Hei, poikaystäväni jätti minut sunnuntaina, seurustelua takana n.puolitoistavuotta.
Suhteessamme on ollut "oikeita" ongelmiakin, mutta ne on selvitetty. Nyt kuitenkin mies kokee, että riitelymme on käynyt hänelle ylivoimaiseksi ja sanoi ettei tämä toimi.
Kuitenkin riitamme ovat olleet niitä parisuhteen perus kinoja mihin mennään syömään tai ehditäänkö bussiin.
Mies on ollut viime viikon todella ärtynyt, mutten silti osannut odottaa, että hän kokisi suhteen lopettamisen ratkaisuksi.
Rakkaudesta tässä ei ainakaan pitäisi olla kiinni, sitä on molemminpuolin ollut rutkasti. Olimme kuukauden tauolla kevään alussa ja ei se rakkaus siinä ajassa mihinkään kadonnut. oivalsin sinä aikana itsessäni suhdettamme vaikeuttavia tekijöitä ja koen päässeeni ainakin osaksi niskanpäälle(jonkinlainen mustasukkaisuus, vahvat reaktioit kritiikkiin..)
Mietin nyt, pitäisikö minun antaa hänelle hieman tilaa ja olla kertomatta ajatuksistani vai varovasti hänen ehdoillaan yrittää keskustella ja valaa toivoa? Emme asu yhdessä, joten emme ole sunnuntainjälkeen nähneet.
Sunnuntaina hän puhelimessa kerran sanoi että ei ole ihan varma onko tämä oikea päätös. Mutta sitten menin sanomaan jotain "väärää" ja hän hieman hermostui.
Yritän ymmärtää hänen ärtymystään ja toivon, että sisäinen ääneni olisi oikeassa siitä, että tämä ei olisi loppumme.
Mielipiteitä, vinkkejä, tukea. Olisin suunnattoman kiitollinen vastauksista.
Suhteessamme on ollut "oikeita" ongelmiakin, mutta ne on selvitetty. Nyt kuitenkin mies kokee, että riitelymme on käynyt hänelle ylivoimaiseksi ja sanoi ettei tämä toimi.
Kuitenkin riitamme ovat olleet niitä parisuhteen perus kinoja mihin mennään syömään tai ehditäänkö bussiin.
Mies on ollut viime viikon todella ärtynyt, mutten silti osannut odottaa, että hän kokisi suhteen lopettamisen ratkaisuksi.
Rakkaudesta tässä ei ainakaan pitäisi olla kiinni, sitä on molemminpuolin ollut rutkasti. Olimme kuukauden tauolla kevään alussa ja ei se rakkaus siinä ajassa mihinkään kadonnut. oivalsin sinä aikana itsessäni suhdettamme vaikeuttavia tekijöitä ja koen päässeeni ainakin osaksi niskanpäälle(jonkinlainen mustasukkaisuus, vahvat reaktioit kritiikkiin..)
Mietin nyt, pitäisikö minun antaa hänelle hieman tilaa ja olla kertomatta ajatuksistani vai varovasti hänen ehdoillaan yrittää keskustella ja valaa toivoa? Emme asu yhdessä, joten emme ole sunnuntainjälkeen nähneet.
Sunnuntaina hän puhelimessa kerran sanoi että ei ole ihan varma onko tämä oikea päätös. Mutta sitten menin sanomaan jotain "väärää" ja hän hieman hermostui.
Yritän ymmärtää hänen ärtymystään ja toivon, että sisäinen ääneni olisi oikeassa siitä, että tämä ei olisi loppumme.
Mielipiteitä, vinkkejä, tukea. Olisin suunnattoman kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mun mielestä sun kannattaisi kertoa ajatuksistasi mahdollisimman paljon ja rehelliseen sävyyn. Jos poikaystäväsikin vielä harkitsee, saattaa lauta keinahtaa vielä kummalle puolelle tahansa, mutta jos nyt olet vain hiljaa, niin voi olla, että sitä tilaisuutta puhua ei myöhemmin enää tule.
"Kuitenkin riitamme ovat olleet niitä parisuhteen perus kinoja mihin mennään syömään tai ehditäänkö bussiin. "
Sorry, mutta mielestäni tuollaisista asioista ei kuulu kinata parisuhteessa eikä missään muuallakaan. jos ei päästä yhteisymmärrykseen, ei mennä sit syömään!
Jos ei ehditä bussiin, niin seuraavalla kerralla sovitaan että molemmat vastaa siitä omasta ehtimisestään!
Tai sit ei mennä enää yhdessä sinne minne bussilla piti mennä.
jos toinen on nopeempi käveleen, menköön edeltä.
Mä en koskaan alkaisi kuuntelemaan nalkutusta tai riitelemään tuollaisista asioista.
Jos asia on vakava, sanon siitä, mutta sanon vain pari kertaa ja jos muutosta ei tule niin joko sopeudun tai keksin kiertotien.
Näin parisuhteessa säilyy keskinäinen kunnioitus.
Jos kunnioitus puuttuu, puuttuu kaikki. Parisuhde pitäisi olla elämän tukipilari, piristys, eikä mikään väittelyn ja taistelun tanner jossa menee voimia enemmän kuin mitä saa voimia. Joskus olen seurustellut miehen kanssa jolle oli mm. tärkeää kävellä käsikädessä joka paikkaan, sit jossain reissussa tuli jostain eksymisestä riita koska miehen piti saada lukea yksin kartttaa jne..
ei vittu. Happi siinä loppuu ja oikeasti meinaa alkaan VIHATA sitä toista ihmistä, parempi tuolloin erota ennenkuin rupeaa esim väkivalta hiipimään ajatuksiin.
Riitely ja kinastelu on alaluokkaista, rahvaanomaista sekä surkeaa. jos yksimielisyyteen ei päästä, niin tehdään siten että molemmat voi silti olla kuten haluavat. Pitää osata luopua jostain, kuten siitä että mennään samalla bussilla, jos toinen ei ehdi esim meikkaamisen takia niin toisella pitää olla silti oikeus ehtiä siihen bussiin niin että se meikkaava/muusta syystä myöhästyvä ei valita ja vaadi että bussiin pitää mennä käsikynkkää.
Vähän eri mieltä olen tosta sikäli, että tuollaiset pienet kinastelut kertovat juuri läheisyydestä ja ovat ihan normaaleja pitkissä suhteissa. Samalla tavalla kuin sisarukset tai läheiset ystävät voivat kinastella ilman, että siinä mitään sen kummempaa on tai että sellainen olis eron syynä. Yleensä suhteen alussa tuollaista kinastelua ei ole, vaan astuu kuvaan luottamuksen ja läheisyyden kasvaessa ja sitä kautta myös oppii tuntemaan toista ja sopimaan asioista. Eikä siinä varsinaisesti mistään kunniotuksen puutteesta tai muustakaan perustavanlaatuisesta ole kyse. Enemmän olisin huolissaan, jos toinen ei yhtään tuollaista pientä kinastelua kestä, koska siitä tulisi tunne, ettei sellainen ihminen osaa käsitellä asioita, jos jotain vakavampia kriisejä tulee, joita niitäkin tulee ajan myötä kaikkiin parisuhteisiin. Jos toinen pikkukinaan reagoi niin että mennään sitten eri busseilla niin mitenkäs sitten suuremman kriisin kohdalla? Luultavasti silloinkin "mennään sitten eri busseilla". Eli aika huonot tulevaisuuden näkymät suhteella tai että noin ikinä mitään pidempää parisuhdetta saisi rakennettua.
En siis välttämättä usko, että tuollainen pikkukinastelu olisi tässä eron syynä, vaan ne syyt ovat jossain syvemmällä. Mahdoton tuon aloituksen perusteella tietää sen tarkemmin.
Uskon tosiaan, että muutakin on taustalla.. "oikeita" ongelmiakin tosiaan ollut, kuten mustasukkaisuutta minun puoleltani.
Opiskelu ja muut paineet taitavat herraa painaa myös. Jotenkin hänestä on huokunut sellainen, että sieto kynnys TÄLLÄ HETKELLÄ todella alhaalla..
Eikä aina ole ollut niin, ettei ole kinaa sietänyt.
Ap
"Jos toinen pikkukinaan reagoi niin että mennään sitten eri busseilla niin mitenkäs sitten suuremman kriisin kohdalla? Luultavasti silloinkin "mennään sitten eri busseilla". Eli aika huonot tulevaisuuden näkymät suhteella tai että noin ikinä mitään pidempää parisuhdetta saisi rakennettua. "
Tämä riippuu ihan siitä, että kuinka vakava asia on mennä eri bussilla.
Jos on terveellä tavalla eriytynyt itsenäinen ihminen, niin elämä ei kaadu siihen että iik, mä jouduin matkustaa bussilla ilman poikaystävää, iik.
Enemmän tulee sellainen tunne että jos pitää pikkuasioista jo riidellä, niin mitä elämä tulee olemaan jos joutuu isompia kompromisseja tekemään joskus.
tai ihminen joka on niin läheisriippuvainen ettei kykene menemään eri bussillakaan, niin hankkiiko se rakastajan jos käyn2vkoa matkoilla ettei hänen tarvitse sentään yksin bussilla matkustaa koko aikaa.
Eli riitelyn tarve kertoo myöskin pikkumaisuudesta. Pedantti ihminen ei esimerkkiksi voi sulattaa jos astiat on väärin laitettu kaappiin, ja jos tästä jo tulee kina molemmin puolisesti niiin eihän suhteella voi olla paljoa toivoa.
Yleensä pikkukina on helppo ratkaista jos molemmat ei mene siihen mukaan.
Yleensä nainen on se joka on eniten siinä mukana, mutta naiselle se on lähinnä kivaa eikä naisella edes eroa se kiukun tunne paljoa muista tunteista.
Miehelle se voi olla raastavaa, ja riidellessä miehen kroppa menee taisteluvalmiuteen joka on rankkaa pitemmän päälle.
Sellainen mies jolla ei kiinnosta naisten asiat paljoa yhtään, pystyy olemaan edes kiinnostumatta kinastelusta niin että ulospäin näkyy vaikutelma että pariskunta kinasteli..oikeasti vain nainen kinasteli..
jos mies ottaa ne kinastelut yhtä tosissaan kuin nainen (mikä riippuu miehestä, mutta hänellä on siihen oikeus) niin ei hyvää seuraa, se on raskasta.
Tuo bussihomma oli mun kirjoituksessa enemmän symbolinen. Noin muutenkin vastaajat on musta vähän liikaa tarttunut noihin mainittuihin kinastelun aiheisiin, koska nämä palstat tuntien aloittaja on ihan tahallisesti saattanut heittää noi vain sellasina esimerkkeinä, joista ei tule tunnistetuksi. Aloituksen perusteella mahdoton tietää mistä perimmältään on kyse, mutta sellainenkin mahdollisuus on, että se mikä toiselle on vain jotain pikkukinastelua saattaakin olla toiselle jotain paljon perustavanlaatuisempaa. Ja jos niissä tilanteissa toinen osapuoli ei reagoi tai reagoi jotenkin ylenkatseisesti, niin helposti se saattaa eroon johtaakin. Siinä se toinen saattaa jäädä sitten äimistelemään, että mistä se ero nyt tuli, vaikka toinen olisi kuinka selvästi sanonut ne syyt. Mutta toiselta ne on saattaneet mennä ohi korvien juuri jonain "pikkukinasteluna". Aloittajahan sanoikin, että toinen oli ollut jo viikon ärtynyt, eli jostain syvemmmästä on saattanut olla kyse ja silloin tuon aloittajan olisi ollut hyvä juuri reagoida ja yrittää keskustella, koska lopullisen eron jälkeen se saattaa olla jo liian myöhäistä.
No eiköhän siinä mene miettiminen jo liian pitkälle, jos pelkän tekstin lukemisen sijaan alkaa arvailla mistä aloittaja oikeasti puhuu tai ei puhu.
Kyl mä luen sen tekstin ja vastaan sillä perusteella,jos pieniä seikkoja joku vaihtelee ettei tulisi tunnistetuksi niin ei se sitä itse asiaa muuta, joka on luettavissa ihan siitä tekstistä eikä mistään rivien välistä.
Itse olen sitä mieltä että jos riitely on toiselle ongelma, niin se on molemmille ongelma, jos ei muuten niin ainakin siksi että eroaa kun toinen ei viihdy kinastelusuhteessa.
Jep, samaa mieltä viimeisestä. Ainahan se ero kertoo siitä että jokin mättää. Riitely tai kinastelu on monesti oire jostain syvemmästä ja siksi noihin kinastelun aiheisiin kommentoin, sen kummemmin mitään rivien väliin lukematta.
Ja lisäyksenä vielä, että mä itse asiassa kommentoin tätä jättäjän näkökulmasta, koska mulla on aika lailla samanlainen tilanne kuin aloittajalla, eli jätin miehen tuossa äskettäin vähän samantyyppissä tilanteessa, mistä aloittaja kirjottaa.
Ja siis en tarkoita, että ajattelisin tuon ap:n olevan kyseinen mies, vaan halusin vain tarjota katsontakantaa omasta näkökulmastani vastaavaan tilanteeseen, kun ap kommentteja halusi.
Yritin keskustella, mutta kyseinen mies ei yksinkertaisesti ärtymykseltään ollut valmis, ja "jättämistilanteessa" ei suostunut kuuntelemaan. Minulle hän sanoi ensin, että kyse on vain ärtymyksestä, että onhan se normaalia, että toinen joskus ärsyttää. Ajattelin sitten, ettei tässä mitään hätää ole. Sunnuntaina miehen mieli kuitenkin jotenkin oli muuttunut :( Kyse tuskin on siitä, että olisimme liian erilaisia tai samanlaisia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita on riittänyt, aikataulut esim.opiskelun takia on syöneet yhteiselämää..
Luuletko ettei mitään toivoa jättäjän ajatusten muuttumisesta ole? Kysyn, kun itse kerroit olevasi jättäjän asemassa..
Ap
Jep, saattaa olla, että mieli voi vielä muuttua.
puhukaa kunnolla ja suoraan toisillenne. muista vaan, ettet voi ketään pakottaa olemaan itsesi kanssa.
aina pelkkä välittäminen ei riitä jos olette ihmisinä liian erilaisia
Tuntuu, että juuri nyt ottamalla yhteyttä työnnän häntä vain kauemmaksi.. :(
Ap
Eiköhän toi ole nyt täysin miehen käsissä kun kerran jo teki päätöksen erosta. Ainoa mitä voit tehdä on helpottaa omaa oloasi yrittämällä ajatella jotain muuta. Mies ottaa sitten yhteyttä ja muuttaa taas Suurta Suunnitelmaansa, jos näin harkitsee.
Tulkitsen kertomasi perusteella, että mies ärsyyntyy jatkuvasti sun perusolemuksesta, siitä mitä tai miten sanot ja reagoit. Se on ongelma joka hänen täytyy ratkaista, koska et voi tahdonalaisesti muuttaa ajattelu- ja reagointitapaasi. Jos yrität olla toisenlainen, hän ärtyy siitäkin.
Juurikin näin.. Tuntuu, että viimeaikoina mitä tahansa olen sanonut, olen jotain sanonut väärin.
Toivon, että toivoa olisi vielä, toivon niin sillä rakastan niin saamarin paljon!
Ap
Kiitos vastauksista! Käytin tosiaan bussi/syömiskinoja esimerkkinä siitä, että viimeaikaiset riidat eivät ole olleet sen kummempia.
Mielestäni siis riidat kuuluvat pitkään suhteeseen ja olen samaa mieltä, että kyllä niitä pitäisi sietää ja osata suhtautua ei niin suurina.
Kummatkin opiskelemme ja uskon, että siitä on hänelle stressiä, harrastuksista ym.. niin että mahdollisesti tarvitsisi vain omaa aikaa ja tosiaan jonkin asian pitäisi naksahtaa päässä, että hei me ollaankin arvokas pari.
Tosiaan mukavaa olisi "jättäjien" näkökulmasta saada "vastauksia", voitteko kuvitella, että hänen mielensä muuttuisi?
Onko kokemuksia yhteenpaluista tai järkiintulemisista?
Ap
Omasta puolestani voin sanoa että voi se mieli muuttuakin, mutta mun tapauksessa se vaatisi sitä, että se toinen vähän avautuisi siitä mitä nyt ajattelee. Kevät on toisaalta opiskelijoilla usein kiireistä aikaa, joten voihan se olla, että hän tarvii aikaa selvitellä ajatuksiaan kaiken muun tekemisen keskellä. Vaikea sanoa. Usein mitä kauemmin erosta on aikaa sitä epätodennäköisempää on että mieli siitä muuttuisi, mutta joskus taas aika auttaa näkemään paremmin. Keskeistä kai tuossa on se, että mitkä ne eron syyt oli, ja onko ne sen toisen mielestä sellaisia, jotka vielä voitaisiin yhdessä ratkaista. Siihen en sun tilanteesta voi mitään sanoa. Jos tiedät ne syyt, niin voit tietenkin omalta osaltasi yrittää niitä korjata. Se saattaa saada myös toisen taas paremmin uskomaan suhteeseenne.
Vielä lisäyksenä olen puhunut miehenkanssa eilen puhelimessa kaksikertaa. Täysin tyyninä ja väleissä olemme, ei siis mitään riitaa.
Ensimmäisen puhelun aikana sovimme, että tapaisimme sunnuntaina, mutta kun hänelle kerroin, kuinka häntä ikävöin yms hän laittoi viestin, että ei sittenkään nähdä...
Puhuimme toisenkin kerran ja siitä puhelusta jäi aivan erisävy: "sähän oot sanonu et annat mulle nyt aikaa, ja jos sä kelaat et me joskus palattas yhteen ei tää sitä ainakaan edistä"
Joo, no tuossahan tuo vastaus tulikin, eli kannattaa siis antaa hänelle aikaa. Ehkä se siitä. Tsemppiä ja toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!
Kiitos :) !!
Kyllä tää niin koville ottaa, mut hitto pakko vaan olla kärsivällinen!
Ap
Aikaa antamalla ei pääse kuin kauemmaksi eroooon toisesta!
Aloittaja kertoo ensin että mies sanoo ettei kestä riitelyä ja haluaa jopa erota sen takia. Niin mitä olet mieltä, että oppisiko tämä mies todellakin suhtautumaan riitelyyn osana parisuhdetta kuten muutkin täällä?
Jos mies on jo niin kypsä että haluaa riitojen takia erota, niin en usko että menee enää normaalin kinastelun piikkiin tuon parisuhteen riidat, tai sitten mies on todella herkkä ihminen. Ja jos on niin herkkä ja aloittajan riitelyssä ei ole siis mitään moitittavaa, niin kannattaako miestä pitää väkisin suhteessa. Hankkii miehen joka pitää riitelyä normaalina asiana ja jopa tykkää siitä.