Olen katkera ja tiedän sen.

Siksi alkaa jo olla vaikeaa lähestyä uusia ihmisiä, kehua ja arvostaa heitä, ehdottaa jtkn jne.

Sinkkuus katkeroittaa.

Kun pääsisi edes kerran eläessään kokemaan seurustelusuhteen hyvät ja huonot puolet ja mahdollisesti kokeilemaan seksiä, mutta kun ei. En voi vetää lopullisiakaan johtopäätöksiä niistä, koska olen aivan kokematon, enkä pysty hillitsemään ylitsepursuavaa katkeruutta enää oikein millään.

Ja olen 19-vuotias nuori mies.

Ja mainittakoon vielä, että en ole vasta 19, vaan JO 19, eikä mitään ole vieläkään tapahtunut. Elämä näyttää valuvan hyvin äkkiä hukkaan. Mielessäni lyön ihmiskuntaa turpaan, mutta en käytännössä, koska jotkut sivistyneeksi itseään kutsuvat ovat aivopesseet päähäni omantunnon.
7247
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

"Sinkkuus katkeroittaa."

Vai menisikö niin päin, että katkeruus sinkkuunnuttaa?

Oikeastaan en osaa antaa järkeviä neuvoja ap:lle, vaikka luulen olleeni aika samanlaisessa tilanteessa tuon ikäisenä. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin jotain hämärää tajunnanvirtaa :).

Silloin alle parikymppisenä tein päätöksen, että minun tarvitsee tehdä ITSELLENI jotain. Kun nyt reilu kymmenen vuotta tuosta arvioin tilannetta, ja vertaan tuota päätöstäni siihen, että olisin jäänyt vellomaan tuohon sen hetkiseen olotilaan - ja pahimmassa skenaariossa vellomaan muiden kaltaisten kanssa esim. tälle palstalle - oli tuo päätös kannattava.

Eli suosittelen:
- EI kannata jäädä tälle palstalle
- kaikkiin omiin ajatuksiin ja uskomuksiin, joiden mukaan tilanne on toivoton, ei muutu, mikään suhteen yrityskään ei tule onnistumaan jne, jyrkkä torppaus ja vastakysymys MIKSI MUKA EI?
- realistinen omien piirteiden tsekkaus: oisko käyttäytymisessä, ulkoiseissa olemuksessa tms, muutettavaa - tässä voi olla apua kavereista, ystävistä, sisaruksista

Joo, olin toivoton ja katkera jo 18-vuotiaana kokemattomuuden ja ylitsepääsemättömältä tuntuvan ujouden (jouduin lopettamaan jopa koulunkäynnin tuosta syystä) vuoksi, mutta en voi sanoa, että olisin sitä enää. Ihmiskuntaa ei tarvinnut vetää turpaan, eikä muiden ihmisten tarvinnut muuttua, vain minun itseni piti.

Äänestä

Noin mäkin ajattelin alle parikybäsenä, kun vertailin itseäni muihin ja löysin itsestäni vain negatiivisia asioita. Halusin kuolla ja ties mitä, mutta niin sitä vaan ollaan tällä pallolla vielä 36-vuotiaanakin, takana 3 pidempää parisuhdetta ja isyyskin eli mulla on poika ja mä olen nyt aivan eri ihminen kuin silloin nuorena.

En mä voinut kuvitellakaan itselleni tällasta historiaa sillon, alle parikybäsenä, tietenkään, koska olin kaikesta vielä niin pihalla. Sitten eteen tuli tapahtumia jotka johti mikä mihinkin, enkä mä vonut muuta kuin elää mukana.
Niin että, ei se ole mahdotonta, että sullekin alkaa pian tapahtua kaikenlaista, sen kun vaan pysyt virrassa mukana ja osallistut tulevana suvenakin kaikenlaisiin juttuihin jotka sua kiinnostaa, etkä jättäydy himaan murehtimaan tähänastista elämääsi.

Äänestä

asiakaspalvele ja ähki, siinäpä se.

Äänestä

Tavallaan kyseessä on valintakysymys. Taistelenko vääryyksiä ja typeryyksiä vastaan vai luovutanko ja teen kuten muutkin tekevät. Eihän se vaikeaa olisi hankkia seurustelusuhde. Pitäisi vaan hattu kourassa mennä juttelemaan riittävän monelle naiselle, sanoa ne kaikki "oikeat" asiat, olla hauska ja pilke silmäkulmassa ja kaikki muutkin kliseet päälle. Takuulla tärppää jossain vaiheessa vaikka kuinka puistattaisi koko touhu.

Sillähän se varmaan ratkeaisi omalta kohdalta mutta edelleen se epätasa-arvo säilyisi. Edelleen miesten täytyisi tehdä kaikki aloitteet. Edelleen ainoastaan naiset saisivat pönkitystä itsetunnolleen ja edelleen miehet nuolevat haavansa yksin.

Äänestä

Olet väärässä. Olet VASTA 19v. Joten jätä ne kitinät pois ja hio asenteesi kohilleen.

Äänestä
  • Kyllähän sen jo tuossa iässä usein huomaa kenestä tulee ATM.

    Äänestä

Monet miehet käy läpi samanlaisia tuntemuksia sinun iässäsi mutta ne menee useimmilla ohi vaikka naista ei löytyisikään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


elävältä haudattu kirjoitti:

Siksi alkaa jo olla vaikeaa lähestyä uusia ihmisiä, kehua ja arvostaa heitä, ehdottaa jtkn jne.

Sinkkuus katkeroittaa.

Kun pääsisi edes kerran eläessään kokemaan seurustelusuhteen hyvät ja huonot puolet ja mahdollisesti kokeilemaan seksiä, mutta kun ei. En voi vetää lopullisiakaan johtopäätöksiä niistä, koska olen aivan kokematon, enkä pysty hillitsemään ylitsepursuavaa katkeruutta enää oikein millään.

Ja olen 19-vuotias nuori mies.

Ja mainittakoon vielä, että en ole vasta 19, vaan JO 19, eikä mitään ole vieläkään tapahtunut. Elämä näyttää valuvan hyvin äkkiä hukkaan. Mielessäni lyön ihmiskuntaa turpaan, mutta en käytännössä, koska jotkut sivistyneeksi itseään kutsuvat ovat aivopesseet päähäni omantunnon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu