Poissaoleva olo

Paniikkihäiriö?

Onko niskasi jumissa? Kääntyykö pääsi kaikkiin suuntiin normaalisti? Itselläni tuo aiheutui vain jumissa olevasta niskasta.

Saaataa liittyä ikääkin, Lapsuus ja aikuisuus taistelvat keskenään. Sinulla on kotona oma kotirooli ja sitten koulussa ja kodin ulkopuolella sitten taas oma. Koetko turvattomuutta ja yksinäisyyttä kodin seinien ulkopuolella. Kyllä samanlaisia tuntemuksia oli itsellänikin tuossa iässä. Varmaan oman kodin miljöö (kotini oli maalla) poikkesi niin paljon ikätovereiteni taustasta.
Kun asia noin tuore niin ja tullut äkkiä niin siihen täytyy liittyä jotian. Onko sinulle sattunut jotain kodin ulkopuolella viimeisten vuosien aikana ja entiset muistot putkahtelvat pintaan? Saattaa olla myös jotian lapsuuteen liittyvää?
Sinun kannattaa varata aika koulukuraattorille tai psykologille? Ei kannata jäädä kauaa ihmettelemään.

Olen sitä mieltä, että liittyy juuri murrosikään. Epätodellinen olo on yksi termi kuvaamaan tuota asiaa. Aikuistuminen sekä ristiriita itsenäistymisen/ vanhemmista riippuvuuden välillä pitäisi ratkaista ym. Nuoruus on vaikeaa aikaa, mutta apua voi saada esim. psykologilta.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla jo lapsella kun hän syntyy....

"Kotona olo on ainakin suunnilleen normaali, mutta aina kun astun pois omalta pihaltani niin tämä olotila iskee päälle ja alkaa ahdistaa. Tämän takia en uskalla lähteä mihinkään."

Psyykkisestä häiriöstä voi olla kyse, jos kotoa lähteminen ahdistaa. Moniin psyykkisiin ongelmiin liittyy epätodellinen olo. Kilpirauhasen vajaatoimintaa voi tietysti olla myös, mutta mitään varmoja diagnooseja täällä netissä ei kukaan pysty antamaan, eli lääkäriin kannattaa mennä jos ahdistaa liikaa.

Mulla on melko samanlainen olotila ollut tässä nyt muutaman kuukauden (olen 14v poika) Koiramme kuoli ennen kesää ja tapahtunut muutakin isoa ja merkittävää, mutta sitten kerran kerroin lääkärille tästä ja hän oli sitä mieltä että liittyy murrosikään ja voi olla myös monen sattuman summa, mutta ei kuulema ole pelkoa vajiksesta tai paniikki/ahdistushäiriöstä. Elämässä tulee välillä olotiloja, hyviä, huonoja, outoja jne. Mutta sen olen oppinut, että kun pystyy psyykkaamaan itsensä ajattelemaan jotain muuta, niin ainakin minulla tuo olo helpottaa aina! Lähtekää vain iloisesti liikkeelle, jos ei auta niin hakekaa ammattiapua! Nyt minulla on alkanut menemään ohi olot! Elämä on vähän niinkuin jousipyssy, ensin negatiiviset asiat vetävät sinua taaksepäin ja saatat tuntea masennusta, mutta joku kaunis päivä "jousipyssy" laukaisee sinut kauas ongelmistasi ja pääset elämässä eteenpäin! Itselläni kaverit ja vertaistuki ovat laukaisseet minut eteenpäin ja olen päässyt pois ahdistuksesta! (Olen joutunut olemaan joulustakin pois epätodellisen olon takia) Nautinnollista syksyä ja talvea vaan kaikille! NAUTTIKAA

Paniikkihäiriötä minäkin epäilen. Vaikka ei paniikkikohtauskia olisikaan tullut. Paniikkhäiriön oireita on juurikin ahdistus ja epätodellinen olo. Minulla on paniikkihäiriö, olen kärsinyt siitä nyt reilu kaksi vuotta. Sain lääkityksen ja nyt on kaikki melkein hyvin. Toivottavasti sinulla ei muita oireita ilmene, vaan pääset helpommalla. Oon itsekkin tällä hetkellä 17.

Psyykkisenä oireiluna pitäisin. Mielestäni se ei kuitenkaan automaattisesti ole äärimmäisen vaarallista, vaikka olisikin pelottavaa. Itsellänikin oli nuorena usein sellainen olo, helpotti vanhemmiten. Itselläni on tosin psyyken diagnooseja, mutta ne on tehty vasta myöhemmin (tosin samat asiathan ovat olleet silloin jo vaikuttamassa).

Jos kyseinen olo tulisi ihan milloin ja missä vaan, niin voisi olla myös epileptista oireilua. Mutta on niin tilannekohtainen, että on mielestäni mielen rakentama tila. Sanottakoon, että itselleni tulee aina tuskan hiki ja voimattomuus heti, kun olen sulkenut kotioven. Olo helpottuu kyllä hetken päästä, kun pääsen liikkeelle. Kotona jaksan puuhailla, liikkuminenkin ulkona menee hyvin, ja jopa paikallaan istuminen vieraassa paikassa, mutta esim. kaupoissa kierrellessä olo voi olla välillä kamala. Enkä todellakaan ala syödä tähän vaivaan tarpeetonta kilpirauhaslääkitystä, kuten jotkut tuntuvat suosittelevan. Oire on psyykkinen. Kotona helpottaa.

Suosittelisin, että käyt juttelemassa asiasta lääkärin kanssa. Voi hyvinkin olla, että vaikka pari tapaamiskertaa psykologin kanssa riittää antamaan sinulle keinoja hallita outoa tunnetta. Nythän käy helposti niin, että outo tunne alkaa hallita sinua, ja rajoittaa elämääsi. Jos et halua lääkkeitä (en ensisijassa suosittele), niin sano se. Mielialalääkkeitä määrätään helposti, eivätkä ne ole vaarattomia.

Viikko sitten odotin bussia Kampissa. Vieressäni oli kaksi nuorta naista, joista toinen sanoi, että kauheaa kun on taas epätodellinen olo. Hän oli ihan normaalin, etteipä jopa erittäin hyväkuntoisen näköinen nuori nainen. Käsitin hänen puheestaan, että olisi tehnyt jotain rankkaa treeniä, eli liittyi sen jälkivaikutuksiin. Mutta pointti on siinä, että hän ei ollut sen kauhistuneempi tilanteesta, vaan kertoi sen kaverilleen. Eli ehkä sinäkin voit tehdä jonkin "tempun", kun tunne tulee. Sen sijaan, että lukkiutuisit kotiin, mikä on riskinä. Psykologi auttaa tässä asiassa.

Voi olla vaan nuoruuden epävarmuutta. Joskus tuolloin voi tulla panikkihäiriön oireita. Älä tarkkaile itseäsi sillä panikkihäiriöisellä on usein liian kova itsetritiikki ja hän alkaa tarkkailemaan kehonsa toimintoja ja ahdistuu sitten ihan luonnollisista tuntemuksista.
Kun ihminen nyt ei ole kone ja onneksi ihmisen fysiikka säätelee oikein hyvin itse itseään ja vahtimalla kehoaan aiheuttaa vaan epäjärjestystä fysikkaansa.

Puhu nyt ihmeessä jonkun kanssa tuntemuksistasi. Jo se voi auttaa, että kerrot asian jollekin toiselle. Entä vanhempasi, etkö voi keskustella heidän kanssaan tuntemuksistasi.

Ja vielä, kaikilla ihmisillä on jossakin vaiheessa elämäänsä omituinen olo.

Olen 45v ja minullakin on samanlainen olotila, joka on jatkunut jo useamman vuoden.
Muutaman kerran olo on ollut "normaali" ja silloin sitä onkin ihmeissään, että tällaistako normaalilta tuntuva olo on, kun ei ole sitä omitusta oloa.
Kotona omissa oloissa olessa ei ole vastaavaa oloa, mikä tulee, kun menee kaupaan tai muualle julkiselle paikalle.
Miten tuota oloa kuvailisi, vähän sellainen poissaoleva horrosmainen tunne, että joutuu nipistämään itseään, että herää tuosta olotilasta.
Ajatus ja mieli on jollakinlailla lukkotilassa, eikä sosiaalisesta kanssakäymisestä tule mitään.
Haittaa kyllä totaalisesti seurustelua, joten siitä syystä olen yksinäinen, koska on aivan totaalisen mahdotonta lähestyä naista, koska menen aivan lukkoon, enkä kykene keskustelemaan, eihän kukaan nainen sellaista miestä halua.

Tuottaa myös vaikeuksia ratkaista matemaattisia tai muita tehtäviä, joissa täytyy miettiä ratkaisia tehtävän suorittamisessa.
Tuntuu, kuin pää olisi tyhjä, eikä saa kertakaikkiaan mitään aikaan.
Jollakinlailla ajatus seisoo ja pysähtyy, tulee tunne, että tuijottaa vaan suoraan eteen.
Välillä vaipuu omiin ajatuksiin ja ympäröivä maailma katoaa.
Joka ei ole tällaista tunnetta kokenut, niin on aika vaikea sitä ymmärtää.
Pää on välillä kipeä ja sellainen höntti olo.
En tiiä onko väsymyksellä osasyy oireisiin.
Onhan sekin käynyt mielessä, että päässä on joku kasvain, mutta oireina ovat kova päänsärky ja pahoivointi, varsinkin aamulla.

Aika monesti on zombimainen olo.