Eli kyse on tytöstä jonka kanssa olen viettänyt aikaa n. 6 kk. Olemme käyneet pelailemassa sulkapalloa, juteltu, luettu ja vietetty aikaa yhdessä. Kerroin hänelle jo viime marraskuussa, että olen ihastunut häneen, no hän silloin vastasi omalta puoleltaan ettei vasta kaikua ole. No siinä meni n. 2 kk tapailimme, vietimme aikaa yhdessä samaan tapaan, kavereiden rohkaisemanna päätin tunnustaa toisen kerra ihastukseni, mutta edelleen kiertäen antoi ei vastauksen. No jatkoimme tämänkin jälkee tapailua, ja tuli huhtikuu kun kyseinen tyttö pyysi minua hänen(ja kaverinsa) kanssaan keikalle kesäkuussa, kieltäydyin(koska ainut syy, että menisin keikalle olisi aika hänen kanssaan.). Tämän jälkeen hän pyysi minua pariksensa sulkapllo kisoihin, suostuin. Sitten hän pyysi minua hänen juhliinsa joihin tulisi sukulaisia jne. . Päätin sitten viimeisen kerran sanoa, etten pysty tulemaan koska meillä on erinäiset "haaveet". Minä toivon että hän olisi tyttöystäväni kun taas hän haluaa olla kaveri, mutta yllättäen hän totesikin että on kanssa ihastunut minuun, ja nyt tästä tunnustuksesta on kulunut 3 pv. ja hän on jo ehtinyt kaiken perua, koska hän pelkää sitoutumists suhteeseen(koska ei ole ennen seurustellut). Päätimmekin että toukokuun loppu puolella päätämme mitä teemme suhteen kanssa jatkamme siis toukokuun samaan malliin kuin ennen, mutta nyt tiedämme molemmat mitä toinen ajattelee toisesta.... Ja kysymys kuuluisikin, kuinka saisin tuettua parhaani mukaan häntä hyppäämään seurusteluun, kuinka saisin hänet varmistumaan omasta sitoutumisestaan ja onko järkevää jatkaa nyt samaan tapaan kuin ennenkin tämä loppu kk :si? Kyseinen tyttö on itselleni varmasti juuri se kenet haluaisin eli omalta puolelta sen suurempaa pelkoa sitoutumiseen ei ole. Ja sanotaan nyt vielä se että olemme molemma alle 20 -vuotiaita, ja kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti seurustellut ennen.
Seurustelun aloittaminen, 6 kk tapailun jälkeen
Kysymysmerkki? APUA!
11857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos te jo käytännössä kuitenkin seurustelette, niin jatkakaa pitkään samalla tavalla, ei kannata ahdistella tai ahdistua tilanteesta. Jos asia nimettäisiin seurusteluksi se tuskin mitään muuttaisi enää siinä vaiheessa. Sitten vain joskus toteatte, että tämä on muuttunut jossain vaiheessa seurusteluksi.
Niin tai "sitten vain joskus" tyttö toteaa, että on löytänyt Sen Oikean. Eikä se ole AP. On parempi tietää, missä oikeasti mennään kuin olettaa asioita.
Älä pidä itseäsi löysässä hirressä toukokuun jälkeen. Se on joko tai: tyttö haluaa tosissaan seurustella tai sitten laitatte koko homman jäihin. Et halua satuttaa itseäsi enempää, jos tyttö on puolivaloilla mukana.
Mutta olet sitä mieltä, että tämä toukokuun "takaraja" on hyvä asia?
etkö poika huomaa, että sun tunteilla leikitään ja sua pidetään ns varalla, jos ei saadakkaan parempaa!?
Tähän voisin yhtyä. Jos pitää toisesta asiat kulkevat eteenpäin omalla painollaan. Ei siihen tarvita mietiskelyä siitä, haluaako suhteen vai ei. Ainahan sitä suhteen haluaa, jos on riittävästi tunnetta mukana. Minusta on ihan p...apuhetta kaikenlaiset syyt siitä, että kyllä minä rakastan, mutten halua sitoutua jne. Jos toista rakastaa haluaa hänet Piste.
Olen samaa mieltä. Olen itse aloittamassa seurustelua sellaisen miehen kanssa joka on ollut kiinnostunut minusta jo vuosia mutta en ole ollut valmis. Nyt päädyimme samaan pöytään juttelemaan ja huomasin että hän on aika ihana...Olemme tavanneet kolme kertaa ja tapaamme taas, hän olisi valmis sanomaan että rakastaa minua mutta minä en ihan vielä. Kuitenkaan sellaista tilannetta ei voi tulla että " tykkään joo mutta saanhan katella muitaki ". SE on joko-tai. Joko katotaan yhessä tuleeko seurustelusta mitään tai sitten ei, tai sitten jatketaan omia polkuja. Ehkä hieman sekavasti ilmaistu mutta oon ihan pyörällä päästäni vielä, en todellakaan tunteeton tätä miestä kohtaan. Vei mun maailmani ihan uusille urille. Haluan hänet. Piste
On ihan eri asia ruveta seurustelemaan kokeneena kuin kokemattomana. Tyttöä taitaa hirvittää se että jos kerran seurustellaan niin täytyy ruveta "antamaan", hän taitaa olla ujo jotenkin tai heikko itsetunto tai ties mitä traumoja. Poika voisi nyt rauhoitella, että seurustelu-sanalla hän ei halua painostaa toista luopumaan neitsyydestään heti tms. Annetaan aikaa ja minusta hienoa olisi jos menet tutustumaan tytön sukuun sinne juhliin mihin hän pyysi. Jos tyttö epäröi aina vaan, mutta vaikkapa äitinsä mieltyy sinuun ja kehuu luotettavan oloiseksi pojaksi, se auttaa tyttöä tekemään päätöksen suhteesi. Ei hän mitään varalla pidä, täällä aina katkerat jätetyt kertovat kaiken pahimmalla mahdollisella tavalla väritettynä.
Niin ja unohtui sanoa: helpottaa hahmottamista neidille jos jossakin sopivassa välissä ihan tostavaan kappaat hänet syliin ja annat kiihkeän suudelman. Kädestäpitäminen ja jutteleminen eivät edistä seurustelua, you know?
nii no sehä oiski kiva jos täss oltais ees päästy sille "kädestäpitäiminen" tasolle, mutta kun tää asia on nii alus vk sit vast kerto, että haluuki mahollisest seurustella mut ei oo varma omasta sitoutumis kyvystä. Tää on jotenkin vaan niin sekasin koko pakka.... :-( Mutta ainakin meidän yhteisestä mielipiteestä tuo "takaraja" on ihan hyvä asia, sillä pakkohan tälle ainaselle vatvomiselle on tultava päätös, joko hyvä tai paha.
Mutta kiitos järkevästä vastauksesta! :)