Onko muita, joiden elämässä ei ole ollut molemminpuolista parisuhderakkautta? Itsellä ainakin suhteet olleet sellaisia, joissa vain toinen on välittänyt niin paljon, että voitaisiin puhua rakkaudesta. Perustuvatko parisuhteet ylipäänsäkään rakkauteen kovinkaan usein.
Minulla on "teoria" nykypäivän parisuhde-elämästä: Parisuhde on hyvä olla olemassa, koska sen avulla saa elämäänsä seuraa, seksiä ja taloudellista turvaa. Nykymaailma on kuitenkin niin täynnä kaikkea mahdollista tekemistä, jos niin haluaa, että oman kumppanin kanssa ei tarvitse kovin paljon olla yhdessä ja siltikin elämä on täyteläistä. Kotona on kuitenkin joku, jonka kanssa tehdä asioita silloin tällöin ja jakaa kulut, jotka yksinäisellä ovat valtavan paljon suuremmat kuin parisuhteessa.
Summa summarum: Rakkaus on hankala asia, vaatii paljon. Sellaista ei välttämättä pysty koskaan kokemaan. Mutta parisuhde on hyvä olla olemassa.
Minulla on "teoria" nykypäivän parisuhde-elämästä: Parisuhde on hyvä olla olemassa, koska sen avulla saa elämäänsä seuraa, seksiä ja taloudellista turvaa. Nykymaailma on kuitenkin niin täynnä kaikkea mahdollista tekemistä, jos niin haluaa, että oman kumppanin kanssa ei tarvitse kovin paljon olla yhdessä ja siltikin elämä on täyteläistä. Kotona on kuitenkin joku, jonka kanssa tehdä asioita silloin tällöin ja jakaa kulut, jotka yksinäisellä ovat valtavan paljon suuremmat kuin parisuhteessa.
Summa summarum: Rakkaus on hankala asia, vaatii paljon. Sellaista ei välttämättä pysty koskaan kokemaan. Mutta parisuhde on hyvä olla olemassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taloudellista turvaa?
No en sitä kyllä parisuhteessani saa enkä haekaan sitä. Elätän kyllä ihan itse itseni.
Parisuhteessa olen silkasta rakkaudesta. Muuten en pysty parisuhteeseen kenenkään kanssa. En edes sen vuoksi että kotona olisi "joku." Ennen suhdetta minulla oli lemmikit. Ne riitti.
Samoin täällä, jouduin pistämään pari orastavaa suhdetta katkollekin kun oikeaa tunnetta ei sydämeen näkyny ei kuulunu. En kykenisi elämään ihmisen kanssa jota en rakasta tai ainakin hiivatin vaikeaa semmoinen olisi.
No thanx.
Elämäni toisen pidemmän parisuhteen jälkeen totesin, että parempi yksin kuin "melkein"-parisuhteessa. Olen tavannut viimeisen parin vuoden aikana pari ihan mukavaa miestä, joilla on talous kunnossa ja ovat mukavaa seuraa, mutta kun vain ei ole tuntunut "siltä", olen rehellisesti kertonut fiilikseni ja matka on jatkunut.
Kun elämää on takana nelkyt ja risat, tietää jo, mitä haluaa - ja etenkin mitä ei halua. En halua parisuhdetta sen vuoksi, että se toisi turvaa tai poistaisi yksinäisyttä. Seksiäkin saa muutoinkin, jos se nyt niin tähdellistä on.
Jos ajatellaan, että aletaan tällaiseen "melkein"-parisuhteeseen, niin entäs jos toinen tapaakin jonkun sellaisen "tajunnan räjäyttävän" ihmisen ja haluaakin suhteen tämän kanssa? Olisiko kiva kuulla perusteluna, että no et sä ole mulle koskaan ollut muuta kuin kulujen jakaja ja yksinäisyyden poistaja?
Minä en minkään muun syyn takia parisuhteeseen lähtisi. rakastun täysillä.
Se vaan, että naiset eivät sitten rakasta kuitenkaan oikeasti minua. En ymmärrä sellaista puolivillaista soutamista ja huopaamista, joita parisuhteeni ovat olleet tähän mennessä.