Olen seurustellut nyt noin 3kk epävirallisesti tyttöystäväni kanssa. Pidän hänestä paljon ja tykkään olla hänen kanssa, mutta en voi silti sanoa että rakastan häntä. Sisälläni tuntuu kuin haluaisin vielä olla ''villi ja vapaa'' ja nauttia nuoruudesta (20v). Mietin, että onko hän oikea kun kokoajan haaveilen myös muista mimmeistä ja tuntuu, että olisi paljon vielä koettavaa. Taidan kai takertua siihen, että saan häneltä kaipaamaani läheisyyttä. Joten mitä tulisi tehdä, enkä uskalla puhua hänelle suoraan.
Ps. en tiedä onko aihealue oikea.
Ps. en tiedä onko aihealue oikea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jätä hänet "hellästi." Ei tule mitään jos haikailet muiden perään!!!! Sellasia miehet on nuorina, pentuja..... Älä ainakaan mene lapsia hommaamaan!
Et rakasta ja haaveilet muista. Lue oma kirjoituksesi ja tee johtopäätökset mahdollisimman pian.
Tulisi kylläkin uskaltaa puhua hänelle suoraan.
Se olisi reilua.
Ajattelepa asetelma toisinpäin: tyttöystäväsi ei uskaltaisi sanoa sinulle, ettei halua jatkaa enää seurustelua. Olisiko sinusta reilua tuhlata molempien aikaa sellaisen tosiasian välttelyyn?
Sinua pelottaa kuitenkin VAIN se, miten hän tulee sinun sanoihisi reagoimaan. Mutta se reaktiokin on terveellistä kokea livenä. Se on vastuun kantamista loppuun asti ja päätöksensä takana seisomista ilman luimistelua ja luikkimista.
Raukkamaisinta ja välinpitämättömintä on "jättää" toinen sähköisellä viestillä tai puhelimessa, joten tue itsetuntoasi ja toimi kuin aikuinen mies uskaltamalla puhua järkeä sille neitoselle josta sanot välittäväsi.
Sä olet ihan lapsi vielä. Nauti vapaudesta vielä pitkään niin ei tarvitse vanhana haikailla.
Varsinkin vaikeaksi tekee puhua kun tytsy on niin ''rakastunut'' minuun ja suunnitellut vaikka mitä ties tulevaisuutta varten. Tuntuu vain, että nuoruudesta pitäis nauttia ja olla ''villi ja vapaa''. Kaipaan menoa ja olen hyvin sosiaalinen ja enkä halua viettää koko päivää vain käpertyneenä toisiimme.
et ole vielä tarpeeksi kypsä oikeaan parisuhteeseen