Miksi nainen ei pysty olemaan tuntematta?

"Haluaisin oppia suhtautumaan hommaan yhtä keveästi kuin miehet kykenevät."

Jos tietäisit minkä hinnan miehet joutuvat maksamaan "kykenemisestään" joka itseasiassa on kykenemättömyyttä, olisit lopunikääsi tyytyväinen että tunnet elämäsi.

Vai kuvittelitko että mm.itsemurhat miesten keskuudessa johtuvat ihan vain siitä, että ovat varustetut erinäköisillä sukupuoli-elimillä?

Pitäisikkö laittaa homma katkolle, jos tiedät että toinen ei halua mitään vakavampaa. Särjet vaan itsesi pahasti loppu pelissä. itsekkin moisessa tilanteena olleena, jos mies ei halua muuta kuin seksiä ja panee välillä muitakin, silloin se seksi on vain seksiä.

Inhimillinen ihminen on varustettu tunteilla, sisäänrakennettuja juttuja. Mieähistä en tiedä, aivorakennehan on erilainen, ehkä sieltä uupuu tunnepuoli, taju tunteista ja tunnelmista.

Miksi jotkut ihmiset ei pysty olemaan panematta? Itse olen suhteessa ollessa hurjan seksuaalinen ihminen mutta mitään yhden yön juttuja tai vakipanoja en ole koskaan harrastanut vaikka olisin ollut vuosia yksin.
Olen mies enkä pysty enkä halua pelkkää seksisuhdetta.

Onneksi ihmiselle on annettu pää ja aivot ja niitä olisi hyvä joskus käyttää naistenkin. Järjellä voi ohjailla tunteita, jos haluaa ja / tai osaa. Ehkä miehet suoraviivaisina, putkiaivoisina, pystyvät kylmäkiskoisempaan ajatteluun eli puhtaan ja pelkistetyn järjen käyttöön tunteisiinkin liittyvissä asioissa.

Eikä tämä ole pelkästään paha asia, sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun oma hentoinen järjen äänen kuiskaus alkaa kuulua tunnemössön alta.

Se on helppoa kun seksi on seksi ja jos vian halutaan seksiushdetta niin ei siihen pidä tunteita sekoittaa. Itselläni nuorempana oli vakipanoja ja oli muutama rouvakin joukossa ja kerran yksi rouva kyseli että miksi ei ole pysyvää syhdetta mutta olin muutama kuukausi eroonut edellisestä tyttöystävästi ja ei vakisuhde kiinostanu ja olin vähällä sanoa että kun tästä lahden ja jos rappukäytävässä tulee nainen vastaan ja ehdottelee seksiä niin voin hänetkin hoidella mutta hienotuteisuuttani jätin sanomatta. Se vakipano loppui kun löysin hyvän naisen ja siitä on yli 20v ja jatkuu.

Tätä olen minäkin miettinyt miehenä. Meillä ei varsinaisesti ole avointa suhdetta, mutta vaimollani rakastaja minun luvallani. Itse en erinäisistä syistä pysty tyydyttämään kaikkia vaimoni seksitarpeita.

Olisi täydellistä jos rakastaja voisi tuoda puuttuvan elementin suhteeseemme. Mutta ei niin tunnu käyvän. Vaimoni on jo rakastunut mieheen kaikin tavoin. Tavallaan arvasin, että niin tulee käymään. Erosta ei ole vielä puhutta, mutta kaiketi sekin päivää on lähellä. En olisi halunnut jäädä yksin, mutta minkä enää teet

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itselläni on hyvä tilanne. Olen hyvä ystävä ex-miesystäväni kanssa, mutta mulla ei ole seksiä enää hänen kanssaan. Luulin, etten kaipaisi seksiä enää, mutta tapasin ihan sattumalta miehen, jonka kanssa on erittäin voimakas eroottinen lataus. Tapaamme pari kertaa kuussa ja meillä on aivan ihanaa.
Jotenkin miehen pitää olla niin voimakas aisteissaan, muuten nainen kyllästyy. On ollut tarjolla uusia miesystäviä, mutten halua ketään, koska en ole tavannut koskaan ketään toista, jonka kanssa seksi maistuu niin hyvälle. Siis tämä sopii minulle, mutta en välttämättä haluakaan enempää. Mieskavereita mulla on paljon, mutten halua seksiä heidän kanssaan.

Itselläni on ollut yli vuoden seksisuhde mieheen. Erinäisistä syistä normaali suhde ei ole ollut vaihtoehto meidän tapauksessamme, mutta seksia olemme harrastaneet säännöllisen epäsäännöllisesti.

Sängyn puolella kemiamme mätsäsivät paremmin kuin hyvin ja seksi oli upeaa. Muiden kanssa emme ole harrastaneet seksiä niinkään, sillä se tuntuisi väärältä. Minä olen pariin otteeseen tapaillut muita miehiä, mutta olemme sopineet asiasta seksikumppanini kanssa etukäteen ja pistäneet homman tauolle. Jutuista ei kuitenkaan aiemmin tullut mitään ja jatkoimme seksisuhdetta kuin ennenkin.

Alussa olin erittäin ihastunutkin mieheen, mutta nyt olemme hyviä ystäviä. Minusta tuntuu että muiden miesten tapaileminen kuoletti tunteeni. Molempi parempi, sillä normaalia suhdetta en olisi seksipartnerini kanssa pystynyt rakentamaan. Avoimuus ja eritoten rehellisyys on ollut seksisuhteemme perusta, ja hyvä näin. Asioista on keskusteltu suoraan, myös siitä, että kaipaan myös muunlaista läheisyyttä kuin petijumppaa. Sitä me emme valitettavasti pystyneet toisillemme antamaan. Harkitsemme tällä hetkellä suhteen lopettamista, sillä tällä kertaa olen tavannut upean miehen, jonka kanssa voisin aloittaa oikean suhteen. Seksikumppanini tukee minua päätöksissäni, mistä olen todella iloinen. Haikeaa on tietenkin sanoa hyvästit, mutta ehkä se on pitemmän päälle parempi molemmille :)

En sanoisi, että olen harrastanut tunteetonta seksiä. Tunteet vain muuttuivat romanttisuudesta ystäväksi. Helpompaa oli "kovettaa" itsensä tapailemalla muita miehiä. Vasta silloin avasin silmäni todella sille, että meistä ei koskaan tulisi mitään. Se ei kuitenkaan ole aina paha asia, ja olen tällä hetkellä onnellisempi kuin pitkään aikaan. Suurin syy siihen on mies, johon olen korviani myöten ihastunut, ja se, että entinen seksikumppanini tukee minua.

Mikäli kyseessä on kaksi sinkkua, jotka harrastavat seksiä ja sitten kun toinen tapaa jonkun jonka kanssa haluaisi seurustella eikä seksiä enää harrasteta muiden kuin seurustelukumppanin kanssa niin missä ongelma? En tajua tuota "muista kertoa" kommenttia. Tietysti kaksi sinkkua saa harrastaa seksiä vakituisesti keskenään. Se on turvallisempaakin kuin jokin yhden illan ilojen etsiminen. Itse en sellaista haluaisi. Enkä vaihtaa kumppania jatkuvasti. Seksiä kuitenkin tekee mieli usean vuoden jälkeen. Takana ero ja pitkä yksinäisyys. Seksikumppanini on ystäväni, mutta emme ole muutoin toistemme tyyppiä. Seurustelumielessä. Haluamme toisiamme ja hengailemme yhdessä (kaupassa käynti, juhlat, elokuvat, ruoan laitto, ajeleminen, tapaamme toistemme perhettä ym.), mutta emme voisi seurustella. Silloin emme varmasti kestäisi toisiamme. Ja minä olen ihastunut toiseen, ystäväni rakastunut toiseen. Tähän saakka sujunut hyvin.

Vakipano on sama kun jakorasia, jota kaikki panee vuorotellen, ei siinä ole tunteilla väliä ketä panee.

Olen nainen...päälle 40 ja minulla on kaksi "vakipanoa". Eivät tiedä toisistaan eikä se oikeastaan heille kuulu koska ei olla lupauduttu mihinkään.
Minulla on jonkinlaisia tunteita heitä kohtaan...enemmän kuitenkin ystävyyttä.
Ongelmaksi on nyt muodostunut toinen, joka väittää olevansa rakastunut ja haluaisi enemmän...
itse en ole valmis uuteen suhteeseen monen vuoden avioliiton ja raskaan eron jälkeen.

Miulla oli justiinsa vuoden mittainen seksisuhde. Aattelin, että sopii elämäntilanteeseen äärimmäisen hyvin ja on ollut joskus ennenkin, mitään sen isompia tuntemuksia.

Sitte huomasinkii, että pöllö menin ja ihastuin.. ja monesti mietin, että pitää lopettaa.. ja siltikin kaipasin myös seksiä elämääni ja taas ratkesin.

Miehelle kerroin kyllä tunteistani ja oli jo kuitenkin täysin selvää ennen sitä, että olin hänelle vain se pano. Joten viimein päätin lopettaa koko jutun.. Jos alkaapi tulla tunteita niin kyllä miusta on ihan reilua, että niistä sitten sanoopi.. ja kun toisella ei tunteita ole, niin on järkevää lopettaa kokonaan.

Seksi on vain mekaanista äheltämistä, johon ihmiset ja jotkut eläimet liittävät tunteita. Pystyn siis harrastamaan seksiä ilman rakkautta.

Jotkut miehet eivät käsitä sitä, että munan antaminen ei kaikkien naisten mielestä kerro tykkäämisestä tai rakastamisesta, koska parisuhdeoppaat rummuttavat vain sitä, että nainen harrastaa seksiä vastaanottaakseen rakkautta ja osoittaakseen rakkautta. Että karkeasti sanoen, seksillä mies välttyy helposti sanomasta ne kolme pientä sanaa, "minä rakastan sinua":

Itselläni on ollut vuosia mies, jonka kanssa kulutan aikaani. Ilman muuta kaikesta huolimatta minä hänestä välitän ja olen kiintynytkin. En usko, että "eroamme" koskaan, niin kuin parisuhteessa erotaan, mutta jos tapailu päättyisi, niin olisin varmasti siitä murheissani jonkin aikaa, koska olen inhimmillinen.

Mulla kävi päinvastoin kuin monella täällä: rakastuin vasta muita miehiä tapailtuani. Suhde on ollut hyvin nurinkurinen. Se alkoi molempien etsiessä parisuhdetta, oli pätkittäin tauoilla miehen rakastuttua toiseen naiseen ja palattua sitten mun luokseni naisen valittua miehensä. Siinä vaiheessa olin kylmettänyt tunteeni ja suhde oli pelkkää seksiä. Sitten aloin tapailla muita ja huomasin, etten voi ketään muuta kohtaan tuntea mitään. Mies ei halua kuin seksiä edelleenkään - pitää mua vain hätävarana parempaa etsiessään. Itse olen nyt aivan hajalla. Kunpa osaisinkin kertoa, miksi nainen ei voi tunteilleen mitään... Minä ihan oikeasti kuvittelin, että pystyisin pelaamaan samalla lailla kuin mies. Pieleen meni.

Been there: Kuulostaa surulliselta :/ Toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin. Itsellä aika samanlainen tilanne, tosin rakastuin heti mieheen. Mutta sen jälkeen en ole tavannut ketään muuta, joka saisi minut tuntemaan jotain. Mies tapailee toista naista ja edelleen harrastetaan seksiä toisinaan. Mies kehuu kuinka seksi kanssani on taivaallista. Silti se on sitä pelkkää seksiä. Pahin pelkoni on myös juuri tuo, että en tule tapaamaan ketään hänen kaltaistaan. Mutta toivon vilpittömästi onnea sinulle ja siihen, että tilanne ratkeaa !

oivoij: olen tullut siihen tulokseen, että ainoa keino päästä tästä tilanteesta on katkaista välit kokonaan. Samalla menetän kuitenkin myös ystävän - eikä ihmistä, jota rakastaa, ole muutenkaan helppo leikata pois elämästä. Toivottavasti kohtalolla on vain kiero huumorintaju ja me molemmat löydämme vielä jonkun, joka rakastaa meitä niin kuin toista ihmistä pitäisi rakastaa, ja me pystymme rakastamaan takaisin. Epätoivoinen rakkaus tekee niin pohjattoman surulliseksi.

No, minä olen nainen ja sama ongelma miesten kanssa. On ollut panokavereita, vakituisia, ja on sovittu että "ei mitään vaateita nyt eikä myöhemmin". Mutta jossain vaiheessa alkavat äijät aina kuinka "sun kanssa on niin helppo olla ja puhua".. ja plaa. Seuraava vaihde:"eiks me voitais sopia että meillä on vakisuhde keskenämme". Ja siitä se painostus on sitten syventynyt ja kaikki se mitä on yksissä tuumin lähdetty alun alkaen hakemaan, onkin äkkiä poissa. Minä kun en todellakaan halua mitään muuta kuin reilua ystävyyttä ja humoristista, hauskaa, molemminpuolista henkistä ja fyysistä vuorovaikutusta ilman sitoomuksia, lupauksia, liikoja uteluita. Hauskanpitoa arjen keskelle. Onneksi jotkut hiihtävät samoja latuja ja kaikki toimii :)