Kysyisin mielipidettänne tilanteeseeni ! Olen itse aivan hukassa asian suhteen..
Tässä tarinani :
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta, on ollut suhteen ylä- ja alamäkiä. Riitoja 2012 loppuvuodesta aika paljon, minä taistelen kilpirauhasvaivani kanssa ja mies työuupumuksen kanssa. Olemme nuoria kakskymppisiä ja suuri elämänmuutos koulujen loputtua keväällä 2012 sai helvetin repeämään suhteessamme. Olimme kuin paita ja perse koulun ajan, samaa alaa opiskeltiin ammattikoulussa, oli yhteiset kaverit jne.. Sitten alkoi se työelämä ja muu stressi tulevaisuudesta. Mies lähdössä tammikuussa inttiin ja minä häntä valmistauduin henkisesti odottamaan sieltä pois. Uutenavuotena meni sukset ristiin, ei näkynyt miestä enää seuraavalla viikolla.. Ei vastannut puhelimeen, viesteihin vastasi tylysti ja kertoi haluavansa erota. Ei halunnut nähdä ja minä sydän syrjälläni lupasin kaikkeni tehdä että suhde jatkuisi. Ero tuli kolme päivää ennen armeijaan lähtöä, minun maailmani murtui siihen ja mies haki tyynen rauhallisesti tavaransa pois luotani. Asiaa ei auttanut yhtään se, että lääkäri minulle ilmoitti raskaudesta jota olin epäillyt mutta en siitä miehelleni ollut kertonut koska siitäkin olisi riita syttynyt. Erossa siitä kerroin, mies ilmoitti ettei halua kuulla asiasta mitään, jos pidän lapsen hän ei tule sen lapsen elämään vaikuttamaan eikä halua edes nähdä koko lasta. Mies kyseli intin alettua viestillä olenko abortin jo tehnyt. Kun ilmoitin lopulta abortista, seuraavana päivänä hän oli jo parisuhteessa toisen naisen kanssa. Minä tietysti asiasta rikki, pääsin kuitenkin jaloilleni ja melkein jo pääsin unohtamaan koko ihmisen. Olihan minulla hyvä tukiverkosto, uusi työ ja tuli uusia asioita elämään. Kuitenkin kolmenkuukauden päästä tuli viesti "inhoatko minua?". Minä pikku hiprakassa menin hänelle vastaamaan ja seuraavana päivänä ja soiteltiin.. Nyt ollaan joka viikonloppu oltu taas kun paita ja perse, riideltykin jo on kun minä tunnun takertuvan kaikkeen menneeseen..
Onko mielestänne mitään mahdollisuuksia elvyttää tätä suhdetta?
Tässä tarinani :
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta, on ollut suhteen ylä- ja alamäkiä. Riitoja 2012 loppuvuodesta aika paljon, minä taistelen kilpirauhasvaivani kanssa ja mies työuupumuksen kanssa. Olemme nuoria kakskymppisiä ja suuri elämänmuutos koulujen loputtua keväällä 2012 sai helvetin repeämään suhteessamme. Olimme kuin paita ja perse koulun ajan, samaa alaa opiskeltiin ammattikoulussa, oli yhteiset kaverit jne.. Sitten alkoi se työelämä ja muu stressi tulevaisuudesta. Mies lähdössä tammikuussa inttiin ja minä häntä valmistauduin henkisesti odottamaan sieltä pois. Uutenavuotena meni sukset ristiin, ei näkynyt miestä enää seuraavalla viikolla.. Ei vastannut puhelimeen, viesteihin vastasi tylysti ja kertoi haluavansa erota. Ei halunnut nähdä ja minä sydän syrjälläni lupasin kaikkeni tehdä että suhde jatkuisi. Ero tuli kolme päivää ennen armeijaan lähtöä, minun maailmani murtui siihen ja mies haki tyynen rauhallisesti tavaransa pois luotani. Asiaa ei auttanut yhtään se, että lääkäri minulle ilmoitti raskaudesta jota olin epäillyt mutta en siitä miehelleni ollut kertonut koska siitäkin olisi riita syttynyt. Erossa siitä kerroin, mies ilmoitti ettei halua kuulla asiasta mitään, jos pidän lapsen hän ei tule sen lapsen elämään vaikuttamaan eikä halua edes nähdä koko lasta. Mies kyseli intin alettua viestillä olenko abortin jo tehnyt. Kun ilmoitin lopulta abortista, seuraavana päivänä hän oli jo parisuhteessa toisen naisen kanssa. Minä tietysti asiasta rikki, pääsin kuitenkin jaloilleni ja melkein jo pääsin unohtamaan koko ihmisen. Olihan minulla hyvä tukiverkosto, uusi työ ja tuli uusia asioita elämään. Kuitenkin kolmenkuukauden päästä tuli viesti "inhoatko minua?". Minä pikku hiprakassa menin hänelle vastaamaan ja seuraavana päivänä ja soiteltiin.. Nyt ollaan joka viikonloppu oltu taas kun paita ja perse, riideltykin jo on kun minä tunnun takertuvan kaikkeen menneeseen..
Onko mielestänne mitään mahdollisuuksia elvyttää tätä suhdetta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tärkein kysymys:
Halusitko omasta tahdostas tehdä abortin vai painostiko poikaystäväs?
Jos et olisi halunnut tehdä, niin miten voit haluta moista kusipäätä takasin?
Kyllä sen omasta tahdosta lopulta tein, pähkäilin tulevaisuutta ja omaa jaksamista ja tulin siihen loppupäätökseen.. Vaikka miehen kanta oli selvä, päätin että tässä asiassa sillä ei ole sanavaltaa. Yksin sen kävin tekemässä, ei saanut asiasta puhua ja näin jälkeenpäin olen kuullut että mies itse puhunut asiasta esimerkiksi tälle laastarilleen..
Abortti on aina naisen päätös, vaikka biologisesti, laillisesti ja muutenkin lapsi on yhtä paljon miehen.
Ota femakoiden logiikasta nyt selvää.
On, kunhan et takerru menneeseen.
Menneeseen takertuminen tarkoittaa, että olet katkera. Vain anteeksi antamalla suhde voi jatkua. Ei pelkästään teidän suhde, vaan se pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.
Rakastatteko toisianne?
Yksi kysymys: kannattaako tuo suhde elvyttää, mieti.
Älä elvytä sitä suhdetta, ei tuo tuollainen touhu ole tervettä ollenkaan.
Etsi tasapainoisempi ja rauhallisempi mies.
ei tuosta mitään tule, taidatte molemmat olla liian nuoria vakavaan suhteeseen
Hyvä että teit abortin.
Täälä on ihan liikaa keskenkasvuisia puoliskavanhempia jotka kasvattaa lisää aivokääpiöitä.
Nyt voit tehdä vielä toisenkin hyvän päätöksen ja erota