Te, jotka olette antaneen uskottomuuden anteeksi, kertokaa miten sen teitte? Mitä se teiltä vaati? Onnistuiko?
Anteekianto - onko mahdollista?
Hardest Word
37766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Voi hyvänen aina. Nämä valvotut yöt taitavat ottaa veronsa. Eli kyse on tietysti anteeksiannosta.
Mitä tarkoittaa antaa anteeksi? Sitäkö, että pettäminen ei enää ikinä haittaa yhteistä seksiä? Vai sitä, että asia v*ituttaa ainoastaan joka toinen viikko eikä enää päivittäin? Sanoisin, että anteeksi voi toki antaa, mutta se on pelkkää sanahelinää. Jos kumpikin on ollut toistensa ensimmäinen ja toinen rikkoo tämän erityisyyden, niin ei sellaista voi unohtaa. Seksissä ei ole mitään erityisen hienoa tällaisen jälkeen. Vuosia on kulunut eikä se siitä miksikään muutu.
Olet oikeassa, kun tuon erityisyyden rikkoo, niin sitä ei vaan voi unohtaa koskaan. Ja vielä oikeassa olet seksin suhteen, se muuttuu joksikin muuksi, siitä häviää aito tunne. Aito tunne, jota ei sieltä pornosivuilta koskaan löydä, on kahden ihmisen välillä vain rakkaudesta syntynyt, kun toinen on tuon aitouden uskottomuudellaan pilannut, niin eräällä tavalla tuntuu kuin olisi huoran kanssa. Aitous ja puhtaus on kadonnut, eikä sitä enää oikein tahdo löytää, kun ei sinne toisen pään sisään pääse kurkistamaan tai vaikka pääsisikin, niin valehtelullaan on satuttanut ja vienyt uskottavuuden itseltään. Ikävää, mutta suhtaudun aina pettäjän puheisiin varauksella, onneksi ei vielä ole pystynyt valehtelemaan, sanahelinällä, että rakastaa minua. Näkeehän sen silmistä, että välitilassa eletään ja jos ei pysty niitä kolmea sanaa enää sanomaan, ratkaisu on sitten tehtävä itse.
Edelliseen: "niin eräällä tavalla tuntuu, kuin olisi huoran kanssa". Olen ihan samaa mieltä sillä täsmennyksellä, että sananmukaisesti huoran kanssa sitten ollaan ihan oikeasti. Ei asia kaunistelemalla miksikään muutu, vaikka itsekin haluaisi asiaa vaaleanpunaisten lasien läpi katsoa.
Annoin aina anteeksi miehille 33 ikään saakka. Mutta jokainen kerta niistä oli turha ja huono vaihtoehto. Ja miehet mokasivat pahasti, jättivätkin. En toki sano jos on joku poikkeus, mut minun kohdalla näin. Varmaan vaan naureskelivat että oon tyhmä.
Sanotaan että vaikka antaa anteeksi, ei voi koskaan unohtaa. Siinä on totuus.
Miksi sinun tulisi antaa anteeksi ?
Jos toinen rikkoo yhteisen sopimuksen (uskollisuuslupauksen).
Teidän välinen sopimus raukeaa ja tulee mitättömäksi .
Teidän mielestäni tulisi tämän jälkeen yhdessä tehdä uusi sopimus ,
uuden tilanteen mukaisesti
Sopimuksessa tulisi ilmetä teidän molempien tahto jatkaa yhdessäoloa,
vailla uskollisuuslupauksia toisianne kohtaan.
Tämän jälkeen olette kumpikin irtisanoneet vanhan sopimuksen ja suostuneet
elämään yhdessä uskottomuusuhan alla.
Avo-avioliitot tai muut seurustelusuhteet perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin.
Erikseen on velvoitteet omia jälkeläisiään kohtaan .
Muuten kaksi aikuista ovat vapaita uskollisuusvelvotteista ja muista keskinäisistä
yhdessäolovelvotteista yhteiskunnan taholta.
Ainoastaan lain kirjaamat velvotteet koskevat kaikkia täysikäisiä aikuisia.
Avio-avopari saa vapaasti päättää yhdessäolon säännöt ja niiden
noudattamiset .
Lupaukset raukeavat heti ,jos toinen osapuoli rikkoo annetun lupauksen.
Tämän jälkeen ei tule palata entiseen, vaan tulee löytää uuden tilanteen
mukainen ratkaisu yhdessäololle .Ero tai uusi sopimus muuttuneen tilanteen
mukaisesti Kun uskottomuus kokemus on kirjattu sopimukseen mahdolliseksi.
On turha vaatia puolisoa jolla on jo näyttöä uskottomuudesta pakkokeinoin uskolliseksi. Anteeksianto on yksi vallan väline .
Anteeksianto ei poista uskottomuudesta aiheutuvaa epäluuloa toista kohtaan.
Uusi sopimus on molempia kohtaan ihmisarvoisempi ja totuudenmukaisempi.
Tälläin uskollisuus ei voi enää olla yhdessäolon perusta vaan halu elää
yhdessä uskottomuuskokemuksesta huolimatta.
Jos, tämä halu puuttuu on parempi erota, kuin antaa anteeksi uskottomuutta.
Uskottomuutta ei tarvitse antaa anteeksi lainkaan, vaan tulee jatkaa suhdetta
yhteisestä halusta muuttuneen tilanteen ja tosiasioiden mukaisesti.
Olipa hyviä ajatuksia. "Tämän jälkeen ei tule palata entiseen, vaan tulee löytää uuden tilanteen mukainen ratkaisu yhdessäololle"-lause sai minut miettimään parisuhteen sääntöjä omassa suhteessanikin. Varsinaista fyysistä pettämistä ei meillä ole ollut, mutta törmäämme toistuvasti näkemyseroihin, mitä suhteessa on soveliasta tehdä, ja mitä ei. "Tilanteenmukaista ratkaisua yhdessäololle" tässä kovasti yritetään etsiä. Välit eivät koskaan palaa entiselleen, luottamus on hukassa ja pettymyksentunteet jäytävät mieltä koko ajan. Silti molemmilla on olemassa vielä halu olla vielä yhdessä. Uudet pelisäännöt on vielä sopimatta.
Voi hellan duudelis. Että oikein näkemyseroja suhteessa. Koe ensin oikea pettäminen ja tule sitten uudelleen kirjoittamaan tänne. Luottamuksen voi pettää monella tavoin, mutta kyllä se m*ulkku toisen sisällä ym. piehtarointi jättää jälkensä mieleen. Se taas vaikuttaa millaisena seksikumppanina toisen näkee ja seksi on melkoisen iso osa normaalia parishdetta. On toki näitä joille seksi on pieni osa ja istutaan vierekkäin telkkarin ääressä toisiaan kädestä pitäen tai keskustellaan filosofisista näkemyksistä. Ei kaikkia ajatuksiaan muutenkaan kannata paljastaa. Olisi monen suhteen loppu jos kaikki pään sisällä olevat "pimeät" puolet jaettaisiin kumppanin tietoon. Teot merkitsevät, eivät ajatukset.
Anteeksianto on mahdollista vain, jos pettäjä tunnustaa, katuu, hyvittää ja kertoo asiat ja tapahtumat avoimen rehellisesti. Jos joku tai kaikki näistä ei toteudu, petetyn mieleen jää jatkuva epäilys, eikä liitto ilman aitoa keskinäistä luottamusta onnistu onnelliseksi muuttumaan.
Annat anteeksi, mutta se anteeksianto loppuu, tai peruuntuu, jos etvoi luottaa sen ihmisen sanoihin ja tekoihin, jolle anteeksiannoit. Jo onnistunut anteeksianto katoaa ja muuttuu taas epäluottamukseen, samalla menneet. jo anteeksinnetut tapahtumat katkeroittavat uudestaan. Eli anteeksianto on mahdollinen vain, jos puoliso toimii anteeksiannon arvoisesti ja on siten sen ansainnut.
Fiksuja ajatuksia sinulla. Mutta miten pettämisen voi hyvittää? Mitä tarkoitat sillä? Onko se sitä, että pettäjä tekee kaikkensa, että toisella olisi hyvä olla? Että pettäjä muuttaa käytöstään? Mulle tulee hyvittämisestä mieleen silkka materia.
Pahat teot voi hyvittää yhtä suurilla tai vielä suuremmilla hyvillä teoilla. Materia voi olla yksi sellainen, mutta todellinen hyvittäminen tarkoittaa, että pettäjä alkaa ottamaan puolisonsa tunteet, ajatukset ja mielipiteet huomioon ja alkaa osoittamaan oikeanlaista kunnioitusta ja arvostusta tätä kohtaa. Ei valehtele puolisolle, ei toimi puolison selän takana, ei arvostele puolisoaan vaan oppii keskustelemaan avoimesti ongelmista, kuten aikuinen, ei jätä huomioimatta toisen ihmisen tarpeita, vaan kunnioittaa niitä ja antaa tilaa. Niinkuin eletään oikeassa, hyvässä, rakastavassa ja toista kunnioitttavassa parisuhteessa. "Toimi lähimmäistäsi kohtaan kuten haluat itseäsi kohtaan toimittavan".
Tiedän, että tie on pitkä, aika monella pettäjällä ei ole henkisiä resursseja eikö kykyjä tähän, siis kasvaa aikuiseksi. Minäkin olen siksi ex, mutta nyt osaan vaatia uudelta kumppanilta enemmän kuin entisessä avioliitossani.
Mielestäni toinen ei voi hyvittää tai lahjoa kumppaniaan pettämisen kautta.
Pettämistä ei siis voi mitenkään hyvittää hyväksi kokemuksesksi.
Suhde on aina muuttunut ja usein eroaminen on ainoa mahdollinen tapa
päästä eroon myös uskottomasta kumppanista..
Kahdenkeskeiset välit eivät koskaan enää ole ennallaan uskottomuuden jälkeen.
Uskottomuutta on turha antaa anteeksi .Sellainen olisi vain pettämistä itseään
kohtaan samoin petettyä.Uskottomuus nukkuu samassa vuoteessa.
Kaikkein paras mahdollisuus on pariskunnilla jatkaa eteenpäin ,kun sitoomus
uskollisuudesta puretaan koko suhteesta ja jatketaan eteenpäin aiemmin mainitsemani uskottomuusuhan alla .Pariskunnan omasta halusta ja tahdosta
jakaa mahdollisesta uskottomuudesta synytvät ristiriidat jatkossakin keskenään.
Eroaminen on mielestäni paras vaihtoehto ,jos uskottomuus kummittelee vielä
välissänne parisuhdeterapian jälkeen ja tapahtumasta on kulunut vuosi.
Suhde menee aina kuralle uskottomuuskokemuksen jälkeen .
Ainoa parantava lääke tähän vaivaan on sallia uskottomuuden mahdollisuuden
kohtaavan uudelleen suhdettanne yrityksistä huolimatta .
Samoin sopimus uskollisuudesta raukeaa kummaltakin puolelta .
Ei ole syytä vaatia uskollisuutta suhteessa ,jossa uskottomuus on jo
todistettu haittaavan välejänne. ja on olemassa oleva tosiasia.
Vuosi on lyhyt aika pitkäaikaisessa (about noin yli 15v) liitossa, eilä siinä ajassa ei ehkä päästä vielä yli. Mutta siinä ajassa pitäisi jo tietää, onko mahdollisuudet olemassa. Jos on, jon näkee mahdollisuudeet, silloin kannattaa jatkaa yrittämistä,
Tiedän ainakin yhden petetyn vaimon joka uskoo miehensä kertoneen kaiken tapahtuneista ja katuvan ja jättäneen kakkosensa. Nainen yrittää kovasti taas uskoa mieheensä ja toivoa yhteisen tulevaisuuden olevan parempi. Hän on kertonut monille että mies on nyt avoin ja rehellinen ja kertoo kaiken mitään salaamatta. Totuus on kuitenkin että mies valehtelee yhä kaiken ja jatkaa puuhiaan. Uskon että näin on useissa tapauksissa joissa mies ns. katuu ja yrittää hyvittää tekojaan ja muuttua. Koira ei pääse karvoistaan.
Petyt vielä, jos noin olisi, todista vaimolle tuo väitteesi.
Miksi et kerro asiaa vaimolle? Etkö itse vastaavassa tilanteessa haluaisi tietää?
Yllättävän moni jatkaa salasuhdettaan, vaikka vaimolle muuta vannoo ja kertoo. Asiat vaan salataan paremmin. Koira ei karvoistaan helposti pääse. Siiihen ei auta vaimon tahto vaan pitää löytyä miehestä itsestään se tahto. Valitettavaa, mutta hyvin usein totta. Haluaisitko sä tietää, jos sun mies jatkaa touhujaan lupauksistaan huolimatta?
Tilanteessa, jossa pettäjä on jäänyt kiinni vaaditaan myös kakkoselta selkärankaa! Fiksu kakkonen ei jää notkumaan ja odottelemaan salasuhteensa jatkumista vaan viheltää pelin poikki.
Antaakaa edes hetkeksi perheelle tilaa selvittää ongelmaansa!
Vaimo haluaa uskoa valehtelevaa miestään, hänelle ei kannata kertoa.
anti olla, olet kenties väärässä. Ei vaimo "halua uskoa", vaan ehkä oikeasti uskoo. Kuten luottavainen, hyvä ihminen toimii niin, että uskoo oman puolisonsa sanaa. Kärynnyt, jatkava pettäjä on vain oppinut paremmaksi valehtelijaksi, siksi vaimo uskoo. Kerro ihmeessä, sillä useimmat meistä hyvistä ja luottavaisista ihmisitä antavat ensimmäisen kerran anteeksi, mutta eivät enää toista.
Tämä vaimo ei uskonut viimekään kerralla kun mies jatkoi petostaan eikä varmasti usko tälläkään kertaa. Kumman luja luottamus hänellä on mieheen joka pettää joka välissä ja joka on jäänyt jo ties kuinka monennetta kertaa kiinni. Mutta vaimo vaan ei usko vaikka kerrotaan. En kerro enää.
Mitäs vaimon sinun mielestäsi sitten pitäisi tehdä? Kuulostaa siltä, kuin joku taas toivoisi vaimon pistävän miehen pellolle ja kun näin ei tapahdu, niin aletaan arvostella. Kuten alempana joku kirjoittaa, niin se on täysin oma valinta mitä tekee.
100% anteeksianto on mahdollista, unohtaminen 99.99%:iin asti on mahdollista. Kaikki on mahdollista.
Kaikki vaatii aikaa, tilaa ja voimavaroja. Et voi päättää tai luvata asioita, voit vain haluta edetä oikeaan suuntaan ja lopulta "asiat tulevat sinulle"... ennemmin tai myöhemmin. Ihmiset, jotka ottavat näitä asioita esiin yhä uudelleen ja uudelleen joko täällä tai omassa parisuhteessaan eivät vielä ole päässeet asian kanssa yhtään mihinkään. He voivat olleet päättäneet antaa anteeksi, luvanneet unohtaa jne... mikä on hieno juttu, sillä he ovat valinneet oikean suunnan mihin lähteä mutteivät ole vielä kulkeneet mihinkään. Mutta, ennen kuin nämä asiat on tulleet heille, niin kaikki lupailut ja päättämiset on hölynpölyä.
Vaatii kasvamista ja oikeasti oman minuuden syvimpien juttujen kanssa pelaamista big time, että tuohon oikeasti pystyy.
Vanha parisuhde on sellaisenaan pettämisen myötä loppu. Joillekin se on onni, toisille katastrofi. Uuden suhteen pitää perustua ihan samoihin moraalisääntöihin kuin kaikki muutkin suhteet. Siinä, että pettämisen jälkeen lähdettäisiin jatkamaan uuteen, aikuisempaan ja kypsempään suhteeseen joillain ihmekumma väljillä moraalisäännöillä ja "pettämisvarauksin" ei ole mitään järkeä. Mikä ihmeen parisuhde tuollainen on - joku parempi kuin ei mitään - juttuko?
Jos oikeasti rakastaa toista, niin sitten on vain mentävä itseensä ja päästävä pisteeseen missä ihmisten merkitys ylittää tällaiset asiat. Jos toinen pettää sinua uudelleen, niin hän ei alun alkaenkaan kuulu parisuhteeseen kenenkään kanssa.
Pettämisestä voi selvitä! Ja parisuhde voi jopa parantua...
Voit antaa anteeksi vain, jos ensin itse käsittelet asian omassa päässä ja VAHVISTUT IHMISENÄ niin paljon, että pystyt ottamaan riskin uudelleen - Eli tiedät, että olet niin vahva, ettei TOINEN IHMINEN JA PETTÄMINEN EI VOI ENÄÄ SATUTTAA SINUA. Ja että selviäisit, jos pettäminen tapahtuisi uudestaan.
Lisäksi sinun pitää USKOA SIIHEN IHMISEEN ja suhteeseenne. Pitää olla toivoa ja jonkinlainen sisäinen ääni, joka sanoo, että tulevaisuutta on. Lisäksi sinun pitää astua ulos kulttuurillisesta pettämisen merkityksestä ja sen pahuudesta ja nähdä se biologisena tai psykologisena ilmiönä enemmän kuin jonakin vikana sinussa tai siinä toisessa ihmisessä. EROITA IHMINEN TEOSTA.
Muistathan, että KAIKKI ME TEEMME VIRHEITÄ. Ja virheistä opitaan. Haluaisitko itse TOISEN MAHDOLLISUUDEN, jos tekisit virheen ja loukkaisit rakastamaasi ihmistä? Haluaisitko toisen mahdollisuuden HYVITTÄÄ ja osoittaa rakkautesi? Haluaisitko, että sinut leimataan pahaksi ihmiseksi yhdestä virheestä?
ANNA ANTEEKSI vasta kun oikeasti olet antanut. Anteeksi anto auttaa sinuakin pääsemään irti peloistasi ja kivustasi.
TEE PÄÄTÖS. Jatkatko vai etkö jatka. Jos haluat jatkaa suhdetta, ALOITA SE PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ. Jos jäät vatvomaan pettämistä tulevissa riidoissa, se ei auta kumpaakaan. Kumppanisi todennäköisesti on jo kärsinyt sisällään enemmän kuin uskotkaan... Vatvominen myös tarkoittaa, ettet ole oikeasti antanut anteeksi -> et ole vahvistunut tarpeeksi jatkamaan suhdetta.
OPETTELE LUOTTAMAAN. Luota ensimmäisenä itseesi. Että sinä kyllä selviät jos sama tapahtuu uudestaan. Taivas ei tippunut niskaan ensimmäisellä kerralla, ei se tipu toisellakaan - päin vastoin, toisella kerralla tiedät ettet tule ottamaan sitä raskaasti tai henkilökohtaisesti, vaan se on kumppanisi menetys. Kun et enää pelkää pettämistä, pystyt luottamaankin. Tämä EI tarkoita että hyväksyisit pettämisen - päin vastoin, nyt tiedät että se on tekona asia, jota et enää halua elämääsi ja jota et voi hyväksyä parisuhteessa ja ilmaiset sen selkeästi kumppanillesi. Et vain enää pelkää sitä.
VAHVISTA OMAA JA KUMPPANIN ITSELUOTTAMUSTA. Vahva ja itseään kunnioittava ihminen ei petä eikä loukkaa toista ihmistä. NAINEN: Kehu miehesi hyviä piirteitä valittamisen sijaan. Osoita hänelle rakkautta ja luottamusta. Jos et ole oikeasti vielä antanut anteeksi ja syyttelet häntä ja moitit, itsetunto alenee ja hän lähtee etsimään sitä muualta. Se ei ole oikein, mutta todennäköisesti tekisit niin itsekin, jos joutuisit kuuntelemaan sitä usein. Jos olet oikeasti antanut anteeksi, vahvistunut ihmisenä ja et enää anna pettämiselle valtaa loukata sinua, osaat nyt iloita uudesta mahdollisuudesta rakentaa entistä parempi parisuhde - mahdollisuudesta luottaa rehellisemmin - mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä - siitä, että olet selvinnyt voittajana yhdestä parisuhteen kovimmista haasteista, paljon pahempaa ei voi olla olemassakaan! :)
Onnea kaikille petetyille matkalle kohti paranemista ja vahvistumista :)
kiitos, sain viestistäsi paljon ajateltavaa. olen työstänyt mieheni uskottomuutta yli vuoden ja aina vaan junnaan paikoillaan, toki olen edistynytkin, mutta yhä edelleen sattuu kyllä päivittäin, ja itkuakin tulee liki joka viikko. rakastan miestäni nyt jopa enemmän kuin ennen, ja parisuhteemme on kaikin puolin parempi kuin ennen, kunpa tämän olisi voinut saavuttaa jotenkin muutoin, kuin tällä helvetillisellä traumaattisellakin teolla.
Sama keissi työstettävänä täälläkin. Vedet tulee silmiin onneksi harvoin, mutta onhan se tunne ja tuska yhtä repivää. Parisuhteemme on myös parempi nyt kuin koskaan, kun ei vain yksin rakasta. Haluaisin unohtaa sen painajaisen ikiajoiksi ja niin traumaattinen kokemus se olikin, että luonto on hoitanut paljon siitä ajasta täysin unohduksiin eli on aivan selviä mustia aukkoja. Aluksi toivoin, että se kakkonen kokisi tämän saman tuskan, mutta ei sentään. En toivo tätä edes pahimmalle vihamiehelle, sillä heikommalla menee mielenterveys. Toivon, että pettäjät ja kakkoset kuolevat sukupuuttoon ja media lakkaa mainostamasta salasuhteita parisuhteen kivana pikkupiristeenä. Eiköhän tämänkin perheen kriisin satoa korjata vasta siinä vaiheessa, kun omat lapset alkavat kunnolla parisuhteilemaan.
näitä mustia aukkoja löytyy itseltänikin, kävin pari viikkoa sitten ystäväni kanssa eräässä liikkeessä, sanoin hänelle ovella, että kiva käydä kun en ennen ole kys.liikkeessä käynytkään. ystävälläni pyörähti vedet silmiin ja hän sanoi "olet käynyt, reilu vuosi sitten" muistinhan minä sitten että käyty on jossain, mutta en muista yhä edelleenkään käyneeni siinä liikkeessä (4 päivää mieheni tunnustuksen jälkeen)
ja kyllä media saisi lakata ihannoimasta uskottomuutta, ja seksiäkään ei tarvitsisi tuputtaa joka tuutista. jotenkin tuntuu että uskottomuudesta annetaan sellainen mielikuva, että sillä se elämä paranee, ja eikä se sitä petettyäkään NIIN paljoa haittaa, todennäköisesti petetty oppii olemaan enemmän pettäjän toiveiden mukainen (ulkoisesti ja sisäisesti) mutta kun ei se ihan noin mene.
kunpa tämän voisikin unohtaa, mutta ei se unohdu, ja ehkä hyvä niin, jospa tämän muistaminen auttaa pitämään parisuhteen paremmassa kuosissa, ja estää tekemästä samoja virheitä uudelleen.
Kylläpä te kolme naista suhtaudutte petokseen ihan eri tavalla kuin miehet tai ainakin minä. Millä parisuhteesta saa paremman, kun nainen pettää. Sehän on miehelle valtava häpeän paikka. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä asiasta. Jos mies pettää, hän on munillaan ajatteleva itsekäs sika. Jätä se sika jne. Jos taas nainen pettää, mies on kohdellut tätä huonosti ja suhde voi jatkua, jos mies antaa huomiota ja ihailua enemmän. Nainen kun on riippuvainen muiden huomiosta. Mies rakentaa itsetuntonsa itse, naisen itsetunnon rakentavat muut. Karrikoiden.
No, en tiedä, mutta ajattelepas pystyisitkö petettynä miehenä olemaan se pettäjä uudessa suhteessa? Millaisia ajatuksia liikkuisi mielessäsi? Miten pystyisi sietämään itseänsä, kun itse petettynä kävi läpi koko tuskan ja sitten satutti uutta puolisoaan aiheuttaen saman tuskan toiselle? Millainen on tuollainen mies? Empatiakyvytön? Aivoton? Kylmä pelaaja? En voi ymmärtää, että kun itse on kokenut pettetyksi tulemisen tunteen, niin voi sen toiselle aiheuttaa eläen vuosia kaksoiselämää. Mikä on tuollainen ihminen?
Luulin antaneeni anteeksi mutta tekonsa seurasi kuin varjo, ja ne toistui.
Voi hellanlettas...!?
"Glean", "Katse peiliin ?" ja "tänään-onnellinen" taitavat olla paitsi samam ihminen, niin se parantumaton pettäjä osapuoli.
Todella typeriä ajatuksia nämä:
"Teidän mielestäni tulisi tämän jälkeen yhdessä tehdä uusi sopimus , uuden tilanteen mukaisesti. Sopimuksessa tulisi ilmetä teidän molempien tahto jatkaa yhdessäoloa, vailla uskollisuuslupauksia toisianne kohtaan. Tämän jälkeen olette kumpikin irtisanoneet vanhan sopimuksen ja suostuneet elämään yhdessä uskottomuusuhan alla."
"Kaikkein paras mahdollisuus on pariskunnilla jatkaa eteenpäin, kun sitoomus uskollisuudesta puretaan koko suhteesta ja jatketaan eteenpäin aiemmin mainitsemani uskottomuusuhan alla. Pariskunnan omasta halusta ja tahdosta jakaa mahdollisesta uskottomuudesta synytvät ristiriidat jatkossakin keskenään."
" Että sinä kyllä selviät jos sama tapahtuu uudestaan. Taivas ei tippunut niskaan ensimmäisellä kerralla, ei se tipu toisellakaan - päin vastoin, toisella kerralla tiedät ettet tule ottamaan sitä raskaasti tai henkilökohtaisesti, vaan se on kumppanisi menetys."
MIKSI pitäisi elää uskottomuusuhan alla!? Uskottomuutta ei yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä eikä sellaisen ihmisen kanssa ole mitään syytä jatkaa, jonka pettämiseen pitää varautua hyväksymällä sellainen jo etukäteen.
"Tänään-onnellinen" vastaa:
Ajattelinkin että joku ottaisi kirjoitukseni noin. Pointtini ei ollut, että pettäminen on asia joka pitää hyväksyä ja petetyn pitää muuttua, tai että uskottomuusuhan alla pitää elää.. Ei. Vaan ajatukseni oli, että petetyn pitää OMAKSI HYVÄKSEEN päästää irti tapahtuneesta ja lopettaa uhrina oleminen, jotta hän voi ihmisenä vahvistua ja oppia käsittelemään vastoinkäymisiä - Miten meitä kohdellaan, on pitkälti kiinni siitä, kuinka annamme itsemme tulla kohdelluksi. Kun petetty ihmisenä vahvistuu, hän oppii sanomaan itselleen "Minua ei kohdella näin, enkä hyväksy pettämistä tekona".
Koko kirjoitukseni pettämisestä selviytymisestä ja anteeksiannosta koski tilannetta, jossa pettäminen, suuri virhe, on tapahtunut kerran. Kun petetty ihmisenä vahvistuu, hän voi halutessaan antaa kumppanilleen toisen mahdollisuuden, mutta on itse tavallaan niin asian yli että pystyy ottamaan riskin luottamiseen ja petetyksi tulemiseen, mutta tietää että osaa olla tarpeeksi rohkea irroittautumaan kumppanista ja suhteesta, mikäli pettäminen tapahtuu uudelleen. Tässä on siis kyse ITSELUOTTAMUKSESTA jonka kautta oppii luottamaan myös muihin. "Minä kyllä kestän, mutta jos töppäät uudelleen, se on sinun menetyksesi".
Spekuloit, että olisin itse oikeasti pettäjä. On totta, että viestistäni voisi helposti aistia sympatiaa pettäjää kohtaan. Kyllä, tunnen sympatiaa myös pettäjää kohtaan, koska olen itsekin tehnyt elämässäni virheitä ja huonoja päätöksiä, kuten varmaan jokainen. En vain haluaisi tulla leimatuksi huonoksi ihmiseksi niiden takia.
Minua petettiin n. 8 kk sitten. Alussa kierin itsesäälissä, raivossa, kyyneleissä.. Mies rukoili minut takaisin. Huonosta itsetunnosta otin hänet takaisin, koska hän osasi sanoa kaikki ihanat asiat minulle jotka aina olisin halunnut kuulla. Kännissä/riidellessä tuli muutama yhteenotto pettämisestä. Halusin häneltä osoituksia katumisesta, halusin että hän eheyttää minut. En luottanut ja se tuhosi suhdetta enemmän. Mies ymmärsi, etten voi luottaa, mutta se söi silti molempia. Yritin ja yritin luottaa HÄNEEN. Kunnes ymmärsin.. etten luottanut itseeni. Ajattelin koko ajan, että jos hän pettäisi uudestaan, maailmani tuhoutuisi. Ehkä masentuisin, yrittäisin itsemurhaa tms.. Olinko niin heikko? Voisinko olla vahvempi?
Tutkin itseäni. Tiesin että minussa on se vahvakin puoli. Miksi aina annoin heikolle puolelle vallan? Miksi annoin itseni kieriä itsesäälissä ja olla uhri - luvan kärsiä koko ajan? Vihdoin tajusin, että minun piti tehdä TIETOINEN PÄÄTÖS ottaa itseä niskasta kiinni. Tutkiskelin sitä vahvaa puolta itsessäni. Hemmetti soikoon, mähän oon oikeesti ihan pirun kova mimmi. Mikä on pahinta mikä voi tapahtua? Että mies pettää uudelleen? No, selvisin ekasta kerrasta. Ehkä toinen kerta osoittaisi minulle, että mies on läpimätä.. No, sitten ainakin tietäisin totuuden. Entäpä jos ei enää petäkään? Ehkäpä minulla onkin käsissäni jotain, joka kestää yli pahimmankin... Kun vihdoin 100%:sti tajusin, että MINÄ SELVIÄN MISTÄ VAAN, aloin luottaa en vain itseeni vaan myös kumppaniini.
Vielä selvennän.. En siis missään nimessä hyväksy pettämistä ja nyt tiedän sen paremmin kuin koskaan. Jos mieheni tekee saman uudestaan, jätän hänet välittömästi, koska nykyään ARVOSTAN ITSEÄNI niin paljon enemmän ja pystyn LUOTTAMAAN ITSEENI siinä mielessä etten heikkoudestani ota häntä takaisin.Tämän takia voin luottaakin häneen, koska tiedän ettei hän voi enää satuttaa minua pettämällä.
Kai nyt silti jokainen saa halutessaan elää myös uskottomuusuhan alla .
Täysin pariskunnan oma asia haluavatko jatkaa puolison uskottomuuden
jälkeen tietoisina heidän voivan kohdata uuden uskottomuustilanteen ,
molempien puolisoiden taholta .
Emme voi päättää tai vaaatia mitä he haluavat suhteessaan tehdä .
Silloin ,kun uskottomuus on tullut kuvioihin .
Puolisot vaivat halutessaan muuttaa sopimusta .
He voivat elää uskottomuusuhan allla ,jos niin haluavat jatkaa ja päättävät
mitä tekevät ,jos jompikumpi sortuu sopimuksen jälkee uskottomuuteen.
Höpsistä nimi.Et voi vaatia kakkia pariskuntia toimimaan uskottomuuskokemuksen
jälkeen haluamallasi tavallaHeillä on päätösvalta kuinka suhteessaan toimivat .
Reaaliteetit vain ovat otettava huomioon ,mikäli pariskunta haluaa sopeutua
muuttuvaan tilanteeseensa .
Toisaalta jokainen pariskunta elää uskottomuusuhan alla .Ja vielä useampi
joutuu kohtaaman tämän uhan todeksi.
Uskottomuutta ei tarvitse kenenkään hyväksyä ,mutta saa hyväksyä myös.
Saa myös jatkaa suhdettaan uskottomuus kokemuksen jälkeen
"Teidän mielestäni tulisi tämän jälkeen yhdessä tehdä uusi sopimus , uuden tilanteen mukaisesti. Sopimuksessa tulisi ilmetä teidän molempien tahto jatkaa yhdessäoloa, vailla uskollisuuslupauksia toisianne kohtaan. Tämän jälkeen olette kumpikin irtisanoneet vanhan sopimuksen ja suostuneet elämään yhdessä uskottomuusuhan alla."
Ed oli kirjoittajan mielipide ,kuten sinun mielipiteesi Höpsistä oli
Uskottomuutta ei yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä eikä sellaisen ihmisen kanssa ole mitään syytä jatkaa, jonka pettämiseen pitää varautua hyväksymällä sellainen jo etukäteen.
Et voi määrätä kenenkään pariskunnan tekemisiä uskottomuuskokemusten jälkeen
.Voit vain kirjoittaa omia mielipiteitäsi .
Ei pidä elää uskottomuusuhan alla ,mutta moni joutuu parisuhteessaan
myöntämään uskottomuusuhan voivan kohdata myös heidän parisuhdettaan.
Uskottomuuta on paljon samoin eroja uskottomuudesta johtuen.
Miksi pitää elää uskottomuusuhan alla ?
Siksi ,jos aikoo jatkaa suhdettaan tietoisena toisen kykenevän pettämään.
Pariskunnat elävät tämän uhan alla avioliittoon astuessaan luvatessaan
uskollisuutta toisilleen.Miksi uskollisuutta pitää luvata toiselle ,jollei mitään
vaaraa sen suhteen ole ???
Mä olen antanut anteeksi vaimolleni hänen kännisen toilailunsa ruotsinlaivalla. Kertoi siitä itse, mikä oli musta jo sinänsä reilu teko. Juteltiin paljon, itkettiinkin, ja lopulta se tuntui vaan kännisen typeryydeltä, jossa ei ollut mitään mikä olisi vetänyt meitä jotenkin erilleen toisistamme. Melkeinpä päinvastoin.
Nykyään (pari vuotta jälkeenp.) kaikki on oikeestaan entistäkin paremmin meidän keskinäisessä suhteessa. Ollaan vissiin ymmärretty se, miten kipeää se on jos toinen meistä sooloilee tunnepuolen asioissa.
Ollaan nyt tiiviimpi pari kuin ennen eikä meitä voi noin vaan erottaa.
Kuulostaa ehkä pöhköltä, mutta meille se episodi oli jotenkin tärkee, ilman sitä... no jaa, sitähän ei tiedä mitä tai missä nyt oltais.
Mun mielestä anteeksi antaminen täytyy näkyä ja tuntua teoissa ja sanoissa koko ajan, muuten se on vaan teoriaa joka ei toteudu käytännön tasolla.
Anteeksi voi antaa, mutta luottaa et voi koskaan.
Kokemusta on ja siksi jo ex-vaimo mulla. Pari vuotta yritin ja vaikka se ei niin aktiivisesti ollutkaan mielessä, niin taustalla se vaikutti koko ajan meidän suhteeseen.