Haluaisin jakaa oman erotarinani kannustukseksi kaikille erokriisissä kamppaileville ja sydänsuruisille.
Seurustelin viiden vuoden ajan. Ekat pari-kolme vuotta meni ihan mukavasti, tosin nyt, kun katson asioita etäämpää, huomaan, että tiettyjä ristiriitoja oli ihan alusta lähtien. Niitä tuli kuitenkin katsottua läpi sormien, koska oli myös paljon yhteistä ja ihan aitoa välittämistä.
Kolmannen vuoden jälkeen alkoi mennä heikommin, riitoja oli enemmän eikä seksi maistunut. Havaitsin, että olimme alkaneet kasvaa eri suuntiin. Tunsin itseni ajoittain yksinäiseksi parisuhteesta huolimatta. Kumpikaan ei kuitenkaan pitkiin aikoihin saanut eropäätöstä aikaiseksi. Viimeisen vuoden aikana se tuli kyllä riidellessä puheeksi, mutta kummallakaan ei ollut riittävää rohkeutta. Molemmat takertuisvat siihen suhteen raatoon, koska yhteinen historia ja tottumus tekivät eroamisesta liian pelottavaa. Muistan uskotelleeni itselleni, että tällaisia vakiintuneet parisuhteet nyt vaan ovat, tylsiä ja eripuraisia, että ei se kuitenkaan vaihtamalla parane.
Kun ero sitten vihdoin tapahtui, olin tietysti pari kuukautta aivan hajalla, ja pelkäsin, etten pääse ikinä yli. Olin varma, etten enää koskaan rakasta tai halua ketään. Ajattelin, että voisin tappaa itseni saman tien, kun edessä on kuitenkin loppuelämä yksin.
Kuinka väärässä olinkaan. Nelisen kuukautta eron jälkeen tapasin pitkästä aikaa yhden vanhan tuttavani, josta olin aina pitänyt. Tapailu eteni nopeasti seurusteluksi, jota on jatkunut kohta 2 vuotta. Suhteessamme on paljon naurua, antoisia keskusteluja ja intohimoa. Muutimme yhteen viime vuonna. Olen äärettömän onnellinen puolisostani ja välillä ihan hirvittää ajatella sattuman osuutta tässä kaikessa. Siis sitä, että jos olisinkin jäänyt roikkumaan edelleseen suhteeseeni siksi, että pelkäsin eroa ja yksin jäämistä.
Viestini siis on, että vaikka pidemmästä suhteesta eroaminen tuntuu jotakuinkin aina pahalta, se voi olla elämäsi paras päätös.
Seurustelin viiden vuoden ajan. Ekat pari-kolme vuotta meni ihan mukavasti, tosin nyt, kun katson asioita etäämpää, huomaan, että tiettyjä ristiriitoja oli ihan alusta lähtien. Niitä tuli kuitenkin katsottua läpi sormien, koska oli myös paljon yhteistä ja ihan aitoa välittämistä.
Kolmannen vuoden jälkeen alkoi mennä heikommin, riitoja oli enemmän eikä seksi maistunut. Havaitsin, että olimme alkaneet kasvaa eri suuntiin. Tunsin itseni ajoittain yksinäiseksi parisuhteesta huolimatta. Kumpikaan ei kuitenkaan pitkiin aikoihin saanut eropäätöstä aikaiseksi. Viimeisen vuoden aikana se tuli kyllä riidellessä puheeksi, mutta kummallakaan ei ollut riittävää rohkeutta. Molemmat takertuisvat siihen suhteen raatoon, koska yhteinen historia ja tottumus tekivät eroamisesta liian pelottavaa. Muistan uskotelleeni itselleni, että tällaisia vakiintuneet parisuhteet nyt vaan ovat, tylsiä ja eripuraisia, että ei se kuitenkaan vaihtamalla parane.
Kun ero sitten vihdoin tapahtui, olin tietysti pari kuukautta aivan hajalla, ja pelkäsin, etten pääse ikinä yli. Olin varma, etten enää koskaan rakasta tai halua ketään. Ajattelin, että voisin tappaa itseni saman tien, kun edessä on kuitenkin loppuelämä yksin.
Kuinka väärässä olinkaan. Nelisen kuukautta eron jälkeen tapasin pitkästä aikaa yhden vanhan tuttavani, josta olin aina pitänyt. Tapailu eteni nopeasti seurusteluksi, jota on jatkunut kohta 2 vuotta. Suhteessamme on paljon naurua, antoisia keskusteluja ja intohimoa. Muutimme yhteen viime vuonna. Olen äärettömän onnellinen puolisostani ja välillä ihan hirvittää ajatella sattuman osuutta tässä kaikessa. Siis sitä, että jos olisinkin jäänyt roikkumaan edelleseen suhteeseeni siksi, että pelkäsin eroa ja yksin jäämistä.
Viestini siis on, että vaikka pidemmästä suhteesta eroaminen tuntuu jotakuinkin aina pahalta, se voi olla elämäsi paras päätös.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kasvetaan erisuuntiin = toisella järki lisääntyy ja toisesta tulee tyhmempi?
Nää samat tyypit toistaa samaa kaavaa uudestaan ja uudesta. Ap on nyt 2v hengaillut uuden tyypin kanssa, ok 3 v jälkeen alkaa taas mennä huonommi,kuten ed suhteessa. ja taas kasvetaan eri suuntiin ja taas erotaan,kunnes taas tapaa uuden ja ihastuttavan tyypin ja sama jatkuu uudelleen. joskus kannattaisi panostaa siihen suhteeseen, eikä vain odotella suhteen väljähtymistä ja vaihtoa uuteen.
Olet väärässä, koska et ota huomioon sitä tosiseikkaa, että monet ihmiset valitsevat itselleen aivan sopimattoman kumppanin. Ihmiset ovat huonoja arvioimaan, mikä on heille hyväksi ihmissuhteissa. Eikä se ole ihmekään, koska ihminen on monimutkainen olento, ihan pikatarkastelulla hänestä ei ota tarpeeksi selvää parisuhteen kannalta.
Siispä eroamalla ja uudelleen valitsemalla voi hyvinkin osua supervalintaan. Sen tietää vain, kun kokee! Turvallisuushakuisimmat eivät uskalla kokea, sääli.
Tuolla menolla aloittaja tulee tekemään noita elämänsä parhaita päätöksiään aina 3 vuoden välein elämänsä loppuun saakka:)
Onpas täällä omalaatuisen katkeraa ja onnetonta porukkaa kommentoimassa. Olette ilmeisesti itse joko ikisinkkuja tai jätettyjä osapuolia tai kärvistelette onnettomassa suhteessa, josta ette uskalla lähteä, koska pelkäätte (tai tiedätte?), että ette kelpaa kenellekään muulle. Mikään muu ei oikeastaan selitä tuollasta yltiöpessimististä ja keskenkasvuista rutinaa, varsinkaan, kun se vielä roiskitaan vastaukseksi näinkin myönteiseen aloitukseen.
Huhhuijaa. Ongelmista tai haasteista selviää parhaiten ilmeisesti lähtemällä. Ei kannata keskustella tai selvittää ongelmia,kun voi vain lähteä. Seuraavastakin suhteesta on helppo lähteä,jos tulee pientä kinaa. Mitä useammin lähtee,sitä helpompaa se aina on. Lähdetäänkö:)
Mistä tiedät, että ei ole yritetty selvittää ongelmaa ennen lähtemispäätöstä? Ajattele laajemmin.
Tässä viestiketjussa on pohjana se ongelma jota itsekin olen pyörittänyt: olen naimisissa, lliitto toimii jotenkuten mutta laimeaa on, tuskin vaihtamalla paranisi?? (vai paranisiko tai ehkä paras olisi vain olla yksin?) "Kokeilemalla selviää" - no ei voi näinkään ajatella, koska jos tämän liiton rikon, niin takaisin ei pääse...
Juuri siinä edeltäjä on oikeassa. Itsekin kuvittelin, että tilanne aina paranee lopettamalla nykyinen suhde. Kolme suhdetta sen jälkeen ollut kun ihan toimivasta suhteesta lähdin omalla päätökselläni. Eip olisi kannattanut. tkaisinkaan en kehtaa mennä vaikka varmasti huolittaisiin. Ei anna ylpeys myöten. Ei se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolen:(
t. värisokeaN
Älä riko
Onnea ap:lle:)
Nauti elämästäsi ja unohda menneet.
Onnea ap:lle. Jaksa vielä pari vuotta,niin on hyvä taasen vaihtaa uutenn. Siis, jossei aikaisemmin "kasva erilleen" (=kyllästy). Itku pitkästä ilosta, sanonta pitänee joidenkin kohalla palkkansa. Veikkan, että jonkin ajan kuluttua sama hlö tilittää taas täällä, kun on kasvanut erille, eikä se nyt taaskaan ollut se oikea. Näitä riittää täällä:(
Nyyh nyyh mistä sinä tiedät vaihtaako ap uuteen vai ei sen kolmen vuoden päästä? Oletko joku selvännäkijä? Ei taida sulta löytyä uskallusta kokea asioita kun noin varmasti tiedät mitä tapahtuu etukäteen. Jos joku homma ei vaan toimi ja sitä toimimista on aika varmasti toi ap yrittänyt niiden yhdessäolovuosien aikana, niin ei se vaan toimi. Miks helvetissä pitäis sen saman kanssa koko lopun ikää olla!!?? Johan toi nyt on todella putkiaivoinen ja kapea-alainen ajattelu, jos nyt ajatteluksi voi edes kutsua. Kasva aikuiseksi niin tiedät paremmin, äläkä puutu asioihin joista et todellakaan mitään tiedä, kuten susta huomaa. Sulla ei ole perusteita tohon väittämääsi, toisin kuin ap:lla on selvä perustelu se, että se HALUAA PAREMPAA. Ja miks se ei sais sitä ottaa??
Järkyttävän negatiivista kommentointia. Joskus on vaan parempi uskaltaa tehdä isojakin ratkaisuja. Huvikseen ei toki kannata vaihtaa mutta ei onnettomassakaan liitossa ole pakko kärvistellä. Kaikki suhteet eivät ole samanlaisia ja on älytöntä sanoa että kaikki liitot toistavat samaa kaavaa. Toivon ap:lle onnea uudessa suhteessaan.
ei ainakaan sellaisessa liitossa, jossa toisella on vuosia ollut kakkonen, ei sellaista jaksa katsella..
Hei, kiitos AP:lle. Minullakin on takanani onnellinen ero tai siis olen itse siitä kovin onnellinen, toisesta osapuolesta en tiedä. Erosimme monien vaiheiden ja kuukausien vatvomisen jälkeen puolitoista vuotta sitten, pakkasin kamat, kimpsut ja kampsut ja häivyin. Löysin ihanan asunnon ja nautin elämästäni, ystävieni seurasta ja vapaudesta. Eksäni oli hyvin aikaorientoitunut eli hän suoritti (todella suoritti) kaiken kellon mukaan, heräämisen, syömisen, työnteon, urheilun, tv:n katselun. Muuta ei sitten elämään mahtunutkaan. Yhtään omaa ystävää hänellä ei ollut. Olen sittemmin tavannut uuden ihmisen, mutta en vielä osaa sanoa tästä suhteesta tarkemmin. Nautin siitä, että ihmisillä on ja saa olla ajatuksia ja ideoita, spontaaneja ajatuksia tekemisistä ja kiinnostusta erilaisiin asioihin. Kaikissa ihmissuhteissa on ylä- ja alamäkiä, ja niitä pitää yhdessä yrittää ratkoa. Jos kaikki on kuitenkin pelkkää raatamista ja tuskaa, niin sellaiseen ei kannata jäädä. Tai jos toinen kahlitsee ja tuhkahduttaa. Joten onnea kaikille onnellisesti eronneille!
Ero on täällä meneillään ja tuntuu et tästä ei ikinä selviä. Niin pahoja ajatuksia on mielessä että oikein pelottaa. Ajan kanssa varmaan piristyn, mitä nyt menetin elämäni rakkauteni.