Kaikkihan me olemme sitä mieltä, että kaikilla on oikeus kunnolliseen elämään. No mitäs sitten kun se ei ole mahdollista? Miksi siitä vaietaan ja syytetään edes ajattelemasta omaa kuolemaa. Olen sairastanut 30 vuotta sairautta, joka seurauksena en voi elää normaalia elämää. Olen erakoitunut, työkyvytön... Teidän veronmaksajien riesana. Olen ajatellut paljon kuolemaa ja sitä, että se olisi paras vaihtoehto. Miksi teidän terveiden on niin vaikea hyväksyä kuolema ja miksi olette niin kyvyttömiä näkemään millaista se sairaan elämä on? Oletteko ajatelleet millaista kärsimystä sairas joutuu kokemaan, vain siksi kun teille elämä on pyhä! Jos voisin parantua haluaisin elää!
Elämän nähnyt
aatteleppaite1
7127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Maailma on täynnä kärsimystä. En tiedä, miksi sinun osaksi on tullut juuri tuollainen kärsimys. Moni syntyy invalidina, sokeana, toinen Indian kastittomana tyttönä kaduille, on aidsoropja ym. lapsisotilaita.
Kärsimys kuuluu vian osana ihmsien elämään. On myös erittäin rikkaita ja terveitä mutta ovat silti onnettomia.
Paikkakunnallani asui eräs nainen. Kuoli noin kaksi vuotta sitten. Eli melekin 90-vuotiaaksi. Lapsena sairasti polion ja eli lapsuuden köyhäin talossa (kunnaliskoti). Sitten loppuelämässään asui omassa asunnossa ja oli täysin riippuvainen hekilökohtaisen avustajan hoivasta. Kärsi myös fyysisiä kipuja. Jalat ja kädet olivat vain ruumiin jatkeena olvat räpylät.
Kuoitenkin tämä henkilö koki eläneensä rikkaan ja antoisan elämän. Hän oli kiitollien Jumalalle elämän lahjasta ja oli esirukoilija.
Suosittelen sinulle amerikkalaisen Joni Eareckson-Tada kirjoja. Tämä nuori urheilua harrastava energinen tyttö joutui loppuelämäkseen neliraajahalvautuneeksi pyörätuoliin, mutta löysi siitä huolimatta elämälleen maailmanlaajuisen tehtävän ja tarkoituksen.
Me ollaan täällä vain korkeintaan hieman yli sata vuotta ja se on kuin tähdenlento iankaikkisuuteen suhteutettuna.
Jumala on elämän antaja. Kristittynä en kyllä uskalla lähteä protestoimaan Luojan teitä. Tietenkin jos kuka on ateisti niin ei ajattele elämästä näin. Mutta itsekukin vastatkoon omasta päätöksestään ja elämästään. Eihän ole pakko kuunnella toisia.
Juuri näin, todistitte sen tosiasian, ettei teillä ole sitä kykyä asettua toisen asemaan. Tuo on suurin loukkaus mitä voi tehdä toiselle, mitätöidä toisen kokemukset! Tottakai on ihmisiä jotka saavat elämälleen sisältöä sairaudesta huolimatta, hyvä niin, se heille suotakoon.
pyhä.
meillähän on kaikilla kokemuksi ihmisistä jotka haluavat elää ja ovat kiitollisia elämästä vaikka maailma ois pyörittänyt oikein isommalla kädellä,minä itse olen sellainen...mutta on taas juuri sinun laisias jotka eivät nin ajattele,sinulla on täysi oikeus omiin mietteisiin,vaikka me terveet ei niitä aina ymmärretä..me ei olla puntattu yhteen samoista materiaaleista....hyvä kun uskallat tuoda julki ajatukses........
Tuo juuri on nykyajan ongelma. Yksilön elämää pidetään jonain hemmetin "pyhänä". Ei ikinä aikaisemmin ole maailmanhistorian aikana ollut tuollaista idioottimaista käsitystä. Juuri tuo johtaa tarpeettomaan kärsimykseen, ekosysteemien romahdukseen, vielä suurempaan kärsimykseen ja jopa ihmislajin tuhoutumniseen.
n iinkkö