Olen tuntenut poikaystäväni nyt lähes puolitoista vuotta ja olemme seurustelleet neljä kuukautta. Kun tapasimme pidin miestä itselleni täysin epäsopivana mutta ajan myötä olen huomannut miten lämminsydäminen, fiksu ja välittävä mies on. En tokikaan pidä miestä täydellisenä, mutta en ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani. Olen kyllä kivannäköinen ja fiksu, mutta luonteeni ei todellakaan ole helpoimmasta päästä lähinnä sen takia että minulla on kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mies tietää tästä ja on nähnyt minut masentuneena ja hypomaanisena ja hän on yrittänyt parhaansa mukaan auttaa minua. Tämän lisäksi minulla on lapsuuteni takia tunnehäiriöitä, jotka myöskin vaikeuttavat ihmissuhteitani. Miestä kohtaan olen välillä käyttäytynyt ihan hirveällä tavalla, yritän tietty käyttäytyä hyvin mutta välillä se on hankalaa. Olen myös miestä kohtaan ehkä vähän turhan kylmä, koska en uskalla laittaa itseäni peliin.
En siis ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani. Hän ansaitsisi niin paljon parempaa, hän ansaitsisi iloisen, fiksun ja välittävän naisen joka ei pelkää näyttää tunteitaan. Miten minunlaistani voi kestää parisuhteessa? Kokoajan pelkään että mies jättää minut, en tosin ole sanonut tätä hänelle sillä en halua hänen pitävän minua säälittävänä ja roikkuvana. Eikä minulla todellakaan ole mitään oikeaa syytä epäillä, että mies olisi jättämässä minua tai pettäisi minua. Tajuan kyllä, että minun pitäisi vain olla onnellinen siitä että olen löytänyt tällaisen miehen - ja tietty olenkin - mutta en vain onnistu pääsemään eroon näistä ajatuksista. Jos vain pääsisin eroon tästä irrationaalisesta pelosta voisin olla miehelle paljon parempi nainen, voisin näyttää hänelle että minäkin olen välittävä ja hyvä ihminen. Tällä hetkellä en vain uskalla.
Miten pääsisin eroon riittämättömyyden tunteesta ja oppisin luottamaan siihen, ettei mies jätä? Miten olen pilaamatta tätä? Miten parannan itsetuntoani sen verran, että voin uskoa olevani tämän miehen arvoinen?
En siis ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani. Hän ansaitsisi niin paljon parempaa, hän ansaitsisi iloisen, fiksun ja välittävän naisen joka ei pelkää näyttää tunteitaan. Miten minunlaistani voi kestää parisuhteessa? Kokoajan pelkään että mies jättää minut, en tosin ole sanonut tätä hänelle sillä en halua hänen pitävän minua säälittävänä ja roikkuvana. Eikä minulla todellakaan ole mitään oikeaa syytä epäillä, että mies olisi jättämässä minua tai pettäisi minua. Tajuan kyllä, että minun pitäisi vain olla onnellinen siitä että olen löytänyt tällaisen miehen - ja tietty olenkin - mutta en vain onnistu pääsemään eroon näistä ajatuksista. Jos vain pääsisin eroon tästä irrationaalisesta pelosta voisin olla miehelle paljon parempi nainen, voisin näyttää hänelle että minäkin olen välittävä ja hyvä ihminen. Tällä hetkellä en vain uskalla.
Miten pääsisin eroon riittämättömyyden tunteesta ja oppisin luottamaan siihen, ettei mies jätä? Miten olen pilaamatta tätä? Miten parannan itsetuntoani sen verran, että voin uskoa olevani tämän miehen arvoinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Miten minunlaistani voi kestää parisuhteessa?"
jos hän on masokisti?
"Olen kyllä kivannäköinen ja fiksu, mutta luonteeni ei todellakaan ole helpoimmasta päästä lähinnä sen takia että minulla on kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö."
"En siis ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani."
Useimmille miehille kelpaa nätti tyttö kumppaniksi vaikka hänellä olisikin jonkin sortin mielenterveysongelmia. Joku skitsofrenia tai muu eritäin vakava sairaus olisi kuitenkin stoppi suurimmalle osalle. Bibon, lievästi/keskivaikeasti masentuneen kanssa tulee monesti vielä riittävän hyvin toimeen.
Miehen on todellisuudessa huomattavasti vaikeampi päästä parisuhteeseen, joten he ovat myös valmiita sietämään vastapuolen heikkouksia ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Vastaavat ongelmat miehellä aiheuttavat usein naisen häipymisen.
Mä oon ollut aiemmin kiltti nainen ja miehet ei tykkää kiltistä. Kai ne haluaa topakan ja kauniin. Toisaalta jos ongelma on paha, niin mies voi rasittua. Lisääkö stressi mielestäsi ongelmaa?
Anteeksi. Siis en tarkoita että mielialahäiriö olisi "ongelma". Mutta siis jos tulee sellainen kiukkuisempi tuuli tai menevä.
Sanotaanko näin, että suurin osa ihmisistä ei edes huomaa minussa mitään outoa, osaan nimittäin pitää asiani hyvin pään sisällä enkä mitenkään kontroloimattomasti raivostu tms. Ainut, minkä kontroloinnin kanssa on toisinaan ongelmia on vaikea masennus, mutta sekin tosiaan tulee ja menee vähän miten sattuu. Toisinaan voi mennä kuukausiakin ilman mitään oireita, tai saattaa olla niiden kuukausien aikana muutama päivä kun ei jaksaisi yhtään, mutta se nyt on ehkä ihan normaaliakin.
Esimerkiksi ystävyyssuhteisiini sairauteni ei muuten vaikuta kuin siten, että toisinaan vaikutan paljon etäisemmältä enkä välttämättä jaksa tavata ketään ja toisinaan menee vähän turhan lujaa. Parisuhteessa en ole aiemmin ollut, minkä takia varmaan olenkin niin epävarma siitä, voiko mies tosissaan olla OK asian suhteen. Helpompaahan se olisi "normaalin" ihmisen kanssa seurustella.
Oletko terapiassa sairautesi takia? Juttele terapeutille, hänellä voi olla työnsä kautta näkökulma asiaan. Potilasyhdistyksestä voisit myös löytää vertaistukea. Ks. http://www.mielenterveyshelmi.fi/ (mielenterveyskuntoutujien yhdistys). Voit osoittaa miehelleskin että välität hänen olostaan esimerkiksi ottamalla selvää omaisille tarkoitetuista tukipalveluista. Älkää jättäkö itseänne yksin asian kanssa, kun sairautesi on hankalassa vaiheessa.