Arrrrgh pakko avautua!
Meillä oli vuosipäivä, ja mies tiesi että päivä on minulle tärkeä. Olin tasaisesti sitä edeltävän viikon ajan kysellyt mitä mies haluaisi tehdä tuolloin, joten mies ei mitenkään voi luulla viattomasti että vuosipäivä olisi minulle yksi hailee.
En odottanut mitään lahjoja (niistä oltiin sovittukin jo etukäteen että ei tarvitse kummankaan hankkia) enkä mitään suurieleistä ravintolaillallista viulunsoittajineen jne. Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos oltaisiin käyty vaikka syömässä kiinalaista, tai pelaamassa erä biljardia tai vaikka käyty edes kahdestaan kävelyllä ja ostettu kesän ensimmäiset jäätelöt. Meillä oli ilmaislippuja leffaan ja oltiin puhuttu kahdesta vaihtoehdosta mitä voitaisiin käydä katsomassa. Helppoja, halpoja (jopa ilmaisia) aktiviteetteja tarjoilin miehelle etukäteen.
Vaan ei. Mies pelasi koko päivän jotain helkkarin videopeliä. Jos olisin väkisin raahannut niin olisi sen varmaan saanut liikkeelle, mutta en viitsinyt siihen alkaa kun jo aamusta toinen oli "ihan sama, päätä sä, ei kiinnosta".
MIKSI?! Miksi muuten kohtuullisen hyvin romantiikan päälle ymmärtävä mies tekee näin? Mielipahaani ei reagoinut yhtään mitenkään, pelasi vaan sitä saakelin peliä ja tuli sitten nukkumaan ja aamulla lähti töihin ihan normaalisti.
Kyllä muuten riepoo.
Meillä oli vuosipäivä, ja mies tiesi että päivä on minulle tärkeä. Olin tasaisesti sitä edeltävän viikon ajan kysellyt mitä mies haluaisi tehdä tuolloin, joten mies ei mitenkään voi luulla viattomasti että vuosipäivä olisi minulle yksi hailee.
En odottanut mitään lahjoja (niistä oltiin sovittukin jo etukäteen että ei tarvitse kummankaan hankkia) enkä mitään suurieleistä ravintolaillallista viulunsoittajineen jne. Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos oltaisiin käyty vaikka syömässä kiinalaista, tai pelaamassa erä biljardia tai vaikka käyty edes kahdestaan kävelyllä ja ostettu kesän ensimmäiset jäätelöt. Meillä oli ilmaislippuja leffaan ja oltiin puhuttu kahdesta vaihtoehdosta mitä voitaisiin käydä katsomassa. Helppoja, halpoja (jopa ilmaisia) aktiviteetteja tarjoilin miehelle etukäteen.
Vaan ei. Mies pelasi koko päivän jotain helkkarin videopeliä. Jos olisin väkisin raahannut niin olisi sen varmaan saanut liikkeelle, mutta en viitsinyt siihen alkaa kun jo aamusta toinen oli "ihan sama, päätä sä, ei kiinnosta".
MIKSI?! Miksi muuten kohtuullisen hyvin romantiikan päälle ymmärtävä mies tekee näin? Mielipahaani ei reagoinut yhtään mitenkään, pelasi vaan sitä saakelin peliä ja tuli sitten nukkumaan ja aamulla lähti töihin ihan normaalisti.
Kyllä muuten riepoo.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Siksi kun miehes on ääliö eikä ajattele muuta kuin itseään.
Kuka päättää mitä vuosipäivänä tehdään? Jos se on kerran TEIDÄN päivä, niin mies päättää yhtälailla juhlitaanko sitä vai ei. ilmeisesti olet luetellut itse parisuhteen säännöt, ja mies ei koe olevansa niihin osallinen ja kuuntelee vain puolella korvalla, eikä "tottele" sua kuitenkaan.
Kuulostat tyypilliseltä naiselta joka ei tajua että kaikki määräykset on susta lähtöisin. Mut jokainen pari päättää itse mikä vuosipäivä on juhlimisen arvoinen, mies päätti että tuo ei ole juhlimisen arvoinen..osasyynä voi olla että sinä päätit sen hänen puolestaan, häntä ei enää kiinnosta.
Tai sitten on tapahtunut muuta ja miestä ei kiinnosta suhde, ehkä on vain ajankysymys milloin kyllästyt ja lähdet.
Eli miehen sopi siis hyvin yksipuolisesti päättää, että vuosipäivää juhlitaan pelaamalla videopeliä.
Ihan yhtä yksipuolisesti kuin naisenkin päätökset.
Ja ei se yksi vuosipäivä voi olla parisuhteesta koko totuus,
jokin kiinnostuksen puute miestä vaivaa varmasti muutenkin.
Itse en koskaan edes muista vuosipäiviä, olen nainen, enkä nalkuta miehelle vuosipäivästä.
Kummasti mulla on ollut ihan kivat vuosipäivät, joskus mies ei muista tarkkaa päivää mutta alkaa vain muistella kun tavattiin, ja keksii kaikkea romanttista.
Suhteissa jossa nainen ottaa liikaa ohjat käsiinsä, miehelle ei jää paljoa tehtävää. Toisaalta jos ei vaadi muistopäivien viettämistä, niin pakko varautua siihen ettei niitä sitten vietetä jos ei mieskään vietä eikä muista niitä. Tähän pystyy sopeutumaan jos on sellainen luonne, ettei ripustaudu vuosipäiviin vaan elää joka päivä kuin se olisi tärkein päivä, joko yhdessä tai erikseen. jos tämä ottaa itsetunnon päälle, on jo mietittävä että kumpi on tärkeämpää mies joka on se oikea vai se, että kauanko päivälleen mies on ollut siinä naisen kämpän koristeena.
Yleensä syy siihen, että ohjat ovat naisen käsissä, on se, että mies ei viitsi tehdä päätöksiä. Sama pätee toisinkin päin. Aika hankala pyrkiä tasavertaiseen päätöksentekoon, jos toisen mielipide on luokkaa "en tiedä, päätä sä".
Yleisin syy siihen että naiset kuvittelevat että ohjat ovat heidän käsissään on se, että he kuvittelevat että asiat joista he päättävät olisivat jotenkin automaattisesti tärkeitä. AP:n tapauksessa mies ei varmasti olisi antanut naisen päättää mitä videopeliä pelataan. Joku vuosipäivän vietto on ihan EVVK.
Mä lähden omassa suhteessani siitä, että jos joku mulle alkujaan yhdentekevä asia on toiselle tärkeä, niin ei se sitten mullekaan ole evvk. En ehkä pysty perinjuurin innostumaan, mutta pystyn olemaan ihan hyvillä mielin mukana.
Tossakin tarinassa jos vähän laajentaa ja värittää sitä oletuksiin..
Näkisin että nainen on yksipuolisesti päättänyt että vuosipäivää juhlitaan, ja antanut sitten miehelle vain lähinnä (näennäisesti) vaihtoehtoja että kuinka sitä juhlitaan. Näytetty elokuvaliput ja ehdotukset, Lisäksi nolattu miestä samalla, että ei tarvitse olla kovin kallistakaan kun sulla reppanalla ei ole rahaa niin tässä näitä ilmaislippujakin olisi. Miestä on siinävaiheessa jo ruvennut korpeemaan, ja päättänyt että pelaanpa tätä peliä sitten nähdään olenko enää tärkeä, vai onko naisella vain prinsessakompleksi että hänen pitää olla huomion keskipiste ja juhlakalu jota mies kunnioittaa ja palvoo. ja mies on voinut miettiä että kerran perseaukinen luuserikin olen, niin turhaa tuo nainen tuossa enää kauaa noita lippujansa heiluttelee että lähtisi jo mäkeen ja ettisi paremman miehenkin. Ehkä se lähtee jos aikani pelaan.
Siinävaiheessa miehelle on aivan sama onko naisella mielipaha vai ei, koska mielipaha on miehelläkin jo aijemmin mutta ne on tulleet näistä syistä joita naiselle on erittäin vaikea selittää, mikäli nainen ei itse tajua. Ja tilannetta ei korjata puhumalla, vaan muuttamalla sitä omaa asennetta ja elämällä päivä kerrallaan. Jos miehellä on luottamus mennyt naista kohtaan, se joko palautuu tai ei, mutta pakottaa sitä ei voi.
mikset itse muistanut MIESTÄSI vuosipäiväNÄNNE!?
Edellisillä pitkiä vastauksia kirjoittaneilla kirjoittajilla on hyviä pointteja. Voi myös olla että miestä ei vaan kiinnosta vuosipäivän viettäminen ja koska sä teet siitä niin kauheen numeron ja vaadit asioita, niin se päätti nyt että hän ei ala enää nöyristelemään yhden päivän takia ja antaa sun viettää vuosipäivää ihan keskenäsi.
Meillä ainakin mies painuu maanrakoon jos vuosipäivistä yms. alkaa mainitsemaan ja odottelemaan niille päiville jotain "spesiaalia." Ja hehkuttamaan päivää jollain tapaa etukäteen.
Parhaiten toiminut kikka kolmonen että antaa päivän tulla,eikä pukahda mitään.
Viime äitienpäivänä mies ilmoitti että tänään sitten tilataan pizzat kotiin. Meillä ei oikeastaan koskaan niin tehdä vaan minä teen ruuat. Olipa iloinen yllätys!
Synttäreistäni en maininnut mitään niin synttäri-iltana sainkin monta suklaalevyä lahjaksi kun kotiin tuli :).
Pieniä juttuja mutta niin ilahduttavia!
Ja toisinpäin tehtynä myös.
Kyllä vuosi päivä o tärkeä päivä et vois ainakin jotain tehdä yhdessä. Miehes ei välitä sun tunteistaan juurikaan joten pelaa pleikkaria. Jos suhteessa on hällä väliä asenne niin tuskin se muistaa sun olemassa oloasi joulunakaan.
Tai mistä minä tiedän kun en ikinä edes seuustele.
niin, etpä tuota näytä tietävän.
huomasitkos, ettei nainenkaan tehnyt miehelle yhtään mitään, vaikka oli HEIDÄN vuosipäivänsä ;)
No siinähän on erinomanen puupölkky, jos ei edes kysyttäessä ole osannut asiaan mitään sanoa.
Silti olis liian tasokas sulle.
Toi mun kannoilla roikkuminen on säälittävää.
No sä sen varmasti parhaiten tiedät.
Monien naisten ongelma on se ettei ne aidosti rakasta sitä kumppaniaan, vaan parisuhde koostuu erilaisista etapeista ja säännöistä, joita on noudatettava että pääsee kavereille kehumaan että "mun mies rakastaa mua kun se osti mulle kortin ja kukankin"..
Ihan oikein sellaisille naisille että saavat välillä ihan itse miettiä miten pitää itsensä tyytyväisenä.
Helvetin hyvin sanottu, totahan se juuri on.
ole onnellinen, olet sentään naimisissa.
sopii sietää mitä vain kun vaan on naimisissa??
Olit viikon ajan kysellyt?! Mitä hiivattia?
Pari keskustelun avausta täytyy riittää ja jos sieltä ei tule kunnon kannanottoa niin sinä teet päätöksen yhteisestä päivänvietosta ja ilmoitat sen miehellesi!
Kyllä tuollaiseen jahkaamiseen väsyy kuka tahansa.
Minä olen pitänyt meillä onnellisena olotilana sitä, että vaimolle tärkeät asiat eivät ole minulle kynnyskysymyksiä ja sama toisin päin.
On helppo elää kun kummankaan itselleen tärkeiksi kokemat asiat eivät aiheuta kinaa.
Viimeisenä esimerkkinä sunnuntainen lähtö Sisiliaan. Vaimon teki mieli ja toki minäkin lähden mielelläni mukaan.
Minusta olisi älytöntä aiheuttaa kumppanille pettymystä haraamalla vastaan.
Tai taannoinen sohvakalusto-ostos. Olisin viihtynyt vallan hyvin entisessä mutta vaimo kärsi liimaamieni mustien nahkapaikkojen näkemisestä.
Vastaavasti hän ymmärtää hyvin pitkälle minun oikkujani.
Perusteellinen kertakeskustelu ja se joka tuntee asian itselleen tärkeäksi, tekee päätöksen eikä hiljainen osapuoli purnaa eikä osoita mieltä!
Sä sanoit kaiken oleellisen tuossa lauseessa: Mies pelasi koko päivän jotain helkkarin videopeliä. Jos olisin väkisin raahannut niin olisi sen varmaan saanut liikkeelle, mutta en viitsinyt siihen alkaa kun jo aamusta toinen oli "ihan sama, päätä sä, ei kiinnosta".
Eli kävit mököttämään, kun mies jätti päätäntävallan juhlapäivän vietosta sulle. Et viitsinyt. Joten turhaa sua riepoo. Itse teit valinnan olla viettämättä vuosipäivää. Vai oletko sä niitä naisia, jotka odottaa ja vaatii mieheltä vaikka mitä ja itse et kuitenkaan ole valmis pistämään tikku ristiin missään asiassa?
Naurettavasta jutusta olet loukkaantunut.
Miten sä itse muistit miestäsi ko päivänä? Aivan varmasti mies tästä lähtien muistaa tuosta päivästä vain sen, että akka nuilotti koko päivän eikä saanut sanaa suustaan, että mistä puristaa ja mikä riepoo.
Mä oon tän naisen puolella. Onhan se ihan helkkarin vähän vaadittu, jos yhtenä päivänä vuodessa mieskin aktivoituisi ilahduttamaan kumppaniaan!
Jos nainen on kuitenkin se elämän tärkein ihminen miehelle, niin onko liikaa vaadittu, että miettisi vähän miten toista voisi muistaa tai ilahduttaa?
Se, että nainen on maininnut tulevan vuosipäivän pitäsi toimia herätyksenä miehelle, niin että mies osaltaan osallistuu päivän suunnitteluun ja toteutukseen.
Pienellä muistamisella ja huomioimisella pidetään parisuhde hengissä ja elävänä.
Voiko oikeasti joku tietsikkapeli olla aikuiselle ihmiselle niin tärkeä, ettei edes vuosipäivää malta viettää? Lapselliselta ja itsekkäältä kuullostaa :(
Näin ajattelee ihmiset jotka ei tiedä mitä oikea rakkaus on.
Ensin haluaisin oikoa muutaman tuulesta temmatun päätelmän:
"Kuka päättää mitä vuosipäivänä tehdään?"
- Mieluiten molemmat, mutta jos toisen vastaus jokaiseen ehdotukseen on "ihan sama, päätä sä" niin päättäminen on väkisinkin aika yksipuolista.
"Näkisin että nainen on yksipuolisesti päättänyt että vuosipäivää juhlitaan, ja antanut sitten miehelle vain lähinnä (näennäisesti) vaihtoehtoja että kuinka sitä juhlitaan. Näytetty elokuvaliput ja ehdotukset, Lisäksi nolattu miestä samalla, että ei tarvitse olla kovin kallistakaan kun sulla reppanalla ei ole rahaa niin tässä näitä "
- Tämä nyt meni niin metsään kuin voi mennä. Vuosipäivää on juhlittu aina ennenkin, se on tapa joten lähtöoletus oli että sitä juhlittaisiin nytkin. Eriävä mielipide olisi kuunneltu jos sellainen olisi esitetty. Koska mies ei kuitenkaan itse aktiivisesti ehdottanut mitään, yritin tehdä vuosipäivän vietosta mahdollisimman helpon ehdottelemalla asioita jotka vaativat mieheltä ainoastaan "kyllä" vastauksen. Tai jos oikein haluaisi panostaa niin "kuulostaa hyvältä, tehdään niin". TAI jos miehellä olisi ollut mielessään jotain mitä ehdotuksien sijaan halunnut tehdä, niin olisi hyvä hetki sanoa niinä useina kertoina kun kysyin "vai mitä sä haluaisit silloin?" Nolaaminen halvoilla huvituksilla on naurettava, sillä mies tienaa liki viisinkertaisesti sen mitä minä, ja on huomattavasti varakkaampi osapuoli. Halpoja aktiviteetteja ehdotin siksi koska en lähde oletuksesta että mies maksaa vaan omat ehdotukseni olivat sellaisia jotka minä olisin voinut kustantaa meille.
"mikset itse muistanut MIESTÄSI vuosipäiväNÄNNE!?"
- Paitsi että itseasiassa muistin.
"koska sä teet siitä niin kauheen numeron ja vaadit asioita, niin se päätti nyt että hän ei ala enää nöyristelemään yhden päivän takia"
- En ole vaatinut mitään. Olettanut vain että vuosipäivää vietetään koska ennenkin on vietetty eikä eriävää mielipidettä ilmaistu. Sen lisäksi yritin tehdä vuosipäivästä miehelle mahdollisimman vaivattoman, hänen olisi pitänyt vain edes esittää kiinnostunutta puoli tuntia/tunnin ajan viettäen aikaa kanssani vuosipäivän kunniaksi. Se ei olisi maksanut hänelle välttämättä yhtään mitään eikä vaatinut mitään panostusta mutta lopputuloksena olisi ollut tyytyväinen tyttöystävä. Liikaa vaadittu? Nöyristelyä, jos sanoisi edes johonkin "joo, sopii" sen "ihan sama, ei kiinnosta" tilalta?
Kertokaa sitten, miten parisuhdetta hoidetaan jos kahdenkeskistä aikaa tai huomiota ei voi lainkaan odottaa edes merkkipäivinä? Jos siitä että päivänä jolloin on ennenkin tehty jotain kivaa ja jonka toinen tietää toiselle olevan tärkeä, ei saa puhua eikä pukahtaa eikä varsinkaan kysyä mitä toinen haluaisi sinä päivänä tehtävän, niin miten sitten pitää toimia? Ei saa ehdottaa mitään koska se on vaatimista. Ei saa tarjota helppoja, halpoja vaihtoehtoja kun se on nöyryyttämistä.
Rakkaus joko on tai ei. Siihen ei vaikuta mitkään vuosipäivät ja niiden toetutumiset ja toteutumattomuudet milläänlailla.
samaa mieltä, ettei miehesi hoitanut päivää todellakaan hyvin.
Itselläni on nykyään upea mies, joka muistaa minun ja yhteiset juhlapäivät.
Arkena niitä ei aina isommin juhlita, mutta kyllä meillä syödään silloin juhlallisemmin ja iltasella on kakkukahvit. Mies tuo minulle kukkia tai lahjan.
Kerran unohti ostaa kukkia ja poimi puutarhastamme kaikki kukkvat narsissit! Ele oli minusta aivan ihana, vaikka toki kukat olisivat kestäneet siellä puutarhassa kauemmin... Ja, ennenkuin joku jaksaa vääntää jotain motiiveistani, niin rakastan tätä miestä ihan mielettömästi! Meillä jopa näytetään se ihan avoimesti ja päivittäin halataan ja suukotellaan.
Todennäkösesti mies oli väsynyt. Miksi ihmisen pitäisi väsyneenä juhlia? Ei se juhliminen ole väsyneenä kivaa. Jos olet hellyyden ja huomion puutteessa niin etkö sä tosiaan saa sitä minään muunakaan päivänä?
Nyt sitten punnitaan paljonko sinä rakastat miestäsi. Meinaan kuinka paljon paskaa siedät mieheltäs? Totuus paljastuu. Kokeileppa olla oikein ikävä ja ilkeä miehelles niin kyllä sieltä paljastuu sekin paljonko miehes välittää susta.
"yritin tehdä vuosipäivän vietosta mahdollisimman helpon ehdottelemalla asioita jotka vaativat mieheltä ainoastaan "kyllä" vastauksen" jne
Ehkä yrität liikaa ja miehestä on kiva kiusata sua. Olet jotenkin heikoilla kun yrität niin kovasti ja et näe myöskään itsessäsi mitään virheitä ja kaikki olet tehnyt oikein ja viimeisenpäälle.
Missä kohtaa olet mokannut? Jos et ole mokannut ja suhde voi hyvin, niin sittenhän on vain todettava että miehessä on kaikki vika.
"- En ole vaatinut mitään. Olettanut vain että vuosipäivää vietetään koska ennenkin on vietetty eikä eriävää mielipidettä ilmaistu. Sen lisäksi yritin tehdä vuosipäivästä miehelle mahdollisimman vaivattoman, hänen olisi pitänyt vain edes esittää kiinnostunutta puoli tuntia/tunnin ajan viettäen aikaa kanssani vuosipäivän kunniaksi. Se ei olisi maksanut hänelle välttämättä yhtään mitään eikä vaatinut mitään panostusta mutta lopputuloksena olisi ollut tyytyväinen tyttöystävä. Liikaa vaadittu? "
Sori jos menee taas metsään, mutta muutahan meillä ei ole kuin sinun kertomuksesi, josta siis päätelmät on tehtävä mikäli mielii vastata kysymykseesi ja auttaa sinua pohdinnassasi.
Mietipä tuota omaa suhdettasi vuosipäivään. Sinähän käytännössä pidät sinä jonain suurena asiana, joten jos oikein vääntäisi, niin voisi ajatella että mies on tehnyt virheen juhlistaessaan kanssasi yhtäkään vuosipäivää, koska siitä eteenpäin on kaikki vuosipäivät sinetöity siten että ne on pakko viettää. Koska sinä vaadit.
Ehkä käytäntö olisi aika muuttaa, koska asiasta on sulle tullut niin suuri. Meneekö se myös siten, että jos edellisenä vuonna on ollut jotain superkivaa, niin paineet on että seur vuotena pitää olla jotain vielä superkivampaa. sitten annat "armoa" miehelle sillä että teeskentely riittää ja ilmaiset elokuvaliput riittävät..
Ja oli mies köyhä tai ei, niin kun yrität tehdä asiasta hänelle helpon, niin etkö jo sillä kerro hänelle että oletat vuosipäivän olevan hänelle yhdentekevä ja sinulle tärkeä. Eihän mitään muuta syytä voi olla sille, että yrität jo lähtöjään "lieventää" sitä vaivaa hänelle tarjoamalla ilmaisia vaihtoehtoja sen viettoon.
Mitä jos vaan unohtaisit koko vuosipäivät ja synttärit, ja ostaisit itsellesi paketin kukkia. Tulet huomaamaan että olet paljon kiinnostavampi ihminen kun huoloehdit omasta viihtyyvyydestä etkä jätä sitä toisen tehtäväksi. ja tietysti olen väärässä, sen jo arvaan, mutta tämä on vain ehdotus.
Tee itse samoin kun miehellä (jos edes koskaan on) on jokin tärkeä päivä jota haluaisi viettää tavallisuudesta poikkeavasti. Touhua omiasi, älä ole kuulevinasikaan. Ota lasi viiniä ja mene sohvalle katsomaan lemppariohjelmaasi ja tee selväksi ettet liiku siitä yhtään mihinkään koko iltana.
Itsekäs tuollainen mies on, ihan päivänselvä juttu. Kun toinen on selvästi viestittänyt kuinka tärkeältä tuntuisi viettää yhdessä aikaa vuosipäivänä niin toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos toisesta välittää, haluaa joskus tehdä myös asioita vain ilahduttaakseen toista. Sellaista suhdetta kutsutaan parisuhteeksi.
Hyvät ihmiset. Onko suhteen käsite todella näin hämärtynyt että täällä puolustellaan miestä joka ei ota/ eikä kiinnosta ottaa naistansa millään lailla huomioon vaikka tietää kuinka tärkeä päivä se hänelle olisi ollut? Pelaa peliä kuin mikäkin teini. Menis kotiin vaan äidin helmoihin takaisin kasvamaan. Liian epäkypsä suhteeseen. Sinuna miettisin ap kannattaako tuollaisen miehen kanssa jatkaa... valitettavasti voit muuten huomata eläväsi parisuhteessasi yksin, ellet tee niin jo nyt.
Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että jos suhteessa joku asia on toiselle tärkeä, toisen ei pitäisi ohittaa sitä olankohautuksella. Yhteisen vuosipäivän vietto ei ole kuitenkaan mitenkään liikoja vaadittu. Kun tehdään pieniä myönnytyksiä puolin ja toisin, arki tuppaa sujumaan.
Sen sijaan olen eri mieltä tuosta samalla mitalla vastaamisesta. Homma lipsahtaa äkkiä koston kierteeksi, kun et sinä, niin en minä, enkä minä, kun et sinä. Sellainen ei hoida suhdetta millään tapaa. Protesti voi myös jäädä toiselle mysteeriksi, jos ei tarkasti (ja rauhallisesti) kerro, miksi protestoi.
Ymmärrän, että riepoo, mutta voisitkohan jossain välissä ihan neutraalisti kysyä mieheltäsi, että onko kaikki ok, koska hän mielestäsi käyttäytyi aikaisemmasta poikkeavalla tavalla ja asia mietityttää sinua?
Ehkä olette nyt saavuttaneet sen "mukavuustason", jolloin mies ei enää vain (sinusta välittämisestä huolimatta) jaksa/viitsi panostaa. Hän ajattelee, että kyllähän ne rakastamiset muutenkin tiedetään?
Voisiko olla, että mies olisi halunnut yllättää sinut tai ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja häntä ärsytti sinun aktiivisuutesi ja häneltä meni ns. fiilis siihen hommaan?
Kuvaamasi aktiviteetit on miesten mielestä yleensä helvetin tylsiä, kuten yleensäkin ajan viettäminen naisen kanssa. Nussimista ja kodinhoitoa varten naiset on tehty.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Teillä oli siis vuosipäivä, olette siis seurustellut vuoden vai kaksi... Olit jo viikon ajan painostanut jostain turhanpäiväsestä seurustelun vuosipäivästä. Olet kyllä ihan bimbo, koita nyt edes pikkusen ajatella. Koita kasvaa aikuiseksi, ja miettiä asioita. Ei se heppu sun kitinöitäs kauaa kuuntele.
Nyt on kyllä täysin rehellisesti myönnettävä, että en ymmärrä tätä miesten tapaa uhmata naisten toiveita. Miten ihmeessä voi mieheltä "mennä fiilikset" ihan pienimmästäkin??? Tää on tullut arjessakin usein koettua ja joka kerta olen yhtä ymmälläni!! Olen oikeasti yrittänyt tajuta, mutta ei kai tässä muu sitten auta kuin ilmeisesti vaan todeta, etten kai sitten "todella rakasta" miestä kuten täällä kaltaisistani naisista sanotaan???
Miten mulle vaan tulee olo, että nämä tällaiset "fiilisten" pohjalta kimpoilevat miehet on ihan keskenkasvuisia. Naisen rakkaus tarkoittaa heille ÄIDIN rakkautta, joka kestää kaiken, hyväksyy täysin kaiken moukkamaisuudenkin, antaa anteeksi kaiken, ei koskaan sano pahaa sanaa eikä poikkipuolista lausetta jne. Koska Muuten Mieheltä Menee Fiilikset, hui hirveää. Ei naisen rakkaus sitä ole ja jos niin luulette ja sellaista etsitte niin ei tule löytymään. Naisen rakkaus, kuten miehenkin, on AINA osittain ehdollista, koska niin se vain on.
Miehet pettää, koska "nainen ei anna" = ehdollista. Nainen ei anna, koska mies ei helli = ehdollista. Mun mielestä tässä ei ole mitään huonoa. Ihana se suhde, jossa Tahdotaan rakastaa eli joustetaan vapaaehtoisesti puolin toisin. Jos vain toinen joustaa se ei toimi, koska hän ei saa mistään mitään ja kuihtuu vain.
Ap:n tapauksessa ehdot ei kohtaa. Mitä siis mieheltä uupuu? En halua antaa sulle tätä mitä haluat koska itse en saa......mitä?
Ei parisuhde peliä ole, sitä en suinkaan tarkoita, mutta pointti on, ettei puolisolta voi odottaa TÄYSIN pyyteetöntä rakkautta. Se on mahdottomuus, koska kukaan ei ole ehtymätön rakkauden lähde 24/7.
Vaikka en itse miehenä aina ymmärrä aina naisten hössötystä synttäreistä ja vuosipäivistä niin lähtökohtaisesti ymmärrän hyvin aloittajaa. Minusta aloittaja ei todellakaan vaatinut kuuta taivaalta eikä liikoja vaan pientä poikkeamaan normaaliarkeen. Tuo pieni yhdessä tekeminen ei olisi tullut kalliiksi tai ei olisi maksanut mitään (kävely). Vaikka mies ei henkilökohtaisesti pitäisikään vuosipäivien pitämistä tärkeänä, olisi hän voinut "uhrautua" tekemään toisen eteen vähän jotain sellaista mistä toinen pitää.
Tarina ei kerro miten aloittaja muistaa miestään. Toivottavasti tavalla, jolla mies tahtoo itseään muistettavan.
Kai tuo riippuu siitäkin että onko tuollaisia ongelmia ollut aikaisemminkin vai oliko tuo ongelma uusi? Syystä tai toisesta ei jaksanut sinä päivänä tehdä mitään... Johtuiko riidasta tai muusta jutusta tai sitten ei nyt erikoisemmin asia kiinnostanut.