pelkästään suhteen takia. Olen nyt pitkän tauon jälkeen törmännyt naiseen, joka on edes hieman kiinnostunut minusta. Muutamia kertoja tapailtu. Hän haluaisi alkaa suhteeseen kanssani, mutta itse en ole varma. Tuntuu, että jos alan suhteeseen hänen kanssaan teen sen vain itsekkäistä syistä, pääasiassa sen takia, että saisin koettua edes hieman parisuhdetta. En ole seurustellut kymmeneen vuoteen, enkä harrastanut seksiäkään kokoainaka ennen häntä.
Hän on kropaltaan juuri sitä mitä naisesta olen toivonut; pyöreä, melko pienirintainen ja leveä lanteinen. Eli ei todellakaan mikään yleinen ihannenainen, mutta juuri sellainen mikä minua mielyttää. Kasvoiltaan hän on todella söpö.
Mutta minua epäilyttää? Hän on huomattavasti nuorempi kuin minä, lähes 10 vuotta. Hän ei ole saanut edes ammattikoulua loppuun, vaan tekee työkseen vähän niitä ja näitä satunnaisesti. On kylläkin kuulemma hakenut nyt opiskelemaan. Henkisellä puolella osittain meillä kyllä natsaa, mutta hyvin paljon on eriäväisyyksiä. Luultavasti johtuen suuresta ikäerosta. Suurin ero on ehkä koulutuksen ja työelämän arvostuksessa. En kyllä vaadi akateemista koulutusta, mutta haluaisin kyllä että mahdollinen puolisoni omaisi edes jonkinnäköisen ammatin ja kävisi töissä tai opiskelisi.
Toisaalta olen ihastunut häneen ja haluaisin vain antaa mennä, osakseen vain siitä syystä, että saisin kokemuksen seurustelusta. Mutta rationaalinen puoleni sotii kokoajan vastaan. En pysty (ainakaan vielä) täysin antautumaan suhteelle ja uskomaan, että olisimme pitempään yhdessä. Pelkään, että jossain vaiheessa huomaan, että seurustelusta ei nyt mitään vain tule ja joutuisin satuttamaan häntä pahemmin kuin siten, että nyt pistäisin pelin poikki.
Puhtaasti itsekkäästi ajatellen tästä suhteestahan ei olisi kuin etua: pääsisin kokekeilemaan seurustelua, saisin nauttia kauniin naisen läheisyydestä ja saisin parisuhde CV:ni paljon kaivattua täytettä. Mutta en pysty ajattelemaan tilannetta vain omasta näkökulmastani, pakko toisenkin tunteita.
Hän on kropaltaan juuri sitä mitä naisesta olen toivonut; pyöreä, melko pienirintainen ja leveä lanteinen. Eli ei todellakaan mikään yleinen ihannenainen, mutta juuri sellainen mikä minua mielyttää. Kasvoiltaan hän on todella söpö.
Mutta minua epäilyttää? Hän on huomattavasti nuorempi kuin minä, lähes 10 vuotta. Hän ei ole saanut edes ammattikoulua loppuun, vaan tekee työkseen vähän niitä ja näitä satunnaisesti. On kylläkin kuulemma hakenut nyt opiskelemaan. Henkisellä puolella osittain meillä kyllä natsaa, mutta hyvin paljon on eriäväisyyksiä. Luultavasti johtuen suuresta ikäerosta. Suurin ero on ehkä koulutuksen ja työelämän arvostuksessa. En kyllä vaadi akateemista koulutusta, mutta haluaisin kyllä että mahdollinen puolisoni omaisi edes jonkinnäköisen ammatin ja kävisi töissä tai opiskelisi.
Toisaalta olen ihastunut häneen ja haluaisin vain antaa mennä, osakseen vain siitä syystä, että saisin kokemuksen seurustelusta. Mutta rationaalinen puoleni sotii kokoajan vastaan. En pysty (ainakaan vielä) täysin antautumaan suhteelle ja uskomaan, että olisimme pitempään yhdessä. Pelkään, että jossain vaiheessa huomaan, että seurustelusta ei nyt mitään vain tule ja joutuisin satuttamaan häntä pahemmin kuin siten, että nyt pistäisin pelin poikki.
Puhtaasti itsekkäästi ajatellen tästä suhteestahan ei olisi kuin etua: pääsisin kokekeilemaan seurustelua, saisin nauttia kauniin naisen läheisyydestä ja saisin parisuhde CV:ni paljon kaivattua täytettä. Mutta en pysty ajattelemaan tilannetta vain omasta näkökulmastani, pakko toisenkin tunteita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kannata! Ripottele vain tuhkaa yllesi ja ole yksin. Olet tainnut vain nähdä unia, eikai kukaan voi atm:ään ihastua.
ehkä se nainenkin osaa ajatella. Jos teillä ei menisi hyvin niin kyllä hän myös sen huomaisi ja haluaisi erota.
Mietit aivan liikaa..
Anna olla ja tyydy jatkossakin runkkaukseen!
Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa. Nuorempi nainen saattaa olla minusta kiinnostunut. Olen aikaisemmin pilannut mahdollisuuteni vastaavassa tilanteessa yöianalysoimalla tilannetta ja tekemällä itsekseen päätöksen ettei tästä mitään voi tulla. Nyt ajattelin antaa mennä ja nauttia neidon seurasta ja katsoa tuleeko mitään sen ihmeempää. Jos ei tule, niin olempahan kokemusta rikkaampi ja olen tutustunut taas uuteen ihmiseen paremmin.
Yrittäisit oman ikäisiä! Pistää vihaksi tollaiset teinien perään kuolaajat.
Ei helvetissä kannata, jos ei ole just täydellinen nainen ja täydellinen suhde ja jos sitä ei voi matemaattisella kaavalla todistaa jäännöksettömästi.