Olen usein ihmetellyt mitä suomalaisnaiset oikein näkevät noissa niin ihailemissaan muslimimiehissä. No, tietysti ne ovat tummia, mutta onko se ainoa syy.
Ei, syyn täytyy olla syvällisempi ja monimutkaisempi. Ehkä he hakevat muslimimiehistä sitä kovuutta ja määräysvaltaa joka suomalaismiehiltä ponnareineen, nenä ja korvarenkaieen puuttuu.
Niin, totta on, että suomalaismiehet ovat muuttuneet munattomiksi naisten talutushihnassa oleviksi ruuniksi, mutta he ovat sitä naisten vuosikausia jatkuneesta vaatimuksesta muuttaa mies pehmoisäksi pehmopuolisoksi ja kun he viimein ovat siinä onnistuneet se ei enää heitä viehätäkään.
Ei, syyn täytyy olla syvällisempi ja monimutkaisempi. Ehkä he hakevat muslimimiehistä sitä kovuutta ja määräysvaltaa joka suomalaismiehiltä ponnareineen, nenä ja korvarenkaieen puuttuu.
Niin, totta on, että suomalaismiehet ovat muuttuneet munattomiksi naisten talutushihnassa oleviksi ruuniksi, mutta he ovat sitä naisten vuosikausia jatkuneesta vaatimuksesta muuttaa mies pehmoisäksi pehmopuolisoksi ja kun he viimein ovat siinä onnistuneet se ei enää heitä viehätäkään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mistä sinulla on sellainen käsitys, että muslimimiehet ovat kovia ja heillä on jotain ihmeellistä määräysvaltaa, jota suomalaisella miehellä ei olisi? Ei minun aviomieheni ole kova. Tietysti kysyn hänen mielipiteensä asioista mutta samoin kysyisin suomalaiselta aviomieheltäni, kun kerran saman katon eletään. Minun mielestäni mieheni on todella kiltti. Ei hän aina osaa suhtautua suruihini mielestäni riittävällä hellyydellä, mutta on hän silti kiltti ja lempeä. Itse kaipaan mieheltä jotain turvallisuudentunnetta, siinä olen ehkä vähän lapsellinen. Lapseni tulevat luokseni turvaan, kun on paha olla. Minä kaipaan jotain samankaltaista turvaa mieheltäni. Perimmäinen turva on tietysti Jumala mutta mies on jotain konkreettista ja kosketeltavaa.
noita sun pohdintojasi ja stereotypioitasi!
Muiden puolesta en tietenkään voi vastata, mutta itse ainakin rakastuin ihmiseen, mieheen. En siihen, että on on tumma (ei edes ole mitenkään erityisen tumma), en siihen, että hän on muslimi (tapa-sellainen). Kovuus? Määräysvalta? Mikä kovuus tai määräysvalta? Kovuutta en ole koskaan puolisossani havainnut, määräysvallasta puhumattakaan. Kyllä meillä on aina keskusteltu asioista tasavertaisina aikuisina ihmisinä, eikä kummallakaan ole ilmennyt minkäänlaista päällepäsmäröinti haluja. En tiedä, onko puolisoni sitten kovasti suomalaistunut kun hän on ponnarinkin kasvattanut - nää mainitsemasi rinkulat häneltä kyllä puuttuvat. Ja kokisin ainakin nenärenkaan kovasti keski-ikää lähestyvällä miehellä hiukka outona - ainakin siis nyt yks' kaks' yllätten hommattuna :)
Ihan yhtä oudolta minusta vaikuttaa nuo luonnehdintasi suomalaismiehistä ja heidän 'munattomuudestaan'. Ei pehmoisä tai pehmopuoliso ole munaton, kaikkea muuta. Siis siinä tapauksessa että hän on sitä mitä hän on aidosti ja omasta halustaan.
Bravo!
Heh heh, arvasinkin, eiiä muslimien sussut kimmastuu. Nooh, ei se niin vaarallista ole vaikka teitä vähän pöyhitäänkin. Vai onko? Ja minun naissuhteillani ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Vaikka tiedänkin kuinka houkuttelevaa on vedota toisen ulkonäköön muiden keinojen puuttuessa.
Itse en mitenkään erityisesti ihaile sen enempää muslimimiehiä kuin muidenkaan ryhmittymien edustajia. Olen aina pitänyt tummasilmäisistä miehistä, mutta ihonvärillä minulle ei ole ollut merkitystä. Kunhan ei ole niin valkoinen ettei lumihangesta erotu.
Tuollaiset aloittajan mielipiteen mukaiset (ponihäntä ja lävistyksiä) suomimiehet eivät kyllä houkuttelisi, mutta kaduilla liikkuu monia kiinnostavan näköisiä suomalaisia miehiä. En siis koskaan etsimällä etsinyt ulkomaalaista miestä.
Kun tapasin mieheni, en kiinnittänyt häneen erityisemmin huomiota. Hän ei ollut sitä tyyppiä joka normaalisti kiinnittää huomioni. Ajan myötä kuitenkin ihastuin hänen luonteeseensa - hellä, huolehtivainen ja uskaltaa puhua tunteista, mutta on siitä huolimatta miehinen.
Määräilevää puolta en ole hänestä vielä löytänyt, mutta vastahan tässä onkin 15 vuotta elelty yhdessä. Ehkä se naisia määräilevä, hellan ja nyrkin väliin pakottava muslimi onkin ollut piilossa kaikki nämä vuodet.
Tähän asti hän on ollut totaalinen pehmoisä, joka tekee pitkää työpäivää huolehtiakseen perheestään. Vapaalla ollessaan hän leikittää lapsia, siivoaa ja huolehtii kodista - aivan kuten minäkin. Talutushihnoja ei taloudesta löydy muille kuin kissoille.
http://tinypic.com/view.php?pic=2pr5jxl&s=6
Ai suomalaisetko vaan juoppoja, kyllä se olut maistuu mustillekin miehille.
Itse asiassa en aikoinani pitänyt etelämaalaisista miehistä ollenkaan. Ei tullut kysymykseenkään. Minulla oli omat ennakkoluuloni ja jo pelkästään italialainen, espanjalainen tai raskalainen oli ehdottomasti no-go. Machoja mammanpoikia, sanoin minä.
Olin siten aika yllättynyt kun tapasin arabimieheni. Hän hääräili keittiössäni ja siivosi kylppäriä. Minä en saanut viedä roskia ulos, sillä se oli liian likaista työtä naiselle. Täytyi myöntää, että hän oli tavattoman kärsivällinen, iloinen ja kiltti ihminen. Mietin silloin miten kauan tämä tyyppi jaksaa filmata, mutta on tuo nyt jo kymmenen vuotta pitänyt linjansa.
Oman sukuni suomalaismiehet ovat kylläkin enemmän äijiä kuin oma mieheni. Ei miehestäni ole potkimaan autonrenkaita ja kiroilemaan moottorisaha kourassa. Mieheni raastaa inkivääriä keittoon ja suunnittelee innolla shoppailulomaamme Barcelonaan. Isäni mielestä mieheni on mukava ja kunnollinen, mutta vähän liian "naisellinen".
Sukulaismiehet lähi-idässä ovat aikoinaan ottaneet miehesi seksileluksi.. Jäi rooli päälle niistä touhuista..
Taitaa appiukko ajaa ns. mopolla pian..
Arappi-vävy huusi: "pumppaa daddy jo!" ja mie paenoin kahvan pohojaan..!!
Lakikin estää suomalaista miest olemasta muuta kuin munaton.
Taitaa se viehätys olla vain täällä palstalla:)
Hmm, mä oon aina tykännyt tummista ihmisistä jos ihan ulkonäöstä puhutaan. Tummat silmät, musta tukka ja ruskettunut iho viehättää eksotiikallaan. Romanejakin olen aina pitänyt kauniin näköisinä ihmisinä. Kyllä välillä on hyvännäköisiä suomalaisiakin kävellyt vastaan, se kauneus tai komeus on niin monen osatekijän summa ettei voi sanoa että joku kansa tai ihmisryhmä on kaikki rumia tai kaikki kauniita.
Luonneasioissa muslimeissa ja arabeissa on viehättänyt se miehinen itsetietoisuus. Ollaan olevinaan miehiä ihan vaan sen takia että sellaisiksi on synnytty, kyllä siinä on jotain seksikästä ja kivaa.. samoin kuin heidän maansa naisetkin ovat myötäsyntyjään naisellisempia kuin suomisisko vastineensa. Suomessa on mennyt kulttuurihommat vähän pyllerölleen ja jotenkin tuntuu että miehet eivät enää osaa olla ns. "kunnon miehiä"... ollaan just jotain ponnaripoikia tai tietotekniikkanörttejä. Toinen ääripää "pahat pojat", pikkurikolliset alkoholistit jotka soittaa suutaan ja vetää naisia pataan kuvitellen silleen osoittavansa miehuuttansa. Onhan jossain niitä helmiä, kunnollisia työtätekeviä miehiä, jotka eivät juo eikä lyö, mutta ovat silti kunnioitettuja turvallisia perheenpäitä, hyviä isiä lapsilleen ja miehekkäitä miehiä vaimoilleen. Uskovaisten piiristä näitä miehiä vielä tuntuu löytyvän onneksi suomestakin.
Jepulis, itse olen naimisissa arabimiehen kanssa, yhteistä taivalta takana vuosikymmen jonka aikana lapsia siunaantunut piakkoin yhteensä viisi. Olisin voinut suomalaisenkin ottaa mutta tässä nyt kävi tälleen:D
"Luonneasioissa muslimeissa ja arabeissa on viehättänyt se miehinen itsetietoisuus. Ollaan olevinaan miehiä ihan vaan sen takia että sellaisiksi on synnytty, kyllä siinä on jotain seksikästä ja kivaa.. "
Niin, tämä asenne, että mies on luomakunnan kruunu ja nainen olemassa miestä miellyttääkseen, on tosi seksikäs ja kiva juttu. Siihen liittyy kokonainen kulttuurinen kompleksi naista alistavia ja tämän ihmisarvoa halveksivia kivoja ja seksikkäitä juttuja.
heheh, no jos sä haluat sen noin nähdä ja kokea niin ihan vapaasti vaan:) Voihan joku asian noinkin ilmaista mutta ei mua ainakaan määrittele muiden mielipiteet musta vaan ihan oma itsetuntoni... Joten sopii miesten yrittää "alistaa tai halveksua", vähät minä siitä..
UmmNooralla on UmmKivaa aina siihen saakka, kunnes kohtaa sen todellisuuden, joka ei ole UmmTodellisuutta.
jaajaa, no sitä odotellessa:D
Missäköhän se todellisuus mut vihdoin kiinni saa kun ei ole vastaan tullut Syyriassa tai Irakissa eikä muuténkaan viiimeseen kymmeneen vuoteen tän arabiporukan kanssa. No lähden taas pian Irakiin joten lets see sitten...
Ei kai kukaan muslimiin rakastu? Vai rakastutko itse kristittyihin?
Eiköhän se ole niin että ihmiseen rakastutaan, ei uskontoon, ihonväriin, tummiin silmiin tai mihinkään muuhunkaan ulkoiseen seikkaan? Harva päättää rakastua ainoastaan Arabialaiseen mieheen, eikä suo edes silmäystä muille. Vai oletko muka kuullut sellaisesta tapauksesta?
Itselläni on muslimimies, jonka olen vielä raahannut tänne kylmään Pohjolaan toiselta puolelta palloa. Täytyy kyllä sanoa että viimeiseen asti rakastumista yritin vastustaa, vai kenen korviin muka kuullostaa mukavalta raahata rakastamansa ihminen pois hänen perheensä, ystäviensä, työpaikkansa ym luota? Puhumattakaan siitä kuinka rankkaa kaukosuhteessa eläminen on! Vaan eipä sitä tunteilleen mitään voi.
Takana on yhteistä elämää jo jonkin aikaa. Tiedän että aika ajoin miehelle on todella vaikeaa olla niin kaukana kotimaastaan, mutta silti hän jaksaa minun takiani.
Ja sitten tuo "kovuus, määräysvalta jne"... Kuinka moni suomalainen mies hakee vaimolleen vettä jos vaimo vain vihjaisee että on jano? Kantaa kaikki kauppakassit jottei vaimo vaan pääse rasittumaan? Meillä kotityöt jaetaan kröhöm tasan (joo itse en ehkä osaani aina tee) ja asioista päätetään aina yhdessä.
Edellä vastanneet naiset veivätkin jo sanat suustani, mutta omalta osaltani kommentoin, että minua henk.koht. on aina viehättäneet ulkomaiset ja eksoottiset miehet. Ruskeat silmät, musta tukka, muutenkin karvaisuus ;)
Oma mieheni on kyllä itsepäinen ja eri tavalla mukautuva kuin suomalainen mies, mutta ei mitenkään kova tai määräilevä. Hän on kyllä muslimi, mutta ei harjoita uskontoaan mitenkään. Hän tarttuu imuriin ja moppiin siinä kuin minäkin, tekee ruokaa, siivoaa keittiötä, ottaa oluen tai siiderin silloin tällöin jne. Ainoa asia mikä meillä joskus aiheuttaa hankausta, on se että hän on energinen ja pirteä ympäri vuoden, kun minä taas varsinkin talvikuukausina muutun väsyneeksi, haluttomaksi ja tylsäksikin varmasti toisen silmissä. Hän on silti viimeisen päälle koti- ja perheihminen, eli ei käy missään kapakoissa ja ulkona esim maanmiestensä kanssa, vaan lojuu vaikka sitten sohvalla minun kanssani, jos itse olen sillä päällä että mikään ei huvita. Kaiken kaikkiaan aivan ihana mies :)
PS. Yhdessä olemme olleet jo monen monta vuotta.
Noin kirjoittaa nainen joka on ollut sadan suomalaisen miehen kanssa tavalla tai toisella, tosin sen jälkeen ei taida enää kuulua niihin kunniallisimpiin tapauksiin.
Ehkä ulkomaalaiset tykkäävät kiertopalkinnoista, ehkä jotkut suomalaisetkin?
Mitä ihmettä?? Mistä sä ton keksit?
Mua ärsyttää kulttuurierot. Ne hajottaa, ne häiritsee, ne vaikeuttaa elämääni. Miten kauan mulla menikään myöntää itselleni että ensin ihastuin ja sitten rakastuin muslimimieheen. Argh!
Halusin suomalaisen ateistimiehen, joku ponnaripää tai hevimies pehmoisä olisi varmasti ollut ihana. Mutta sitten mun elämään ilmestyikin, kyllä, tumma, ruskeasilmäinen, karvainen ja uskovainen pakolaisheppu joka pisti pakan sekaisin.
Hän ei ole kova. Hän tiskaa ja on kovin rauhallinen. Hän laulaa mulle ja kun olen kipeänä hoitaa mua todella hyvin. Opiskeleekin terveydenhuollon alalla. Kulttuurien törmäyskurssista huolimatta hän tekee mut onnelliseksi ja minä hänet.
Sen voin sanoa, että jos tämä suhde päättyisi, todennäköisyys että olisin jonkun toisen muslimimiehen kanssa olisi ehkä 0,0001%. Ei siksi, että nykyinen mies olisi jotenkin huono, vaan että mua henkilökohtaisesti tummuus ei viehätä ja uskovaisuus on mun mielestä luotaantyöntävä ominaisuus. Ja musuja on kuitenkin tosi vähän Suomessa.
Mut kale12, sä olet aika hyvä provosoimaan! Mutta se lienee vain hyvä juttu, koska silloin ihmiset joutuu vähän miettimään ja perustelemaan omia valintojaan. :)
Kotoiset Merkavat (israelilainen panssarivaunu) eivät ehkä saa vastakaikua suomalaismiehiltä.
Hei " kivenjakannon " , opiskeleeko miehesi mahdollisesti lähihoitajaksi, kysyn siksi, että tunnen monia muslimimiehiä, jotka eivät voi lähteä tuolle alalle, kun heille esim alastoman naisen peseminen on ylipääsemätön ongelma, ja kaikki wc-hygienia naispotilaan kohdalla yms.
Tosin tunnen myös pari muslimimiestä, jotka opiskelevat alaa, sanovat, että pakko on jotain tehdä, kotimaassa ei voisi kuvitellakaa itseään tuolla alalla.
Kyllä lähihoitajaksi. Naispotilaissa ei ole ongelmaa. Hän olisi voinut mennä myös rakennusalalle, mutta on sen verran ihmisläheinen, että hoitsu-ura oli kivoin vaihtoehto.
Heidän perheessään naiset tuntuu olevan kovin arvostettuja ja mies on läheinen äitinsä kanssa. Mun menkat ei ole ikinä vaikuttaneet mihinkään, koskettelee niin kuin muutenkin aina silloin ;D.