Ihmiset joille koira on tärkeämpi kuin kaverit / kumppani ovat todella todella raivostuttavia! Minulla on tosi hyvä ystävä jolla on kaksi koiraa. Hän on todellinen koirahullu. Selittää minulle koiristaan koko ajan esim. miten ovat aamulla hänet herättäneet, tai mitä syöneet ja miten kiltisti käyttäytyneet. Siis ketä vois vähempää kiinnostaa! Ja kun olen ystäväni kanssa vaikka baarissa hän miettii 10 min välein miten hänen koirat voi ja että onko niillä kaikki hyvin!? Tuntuu että ne koirat on hänelle koko elämä..Ystäväni on 21 v nainen..Onko kellään sama ongelma?
Koirahullut!
toivoton2
2336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nämä ovat juuri niitä epätoivoisia, jotka eivät osaa tulla toimeen ihmisten kera. He hankkivat elukan peittääkseen pahat tekonsa, ja yleensä suurin osa heistä muistuttavat toisiaan: Epäsiistejä pahantekijöitä ja muka huolehtivat eläimistä. Elukka on heille pelkkä riippuvuus, paha sellainen; ja onhan toki selvää, että ihminen joka rakastaa elukkaa, on sairas.
Ei kannata kiinnittää ollenkaan huomiota tuollaisiin, he elävät siellä kirppujensa kera, vailla realiteetteja. Se vain on paha, että he olettavat jonkun uskovan kuinka "eläinrakkaita" ovat. Itse kiusaavat elukoita, käyttävät lyhyellä lenkillä ja pitävät nälässä, hakkaavat elukoita; haukunta sen todistaa. Sitten he ehkä sairaassa mielessään luulevat olevansa suuriakin huumekoirapoliiseja. Voi että naurattaa, oikeasti; kun moni mami lyllertää noin viiden metrin päähän talon nurkalta ja pällistelee tärkeän näköisenä ja koiraparka saa siinä päivän ulkoilut. Ketä tosiaan kiinnostaa? Ei ketään!
Fiksut koiranomistajat ovat poikkeus, mutta heidän eläimensä eivät räyhää ihmisten ristinä ja pysyvät kauniisti hyvän kasvattajansa vierellä, eivätkä kolmenkymmenen kilometrin narun päässä tuppautumassa ihmisten syliin haisevina ja kuolaavina, kuten näiden vintti-pimeänä eläinystävien...
Eikä muuten hyvinkasvatetut koirat näy eikä kuulu, he menevät pitkillä lenkeillä ja yleensä asuvat maalla. Eikä heidän omistajilla ole elämän kiintopisteenä karvaläjä, vaan esim. koulutustehtäviin kuten sokeanoppaiksi, poliisikoiriksi tai talonvahdiksi. Kerrostalokoirat ovat eläinrääkättyjä, tätä mieltä ovat monet koiranomistajatkin; olen jutellut fiksujen kanssa. Ne poikkeukset, jotka asuvat kerrostalossa koiran kera, eivät tuo itseään tykö, he ilmeisesti ulkoilevat kasvattinsa kanssa kuten fiksu omistaja eikä heitä kiinnosta muiden elämä.
Neuvoni on: Jätä tuollainen "kaveri". Eläköön turreineen, saat varmasti paremman kaverin, ei kannata tuhlata elämäänsä tuommoisen takia.
Maailma on ihmisten!
Sama lapsien kanssa.. lapseni kakkasi punaista, ruskeaa, sammalta.. uuga buuga, YÄÄÄÄK!