välimatkaa 400km

Iortto

Kaukosuhteessa on se "huono" juttu, että oikeasti on pakko luottaa toiseen ihmiseen suunnilleen sata prosenttisesti. Epäily ei auta eikä siihen kuitenkaan voi saada varmuutta jos kerran toisen sanat eivät ole tarpeeksi vakuuttamaan. Sinuna lähtisinkin ehkä miettimään että onko kaukosuhteessa oleminen sopivaa sinulle. Jos hän ei ole käyttäytynyt mitenkään epäilyttävästi niin miksi sinua mietityttää? Siksikö, että itselläsi on tarve totetuttaa seksuaalisuuttasi useammin kuin mitä kaukosuhde sallii ja oletat että mies kokee asian samalla tavalla. Jos ei tämän takia niin mistä ne epäilykset kumpuaa?

Sanoisin että sinun kannattaa keskustella aiheesta hänen kanssaan vakavasti, niin kuin vissiin olet jo tehnytkin. Vaikkapa siitä että onko hän tosissaan sinun suhteesi kun et siitä näköjään ole varma. Mutta jos ei miehen vakuuttelut riitä niin mikä sitten riittää? Omasta mielestäni jos on suhteessa tosissaan niin jaksaa kyllä odottaa toista kuukausiakin vaikka olisi kuinka seksuaalisesti aktiivinen. Sinullakin on vissiin käynyt mielessä pettäminen, joten ehkä vain heijastat omia ajatuksiasi siihen mieheen. Luottamus on kuitenkin se tärkein joten jos et pysty uskomaan häntä niin kannattaako suhdetta jatkaa? Kaikki muu näyttää kuitenkin suhteessanne ihan hyvältä, kun keskustelettekin päivittäin. Mietipä onko ongelma omien korvien välissä.

Olen itse ollut nyt pari vuotta kaukosuhteessa, tapaamisten välillä usein kuukausia, joten ihan kokemuksesta puhun. Seksin suhteen sinun ei sinänsä pitäisi olla huolissasi koska sitten kun taas tapaatte niin sitähän riittää monta kertaa päivässä. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. ;) Mutta jotkut ihmiset vain ovat sellaisia että heille pidemmät tauot asian suhteen ovat melkeinpä mahdottomia. Eikä siinä ole mitään pahaa, kaukosuhteeseen ei sellaisen kuitenkaan kannata ryhtyä jos siinä ollaan vakavasti mukana.

Minullakin on kaukosuhde ja tällä hetkellä se on molemmille sopiva vaihtoehto, enkä edes ajattele yhteen muuttamista, koska molemmilla on oma arki töineen muualla. olemme tällä hetkellä onnellisia näin ja tapaamme kuin töiltä ehdimme.
Mitä tulevaisuus tuo ,,, en ole murehtinut.

Yleisesti ongelmana on varmasti jossakin vaiheessa näissä kaukosuhteissa se, että toinen ei enää halua elää kaukosuhteessa. Mitäs sitten? kumpi muuttaa vai jatkuuko suhde samanlaisena hamaan tulevaisuuteen?
Tai mahdollisesti toinen löytää uuden kumppanin asuinkaupungista...

Jos 400km saa aikaan sen ettei tapaamaan pysty kuin noin harvakseltaan, on tuo ilmiselvä merkki siitä, että joko toinen tai kumpikaan ei edes halua suhteen toimivan. Mitenkähän teille kävisi esim.jenkeissä, missä välimatkat voi olla huomattavasti suuremmat jopa toimivissa suhteissa :D

jaa että toi on kaukosuhde, no kokeiles sitten mun tilannetta missä välimatkaa on jotain 9000km
mutta niin vaan jotenkin ihmeessä ollaan vieläkin yhdessä koska olemme kuin luodut toisillemme
vuosi on siitä kun viimeks tavattiin

Onpa tuota 600 km välimatkaa, mutta poiskaan ei osaa eikä hentoa, eikä tuottaa toiselle pahaa mieltä. Tapaaminen kerran 1-2 kuukaudessa, vähän ongelmallista intiimien suhteiden kanssa. Muuttamista en edes harkitse, asumisolot ja taloudenpito täysin erilaista... mihinkä lie vielä kääntyy