämän ketjun aiheeseen. Sinua moinen tarkkuus totuuden suhteen tietenkin kiusaa, mutta yritetään olla kärsivällisiä.
Suorastaan hellyttävä on sinun näkemyksesi "Nikon ketjusta". Eivätköhän nämä keskustelut tapahdu Suomi24:n palstoilla. Niihin meillä kenelläkään ei ole henkilökohtaista omistusoikeutta.
Sanon vilpittömänä havaintona, että sinun harrastamassasi opetuksessa on korvasyyhyn tuottamaa opillista pintaliitoa, josta kokonaan puuttuu uskon kuuliaisuus.
Paavali on esikuvamme opettajana ja Jeesuksen seuraajana. Hänelle oli apostolintoimessaan tärkeintä uskon kuuliaisuuden aikaansaaminen Jeesuksen nimeä kohtaan. Lue Room.1.luku.
Sinun kauppaamasi kiiltokuvamainen ilottelusanoma on evankeliumin irvikuva, sanottakoon se selvyyden vuoksi näin suoraan. Uskoon on tuotava mukaan kuuliaisuus. Usko ilman kuuliaisuutta on petosta.
Petoksella tai halvalla väärennöksellä saat aikaan vain pahaa.