Voisi kuvitella, että kristinuskossa tai missä tahansa muussakin
samassa ja varsinkin ainoassa yhteiseksi koetussa totuudessa elävät persoonat olisivat keskenään sovussa.
Ateistien ja uskovaisten keskinäiset kahakat ymmärtää helpommin, koska taistelukenttä on tavallaan puolueeton mutta uskovien keskinäiset keljuilut ovat vähemmän järjellisiä koska ne tapahtuvat samalla puolueellisella uskon kentällä.
Kun puhutaan taivasten hierarkiasta, niin väistämättä tulee ajatus samasta arvolatauksesta myös maan päällä. Jos Jeesus rakastaa sinua, niin nakertaako Jeesus naapurisi egoistisuutta pienemmällä kauhalla ja tämä tietotulva olisi omassa päässä lisäksi vielä hengellistä.
Taitaa olla niin, etteivät lihalliset piirteet katoa minkään uskoontulon myötä.
samassa ja varsinkin ainoassa yhteiseksi koetussa totuudessa elävät persoonat olisivat keskenään sovussa.
Ateistien ja uskovaisten keskinäiset kahakat ymmärtää helpommin, koska taistelukenttä on tavallaan puolueeton mutta uskovien keskinäiset keljuilut ovat vähemmän järjellisiä koska ne tapahtuvat samalla puolueellisella uskon kentällä.
Kun puhutaan taivasten hierarkiasta, niin väistämättä tulee ajatus samasta arvolatauksesta myös maan päällä. Jos Jeesus rakastaa sinua, niin nakertaako Jeesus naapurisi egoistisuutta pienemmällä kauhalla ja tämä tietotulva olisi omassa päässä lisäksi vielä hengellistä.
Taitaa olla niin, etteivät lihalliset piirteet katoa minkään uskoontulon myötä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihan Raamatun mukaista toimintaa tämä riitely. Matt.10:34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaa rauhaa, vaan miekan.
No ehkä Jeesus ei nyt ihan tuota ap ajatusta tarkoittanut, noin sanoessaan.
Mutta itse olen miettinyt samaa asiaa tällä palstalla nimenomaan. Muualla kiistelevät uskovat ja ateistit ja sen ap:n tavoin ymmärrän.
Missä se kuuluisa toisenposken kääntäminen on tai TOISEN KUNNIOITTAMINEN ?
Matt.10:34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaa rauhaa, vaan miekan.
Jeesus tarkoitti näillä sanoillaan sitä, että ne, jotka eivät usko, käyvät uskovaisen kimppuun ja vihaavat häntä. Raamatussa ei katsota hyvällä sitä, jos Jumalan lapset riitelevät keskenään. Siitä pitää tulla loppu tai muuten käy huonosti; eivät ne riitapukarit todellisuudessa Jumalan lapsia olekaan, jos eivät hylkää syntiään.
Riitely johtuu suurimmalta osaltaan uskovaisten kateudesta toisiaan kohtaan.
Kun joku saa Herralta ymmärrystä johonkin Raamatun Kirjoitusten sanaan, ja kun tuo jollakin tavalla jossakin asiassa Herralta ymmärrystä saanut kertoo siitä julkisesti, niin aina joillakin nousee ne niskakarvat pystyyn sen seurauksena, ettei itsellä ole ollut älyä eikä ymmärrystä oivaltaa asiaa samalla tavalla.
Ylpeilyyn ja omanarvontuntoon perustuva ylemmyydentunne viisaudessa on paha asia uskovaisten keskuudessa.
Eikä ole syytä ohittaa tätäkään tosiasiaa, että myös uskovaisten taloudellinen menestyminen herättää kateutta ja hiertää uskovaisten välejä.
Ansiokas ja varmasti oikeansuuntainen havainto! >>aina joillakin nousee ne niskakarvat pystyyn sen seurauksena, ettei itsellä ole ollut älyä eikä ymmärrystä oivaltaa asiaa samalla tavalla.
Ateistit eivät riitele keskenään uskonasioista.
He ovat "siinä" paljon kovemmassa uskossa, eikä ole ristiriitoja.
Siinä mielessä fiksumpia, vaikka eivät olisikaan oikeassa.
ateisteja yhdistää sama vihollinen ja vihankohde: Jumala, Jeesus kristus ja hänen seuraajansa. Kyllä ateistitkin riitelevät keskenään, kun eivät sodi yhteistä vihollista vastaan. Ovat kuin natsit ja japanilaiset liitossa keskenään, mutta jos yhteinen vihollinen saataisiin kukistettua, niin kävisivät avoimesti toistensa kimppuun.
Täällä lauma mieleltään nyrjähtäneitä kisailee palstakuninkuudesta loukaten ja haavoittaen uskonveljiään ja sisariaan, nämä kellokkaat ovat kuin sama sakki joka pilasi allekirjoittaneenkin koulunkäynnin melkein joka luokalla isossa peruskoulussa; ei ollut rauhaa keskittyä sanan varsinaiseen oppimiseen, vaan piti olla sydän sykkyrällä jatkuvasti kun sai pelätä joutuvansa kiusatuksi.
Aivan sama juttu täällä nyt, muutama palstaterroristi on toistensa kurkussa joistakin omista tekemisistään jotka ei edes kuulu tällaiselle S24 palstalle, ja käyttää Jumalan sanaa keppihevosena yrittäen päivästä toiseen syyllistää toinen toisensa, antkristillisiä perkeleitä nämä ovat ja helvettinsä ovat itse kirjoittamisillansa ansainneet.
Asian ratkaisu on syntiinlankeemus. Siinä Paholainen sai vallan ihmisestä ja koko ihmiskunnasta. "Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ja ihminen mieltyi pahaan".
Jeesus toi Jumalan Hengen mukaan kaikkeen toimintaansa ja se on vastakkainen henki alkulankeemuksen hengelle. Näin syntyy eripuraa, joka on kuin "työkalu" kun evankelioidaan, tai lähetystyötä tehdään. Positiivinen seikka on se, että tällaisen eripuran ilmapiirissä aina joku silloin tällöin ratkaisee oman tilanteensa Jumalan / Jeesuksen puolelle.
Näin Veikko Marttinen.
Onpa niinkin, että jotkut suuttuvat siitä, kun heidän kirjoituksissaan olevista vääristä
opeista huomautetaan..mutta sitä ei kaikki ymmärrä, vaan luulevat huomauttajan olevan tahallaan riitelemässä. Muuten kirjoitat täysin totta, nim,ruisleipää ja keppiä.
Luettuani jonkinaikaa tätä palstaa ja kirjoiteltuanikin tänne poistun. Täällä tosiaankin jos viipyy saa hyviä syitä suivaantua. :D
Uskovaisen pahin vihollinen on aina Se,vähän eri tavalla uskova.
"Uskovaisen pahin vihollinen on aina Se,vähän eri tavalla uskova."
eiköhän kuitenkin ne, jotka tahtovat tappaa meitin... eli uskonnottomat ja ateistit ja muslimit.
>>Uskovaisen pahin vihollinen on aina Se,vähän eri tavalla uskova.
Pahimpia eripuran aikaansaajia on jaikali ja Sari.
Ihminen, myös uskovainen, on syntinen, vaikka elää uskosta ja armosta...
Jeesus käski uskovia rakastamaan toisiaan sanoen, että keskinäisestä rakkaudesta ihmiset tunnistaisivat heidät Hänen omikseen.
Nöyryys, kyky nöyrtyä ristiriitatilanteissa, on varmaan kaikkein tärkein ominaisuus näissä sosiaalisissa suhteissa. Se, että pystyy esim. myöntämään olevansa väärässä silloin, kun tietää olevansa väärässä ja pystyy olemaan ylpeilemättä silloin, kun tietää olevansa oikeassa ja pystyy myös myöntämään, ettei tiedä / ymmärrä jotain ja pystyy iloitsemaan siitä, kun joku toinen tietää / ymmärtää jne.
Kunpa vaan käytännössä osaisi elää niin eikä jatkuvasti lipsahtaisi pois tuosta oikeasta asenteesta.
Lihalliset piirteet jalostuvat ja naamioituvat hengellisyydeksi... liha siis näyttelee hengellistä ihmistä ja tekeytyy hurskaaksi...
Seurasin taannoin toisella foorumilla olevaa uskovaisten keskustelua. Eräs alkoi kehua toista, miten paljon tuo tekee Jumalan työtä. Siitäkös eräs kimpaantui. Kielsi kehumasta toista (kun ei kehunut häntä). Kateus oli läpi näkyvä syy huonoon käytökseen. Uskovaista harmitti, kun itse ei ole saanut aikaan mitään Jumalan työkentällä. Oli vihreä kateudesta.
Edellisen kaltainen kateus on syynä useimpiin uskovien välisiin mollaamisiin. Huomioi edellinen ajatus aina, kun joku mollaa toista.
Raamattu, UT varoittaa harhaopeista. Siksi on riitoja, uskovat pyrkivät tarkkuuteen opissa ja näin riidat, tai kiivaat keskustelut palvelevat puhdasta oppia. Jos kaikki vain nyökyttelisivät toisilleen, silloin harhaopit ja väärät uskomukset voisivat vapaasti rehottaa. Keskustelut ja kiistat puhdistavat uskoa. Ei Jeesuskaan kuollut siististi, vaan ristillä, tässä syntyi ensimmäinen "risti-riita". Raamattu, eli Jumala on erittäin tarkka, ettei Taivaan valtakuntaan pujahda kuin vääryydestä puhtaita uskovia.
Miksi eduskunnassa huudetaan ja duumassa hakataan toisia kengillä päähän?
Eivät kristityt ole ainoita, jotka kiistelevät.
Jokkainen kristitty vihaa juutalaisia, mutta juutalaiset eivät ala riitelemään kristittyjen kanssa. He ovat varmoja omasta uskonnostaan.
Kristityt eivät ole varmoja omastaan ja silksi he odottavat, että juutalaiset kääntyvät kristityiksi, mutta eivät he tule kääntymään.
Miksi muuten Jeesuksen kehystarina toistaa juutalaisen kansan tarinaa?
Raamattuhan kehottaa kristittyjä riitelemään. Vai mitä nämä jakeet tarkoittavat:
"Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat." 2 Tim. 2:14.
"Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi (!) ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään." 2 Tim. 2:23-26.
Vapautettu
Tuo on fariseusten oppia, mutta jeesus ei tullut rauhaa tuomaan vaan eripuraa.
Minä olen tullut nostamaan pojan riitaan isää vastaan ja isän poikia vastaa, tyttäret äitiä vastaan ja anopit miniää vastaan ja lopuksi ihmisen vihamihiä ovat hänen omat perhekuntalaiset.
Lihallisuus ja myös väärät opettajat ovat syy riitoihin.
Lapsikaste on väärä raamatuntulkinta ainakin helluntailaisessa ja baptistien seurakunnassa ja sen opettajia nuhdellaan siellä.
Lihallisuus on varmasti riidan takana mutta puoluieta on ollut aina. Lapsen kastajien puolue on eri kun uskovaisia kastava puolue.
Kiivat väittelyt ovat elämän suola länsimaisessa kristilisyydessä jossa ei vainota uskon takia.
1.Korinttolaiskirje:
3:1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
3:2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3:3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? >> Jakeen lisätiedot
3:4 Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
11:19 Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.
1.Timoteuksen kirje:
1:3 Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi
Kuka ja mikä saa aikaan riitoja? -
Katsotaanpa tämä asia nyt Raamatusta.
"Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen." 1 Tim. 6:3.5.
Riitojen aiheuttaja EI siis ole Raamatun Sanasta kiinni pitävä krisrfitty, vaan sellainen, joka opettaa "muuta oppia", esim. Raamatusta poikkeavaa lapsikastetta tai muuta kirkko-oppia.
Sanakiistojen kipeät lapsikasteen puolustajat ovat suurimpia riidan aiheuttajia. Sellaiset turmelevat useiden uskon.
Selvitä asiasi Jumalan kanssa!
Yleensä ihmisten välinen riitely liittyy ymmärryskykyyn olipa aihe ja alue mikä tahansa. Siis ihmiset ymmärtävät jonkin asian eri tavalla niin tilanne on valmis riitelylle.
Niin, jos ihminen ei ole kasvanut hillitsemään itseään ja kunnioittamaan vastapuolta.
Kun pohdinnan alla on uskovien yhteys ja riitely, niin todellisesti riidan aiheuttaja on lihallisuus,- ei JUMALAN tahdon kunnioittaminen. Taas Raamatun ilmoituksien ymmärtäminen ja miten laaja-alaista tämä on, niin tämä on ihmisillä henkilökontaista eli toinen ymmärtää ja näkee asioita laajemmin kuin toinen, mutta JUMALAN tahtoa kunnioittaen tämäkään ei tule aktivoida riitoja. Ihmisen ymmärrys on laajeneva, jos etsii totuutta salatuimpaan saakka. Taas etsimisen näivettyminen aktivoi riidat. Esim. jos ihminenb ei etsi totuutta vauvakasteeeseen Raamatun lehdiltä ja pitää kiinni saamastaan opetuksesta, niin riidan mahdollisuus on suuri.
Niin, JUMALAAN uskovien ihmisten tulisi aina pysähtyä ilmoitusten edessä, joita ennen ei ole käsitellyt. Taas käytännön tasolla tuon estää puolue sidonnaisuus ja siinä kiinni oleminen. Tuohon juuri liittyy, miten puolueen jäsen näkee JUMALAN ilmoitukset puolueen silmälasien kautta.
-
Olen muutaman kerran törmännyt väitteeseen, että "oikeassa olemisen tarve" olisi jotenkin kielteistä. En ymmärrä tuota asennetta. Jos uskoon tulleella ei ole oikeassa olemisen tarvetta joutuu hän taatusti hakoteille. Jumala tahtoo omiensa olevan oikeassa! Vai eikö muka tahdo? Tahtoisiko Hän omiensa olevan väärässä?