Olemme seurustelleet yli pari vuotta. Nyt sitten erosimme, vaikka molemmat toisiamme rakastammekin. Riitoja oli usein. Ne alkoivat silloin kun aloin huomata alkoholin ja menemisten merkitsevän liikaa miehelleni. Halusin yrittää vielä korjata asioita mutta se ei onnistunut sillä olin ainoa joka niitä omia virheitään yms yritti nähdä ja korjata. Rakastan tätä miestä todella ja hän on se jota olisin haunnut suudella vielä 50 vuodenkin päästä. Tiedän että miehenikin rakastaa minua edelleen mutta hän haluaa aivan tolkuttomasti etäisyyttä ja omaa tilaa, minä taas tarvitsen yhdessäoloa. Osaan kyllä antaa hänelle omaa tilaa mutta en saa takaisin mitään ja tämä johti useisiin riitoihin.
Mitä haluaisin tehdä on se että menisin hänen ovelleen ja kertoisin rakastavani häntä edelleen ja yrittäisimme vielä. Mutta järjen ääni sanoo että loukkaan siinä vain itseäni ja häntä. Mutta tuntuu että en ole vielä yrittänyt kaikkea ja meidän takiamme haluaisin todella yrittää aivan kaikkea jotta tämä onnistuisi. On niin vaikea lähteä suhteesta jossa molemmat edelleen rakastavat toisiaan.
Onko kellään neuvoja, omia kokemuksia tms.
Mitä haluaisin tehdä on se että menisin hänen ovelleen ja kertoisin rakastavani häntä edelleen ja yrittäisimme vielä. Mutta järjen ääni sanoo että loukkaan siinä vain itseäni ja häntä. Mutta tuntuu että en ole vielä yrittänyt kaikkea ja meidän takiamme haluaisin todella yrittää aivan kaikkea jotta tämä onnistuisi. On niin vaikea lähteä suhteesta jossa molemmat edelleen rakastavat toisiaan.
Onko kellään neuvoja, omia kokemuksia tms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmettelen sitä, mikä sinua todellisuudessa 1) haittasi miehen vapaudenkaipuussa, ja 2) estää nyt ottamasta uudelleen yhteyttä häneen. Vaikutat haikailevan takaisin johonkin, minkä tiedät olevan vain pintaa.
Alkoholin säännöllinen käyttäminen humalatilaan saakka on jo merkki paljon laajemmasta ongelmasta, samoin kuin jatkuva bilettämisen tarve. Ne ovat tapoja paeta todellisuutta, katkaista stressaava työviikko jne., mutta "kroonistuessaan" ne totta kai aiheuttavat vain lisää ongelmia, niin fyysisiä kuin mentaalisiakin.
Saanen epäillä oliko teillä sittenkään kysymys ihan noin rankoista asioista, vaiko vain sinun turhautumisestasi siihen, kun mies vietti paljon aikaa MYÖS muiden ihmisten kuin vain sinun seurassasi...
Tuliko niihin sinua häiritseviin asioihin koskaan paneuduttua pintaa syvemmin, vai oliko negatiivisista asioista keskusteleminen pelkkää syyttämistä ja vastasyytöksiä? Silläkin on iso merkitys ja se osaltaan määritti myös sitä, mihin suuntaan parisuhde alkoi aikaa myöden ajautua. Sen ajautumisen katkaisuun tarvittaisiin todellista välittämistä ja syvällistä rakkauden tunnetta toista kohtaan.
Kun elämän stressitekijät yms. on tiedostettu ja otettu käsittelyyn, on mahdollista päästä tasapainoon, jolloin ei ole enää TARVETTA paeta viinaan ja bileisiin - JOS ne siis todellakin olivat jatkuva tapa, josta mies ei kyennyt pitämään taukoa edes vaikka hänelle rakas ihminen sitä pyysi häneltä.
Joka tapauksessa edessänne on melkoinen tunteen ja konkretian työkenttä, jos mielitte yhä saman katon alle. Hyvitykseksi ei riitä enää pinnallinen rakastaminen, halailu ja suukottelu ja sen sellainen, niin kuin ei myöskään se (minkä olette jo kokeneet), että toinen pahoittaa jatkuvasti mielensä näkemällä vain kumppaninsa (ja omienkin) tekojen seuraukset mutta ymmärtämättä niiden todeliisia taustasyitä.
Kirjoitin äsken parisuhde palstalle jossa kysyttiin voiko alkoholistin kanssa seurustella. Oli miehesi alkoholin pyörteessä tai ei, sama voisi käydä tähänkin, koska kerroit tuosta miehen menohaluista ja etäisyyden tarpeesta:
"Rakastaa voi, seurustellakin aikansa, mutta alkoholismi on sairauden kaltainen riippuvuus johon pitää etsiä se oikeanlainen suhtautuminen jossa ei mene mukaan toisen harhaisiin käsityksiin elämästä, eikä sairastu itse mukana.
Kun toisesta välittää ja alkoholi vääristää suhteen, niin omakin sairastuminen on lähes väistämätöntä ja siihen tarvitsee usein ulkopuolista apua.
Kaikki apu mitä on tarjolla, a-klinikat, al anon-vertaisryhmät, kirjallisuus, kannattaa käyttää ja sitäkautta miettiä mistä sairaudessa on kyse.
Eroaminen tulee kyseeseen jos miehen alkoholismi alkaa vaarantaa oman hyvinvoinnin, eikä mies suostu tekemään asialle mitään ja lopettamaan juomista. (tähän voisin lisätä, että mikäli mies lopettaa juomisen, hänelle on annettava tilaa toipumiseen. Hänestä ei tule vielä vuosikausiin "ehjää" miestä vaan se on rankka ja monivaiheinen henkinen prosessi, eikä mikään naps lopetampa juomisen ja olen tyttöystäåvän kanssa happy ever after)
Tätä valintaa on kunnioitettava ja senjälkeen ajettava oma etunsa ja hyvinvointinsa.
En suosittele yhteis asumista, ja samoten kannattaa pitää rajat ettei mies ala krapuloimaan sitten naisen luona. vaan tapaamisen selvinpäin, vaikkakin siinä voi käydä niin ettei tavata sitten viikkokausiin välillä kun mies juo. "
Minä ihmettelen että kuitenkin jos rakastat, miksi sinun pitäisi toimia tunteitasi vastaan. Hae vaikka apua, mene sen miehesi luokse ja sano että rakastat, sano että hän on se oikea, mutta käytös ja parisuhde eivät vain toiminu. Halaa häntä ja katso rakastaako hän vielä sinua äläkä säätele tunteita joille kumpikaan ei mahda mitään.
Ehdota että muuttaisitte tapailemisen sääntöjä, tapaisitte vaikka harvemmin.
Se mitä sydän sanoo, voi olla ihan oikeeta asiaa, ei sitä aina parane peitellä!
Riskejä kannattaa ottaa, mutta niitä voi sitten muokata että jos jokin asia ei toimi niin tehdään toisella tavalla ja muutetaan omia odotuksia. Eroaminen voi joksiikin aikaa toimia, koska erotessa ne odotukset ainakin poistuvat, ei odota koska toinen soittaa tai tulee. Väärät odotukset luovat pettymyksiä, ei suinkaan ihmiset ja rakkauden tunne.