mies jolla on perinnöllinen sairaus, joka saattaa lapselle aiheuttaa kehityshäiriöitä? Siis miten suhtaudutte semmoiseen ja missä kohtaa haluaisitte kuulla asiasta ja niin...
kelpaako suhteeseen
hggjllfdj
12253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos on vakavista kehityshäiriöistä kyse, niin adoptio tai lapsettomuus on sinulle paras vaihtoehto. Kylmästi sanottu, mutta saamiensa geenikorttien mukaan täytyy pelata. :(
Kelpaako sulle suhteeseen nainen, joka ei voi saada lapsia?
Mä en voi, ja olen yleensä tuonut tämän esille hyvin varhaisessa vaiheessa. Siis jo ennen kuin aletaan mitään suhdetta miettiä. Olen tavannut miehiä, joille lasten saaminen on tärkeää, ja minusta on reilua, että eivät normaalin perheen toivossa ala rakentaa suhdetta kanssani.
Mua ei tietenkään haittaisi tuollainen perinnöllinen sairaus, arvannet miksi.
On naisia, jolla on jo lapsia tai eivät niitä muista syistä halua tai pysty saamaan. Ikäsi vaikuttaa tietysti myös asiaan, alle 30v useammalle naiselle yhteisten lasten saaminen voi olla kriittisenpi juttu kuin yli 35v.
Sinuna ottaisin asian hyvin alussa esille mikäli nainen sanoo haluavansa lapsia. Kannataa ehkä myös ottaa selvää saadaanko sikiödiagnostiikkalla sairaus selville yms. Itselle, jos miesystäväni asian kertoisi, ei se muuttaisi mitään. Minulla on tosin jo lapsia ex-liitosta.
Itsekin lapsia haluan ja kaiketi sairauden saa selville ja sikiö vaiheessa mutta ei sen vakavuutta, joka vaihtelee paljonkin. Olen vielä nuori, mutta silti vinkkejä kyselen.
Minulla on melkein 16-vuotias poika, jolle olen tahtomattani antanut suvussamme periytyvän maksasairauden geenivirheen. Tämä geenivirhe on kulkenut suvussani piilevänä vuosikymmeniä, eikä kenelläkään ollut sairaudesta mitään tietoa, ennenkuin itse sairastuin vakavasti 2004. Geenivirhe on löydetty sukuseulonnoissa näin jälkikäteen isältäni, pojaltani ja sisareltani. Tieto siitä, että olen sairauteni pojalleni "antanut", sai minut tekemään päätöksen, etten enää tee lisää lapsia (vaikka sairaus puhkeaakin aniharvalla geenivirheen kantajalla). Nyt lasten saaminen on jo lääketieteellisestikin mahdotonta (kohtu poistettu muista syistä). Poikani isälle riitti yksi lapsi. Eron jälkeen olen tehnyt kumppaniehdokkailleni selväksi jo heti tutustumisvaiheessa, ettei lapsia sitten minun kanssa tule. Tämän ilmoituksen jälkeen pallo on toisessa päässä...Nettideittailuajoillani, jos minulle kirjoitti joku lapseton mies, tai mies, joka haluaisi lisää lapsia, niin ilmoitin heti, ettei minun kanssa näitä lapsia tule. Sen mukaan sai jokainen "ehdokas" tehdä jatkosuunnitelmansa kanssani. Nykyinen miesystäväni olisi halunnut (ja haluaisi vieläkin) lisää lapsia. Vierellähän tuo on vielä toistaiseksi pysynyt.
Suhteeseen kelpaa,mutta ei lasteni isäksi.
En missään nimessä halua altistaa lapsiani mahd. kehityshäiriöille.
Älä sitten hanki lapsia. Kehityshäiriöitä syntyy myös riippumatta alkuvaiheen geeniperimästä.
Mitä se sinulle kuuluu kenen kanssa hän lapsia hankkii. Mua ärsyttää taas tommoset joiden pitää sorkkia muiden valintoja. Tee sää vaan omas.
Haluatko biologisia lapsia? Eikö lahjasiittiöillä asia olisi ratkaistu. Jos lapsella on todella pahoja kehityshäiriöitä, jomman kumman vanhemman olisi todennäköisesti jäätävä kotiin pitkäksi aikaa.
Lisää vastauksia odotellaan.
Suhteeseen kyllä, lapsia en välttämättä tekisi kanssasi (riippuisi tarkemmin siitä kehityshäiriöstä). Maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat kotia, voisi kai sitä adoptoida jos siltä tuntuisi. Ei se suhde tuohon kaadu.
Mukava huomata että ainakin teoriassa suhtteeseen itsellä mahdollisuus. Valitettavasti kuitenkin nähtävästi jää teorian tasolle edelleen