Perheellinen,yksi lapsi ja mies.Yhdessä ollaan oltu 13-vuotta.Mies on vuorotyössä,joka vaatii veronsa,eli yhteistä aikaa ei ole.Miehellä on kyllä kolmenkin päivän vapaita,mutta ne tahtoo mennä muuhun kuin naiseen tai lapseen.
Kaupasta vaan hakee laatikollisen kaljaa,vetää ne naamaan,istuu yömyöhään netissä.Lämmittelee ielä 2-3 aikaan yöllä ruokia ja kolistelee,käy tupakalla hakkaa ulko-ovea.Joka säpsähykseen herään.
Sitten seuraavana iltana sama kalja-ralli.Perheensä kanssa ei viitsi tehdä mitään.Lapsi on kaverinsa kanssa aina ulkona.Ja minä koitan sille järjestää jotain mukavaa jos ei juuri silloin kaveria ole.
Minä pidän kodin puhtaana,teen lapselle ruuan,välipalat jne.Olen nukkunut eri huoneessa monta kuukautta jo.En halua mitään juoppoa viereeni.Sanoin sille että jos tota rataa jatkat niin katoppas meillä molemmilla on kohta uusi suhde.
Miehen reagointi oli se,että huusi en rupee sun kanssas nyt mitään parisuhdejuttuja puhuun kun ajan autoa.Sitten nokka kohti kauppaan,osti laatikollisen taas kaljaa.
Nyt se on ollut sairaslomilla.Muka kaatui töissä kylkensä.Ei tehnyt läheltä piti ilmoitusta ollenkaan työpaikkaan.Lääkärille valehteli ja töihin että kaatui kun oli sirkkelöimässä.
Kyselin että eikö kukaan muka töissä nähnyt kun kaaduit,niin ei ollut ketään paikalla.Kumma juttu kun tehtaassa työskennellään.Muka läheltä piti ilmotuksia ei saa tulla paljoa.
Ei se ole minulle edes kertonut miten kaatui,missä yhteydessä.Kyljessä vaan sellainen jälki.Olen niin väsynyt tuollaiseen mieheen.Olen jäänyt kaiken lisäksi työttömäksi.
Kiitos kun luitte vuodatukseni.Hyvää kesää!!
Kaupasta vaan hakee laatikollisen kaljaa,vetää ne naamaan,istuu yömyöhään netissä.Lämmittelee ielä 2-3 aikaan yöllä ruokia ja kolistelee,käy tupakalla hakkaa ulko-ovea.Joka säpsähykseen herään.
Sitten seuraavana iltana sama kalja-ralli.Perheensä kanssa ei viitsi tehdä mitään.Lapsi on kaverinsa kanssa aina ulkona.Ja minä koitan sille järjestää jotain mukavaa jos ei juuri silloin kaveria ole.
Minä pidän kodin puhtaana,teen lapselle ruuan,välipalat jne.Olen nukkunut eri huoneessa monta kuukautta jo.En halua mitään juoppoa viereeni.Sanoin sille että jos tota rataa jatkat niin katoppas meillä molemmilla on kohta uusi suhde.
Miehen reagointi oli se,että huusi en rupee sun kanssas nyt mitään parisuhdejuttuja puhuun kun ajan autoa.Sitten nokka kohti kauppaan,osti laatikollisen taas kaljaa.
Nyt se on ollut sairaslomilla.Muka kaatui töissä kylkensä.Ei tehnyt läheltä piti ilmoitusta ollenkaan työpaikkaan.Lääkärille valehteli ja töihin että kaatui kun oli sirkkelöimässä.
Kyselin että eikö kukaan muka töissä nähnyt kun kaaduit,niin ei ollut ketään paikalla.Kumma juttu kun tehtaassa työskennellään.Muka läheltä piti ilmotuksia ei saa tulla paljoa.
Ei se ole minulle edes kertonut miten kaatui,missä yhteydessä.Kyljessä vaan sellainen jälki.Olen niin väsynyt tuollaiseen mieheen.Olen jäänyt kaiken lisäksi työttömäksi.
Kiitos kun luitte vuodatukseni.Hyvää kesää!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksinkertainen kysymys: Miksi olet sitten tuollaisen sian kanssa jos noin paljon tyyppi aiheuttaa sulle tuskaa?
Älä vaan sano, että "no kun mä rakastan sitä."
Ei elämä ole noin mustavalkosta. Voi kun oliskin! Kun on vuosikaudet elänyt saman ihmisen kanssa, talous on vakaa, on oma koti, arki ja lapsi, ei se ole niin helppoa vaan lähteä tyhjän päälle katsomaan miten käy.
Ymmärrän alottajaa siinä mielessä, mut se on itellekkin ongelma, miten lähteä sinne tyhjän päälle. Paluuta kun ei välttämättä ole, jos elämä heittääkin lisää paskaa niskaan.
Eikä kukaan ole syntyessään paha ihminen, jokasella on syy käytökseensä. Jokasessa parisuhteessa on omat ongelmansa, ne vaan voi olla kovinkin erilaisia. Molemminpuolinen kyky ymmärtää toista, puhuminen ja toisen kuunteleminen, kuuluu ONNELLISEEN parisuhteeseen. Kun molemmat on vetäytyneet omaan nurkkaansa toimimaan samojen, pahaa oloa tuottavien/helpottavien rutiinien mukaan, on vielä vaikeampaa lähteä etsimään sitä yhteisymmärrystä.
Varmasti paljon tällaisia suhteita, niin surullista kun se onkin. Omasta itestä huolehtiminen, omat menot ja harrastukset helpottaa oloa, ja nostaa itsetuntoa, mut ei nekään silti välttämättä nosta sitä tarpeeksi jotta uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi.
etteköhän te YHDESSÄ ole saaneet suhteenne tuohon jamaan vuosien saatossa
Älä jatka suhdetta sen juopon kanssa enää yhtään kokonaista viikkoa.
Hanki kunnalta hätämajoitus itsellesi ja lapselle puolison alkoholiongelmaa perusteena käyttäen ja järjestä muuttoa varten tavarat valmiiksi pikkuhiljaa.
Soita pari kaveria kantoavuksi ja sitten lähdette.
Alkoholismia tuo kuulostaa olevan, valitettavasti. Ala perehtyä aiheeseen, suhde on miehen ja pullon välinen nyt, eikä sillä ole paljoakaan tekemistä parisuhteenne kanssa, tai mitä siitä on jäljellä.
Hae itsellesi apua ja irtaannu suhteesta, voit toki ehdottaa miehelle lähtiessäsi että kehotat tarkkailemaan juomista ja sanot että olet huolissasi, mutta paljoapa enempää ei voi tehdä koska tyypillistä on että kun ihmistä syytetään liika juomisesta, niin hänellä on raskaamman puoleinen kieltäymys päällä ja sokea piste, mitä varmemmin on alkoholismista kyse, niin sitä ärhäkkäämmin se "syytetty" tulee silmille kun asiasta mainitsee.
Mutta ..voit sanoa mitä ajattelet, jättää sitten vastuun hänelle ja jättää suhteen.
Tosin kannattaa katsoa sekin missä tilanteessa suunsa aukaisee, ei olisi ensimmäinen kerta kun alkoholisti mies humalassa tai krapulassa suuttuu liiankin lujaa kun asiasta mainitaan päin näköä. suunnittele siis ensin oma pakosi, sitten vasta heitä pelastusrengasta miehellesi ja pyydä häntä hakemaan apua juomisen lopettamiseen. jos ei parisuhteen takia, niin lasten tai tulevien lasten, tai vaikkapa ihan naapurin lasten tai edes koiran takia. Itsensä takia juoppo ei aluksi pysty tekemään mitään, vasta myöhemmin tulee kuvioon että itsensä takia on juomatta.
Kohtalosisar. Mieheni oli 12 vuotta komennustöissä. Hän lähti maanantaisin varhain aamulla ja palasi perjantaisin alkuillasta.
Tultuaan sisään hän käveli baarikaapille ja kaatoi väkevän drinkin, ehkä toisenkin.
Haki sen jälkeen kellarista vahvaksi tekemäänsä uuteolutta ja ehkä viiniä.
Rentoutui.
Lauantaisin touhusi alkuun lastemme kanssa jotka olivat ko. jakson alussa 14 ja 16 vuotta. Lähinnä kyse oli talon siivoamisesta.
Myöhempinä vuosinahan minä olin viikot yksin.
Tulin töistä lauantaisin iltapäivällä jolloin oli oikeastaan viikonlopun ainoa, normaali perhehetki.
Kaljoittelu jatkui. Saunan jälkeen tulivat kuvaan mukaan myös väkevät.
Ei miehestäni ollut mitään häiriötä mutta iltaisin, klo22:n jälkeen ei hänestä ollut kovin järkeväksi keskustelukiumppaniksi.
Itse nautin yhden, pienen pullon siideriä.
Sunnuntailounaaseen kuului vielä viiniä.
Jäätyään työttömänä kotiin 50 ikäisenä, aloitti mieheni jokapäiväisen naukkailun. Ei häiriöksi asti mutta eipä tuo ollut täysin selvinpäinkään.
Kyllä hän hoiti normaalit miehen tehtävät.
Joskus minä huomautin lauantaijuopottelusta mutta päivittäinen lipittely oli käytännössä täysin harmitonta.
Pelkäsin myös, että moittimisellani olisi ollut päinvastainen vaikutus.
Kaikki asiansa, omansa ja perhettä koskevat, mieheni hoiti aina mallikkaasti.
Parin päivittäisen lipittelyvuoden jälkeen mieheni huolestui itse kehityksen suunnasta ja kiersi kotona korkin kiinni.
Kiinni se on pysynytkin jo 10 vuotta.
En kokenut noita välivuosia mitenkään parisuhdetta koetteleviksi koska varsinaista haittaa minulle ei niistä ollut.
Nyt olen hyvilläni, etten ryhtynyt rähjäämään.
Elämä on mallillaan hyväkuntoisen, suurimman osan ajasta raittiin miehen kanssa.
Jouduin itse sairaseläkkeelle 10 vuotta sitten. Samaan aikaan mieheni jäi lopullisesti työttömäksi ja elelee nyt normaalilla mutta pienellä työeläkkeellä.
Tavan litania tuli tästäkin. Samansuuntaisia mutta samalla erilaisia kohtaloita lienee muitakin?
Oman elämänkokemukseni mukaan se ei yleensä pääty noin onnellisesti. Ilmeisen fiksu mies loppupeleissä kuitenkin kun sai korkin kiinni. Harvoilta se oikeasti onnistuu, olen läheltä nähnyt monta surullista tarinaa joista usea on päättynyt lopulta alkoholin suoraan tai epäsuorasti aiheuttamaan ennenaikaiseen kuolemaan :(
Ole kiitollinen kuitenkin vaikka välissä oli huonoja vuosia.
Sanomasi sisälsi oleellisen.
Mieheni poika-ajan kavereiden joukossa tapahtui jo varhain harvennusta ja yhteisissä tuttavissammekin oli varoittavia esimerkkejä.
Ulkoapäin katsoen uskomatonta mustasukkaisuutta, aviollista uskottomuutta, sairaalaan johtanutta väkivaltaa.
Yksikään noista miehistä ei ole ollut hengissä enää vuosikausiin.
Meillä ei esiintynyt mitään tuollaista mutta tuttavien lyhytikäisyys ilmeisesti säikäytti miestäni.
Hän sanoi itse ryhtyneensä pohtimaan jäljellä olevien päiviensä määrää ja sisltöä.
Lienen hieman hölmö koska silloin kun tilanne oli päällä niin en kokenut niitä vuosia huonoiksi. Mutta eivät ne mitään mukaviakaan olleet.
Ilmeisesti viikkojen poissaolot jotenkin pyhittivät kotona olemisen viikonloput.
Nyt minulla on ollut MIES kokoaikaisesti kotona yli 10 vuotta!
Toivon kohtalosisarille samaa!