Valtaosa pariskunnista löytävät toisensa parikymppisinä joko kaveri-tai opiskelupiireistä. Tuttuun tai puolituttuun ihmiseen on paljon helpompaa tutustua romanttisessa mielessä kuin täysin tuntemattomaan.
Jos ei omaa laajaa kaveripiiriä ja mahdolliset opiskelut keskeytyvät tai jäävät kokonaan väliin, on hyvin todennäköistä, että jää totaalisen yksin ja erakoituu.
Jos ei omaa laajaa kaveripiiriä ja mahdolliset opiskelut keskeytyvät tai jäävät kokonaan väliin, on hyvin todennäköistä, että jää totaalisen yksin ja erakoituu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Älä jää yksin. Mene vaikka jonkun harrrastuksen pariin tutustumaan ihmisiin.
Näin aikuisena syrjäytymistä on enää vaikea korjata kun on poissa kaikista hiton verkostoista, porukoista, piireistä jne.
Harvemmin niissä harrastuksissa oikeasti tutustuu ihmisiin.
Ainakin itse olen persoonaltani 100% introvertti. Eli edes töissä tai jossakin harrastuksessa en olisi taitava juttelemaan ihmisten kanssa ikäänkuin se tulisi luonnostaan, ja tästä syystä myös ihmiset pyrkivät selvästi välttelemään seuraani.
Olen huomannut että toiset ihmiset viihtyvät sellaisten seurassa joilta seurallisuus tulee luonnostaan. Vain ansaitsemalla paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa saa esimerkiksi ryhmässä puheenvuoron. Olen "puolitieteellisesti" tätä testannutkin.
Kun työkaverit juttelevat vaikka 5 hengen porukalla, jokainen saa vuorollaan suunvuoron. Mutta mihin väliin minä yritänkin sanoa, jotain toiset puhuvat päälle ja ignooraavat totaalisesti että minä olen puhumassa. Jos haluan saada jotain sanotuksi, joudun puhumaan kilpaa päälle ja usein pääsen lauseen loppuun, ennenkuin toinen tajuaa, että minä olin puhumassa ja antaa vaivautuneesti suunvuoron.
Olen kanssa introvertti ja arka. Nautin yksinäisyydestä tiettyyn pisteeseen asti mutta liika on liikaa!
Tuo harrastusläppä on suurimpia urbaaneja myyttejä. Ihmisten pariutuu koulussa, työpaikalla ja baarissa eikä missään vitun "harrastuksissa". Mitä en harrastukset edes on missä tätä pariutumista tapahtuu? Zumba? Postimerkkeily? Suunnistus?
Lukupiiri.
Onko sellaisia oikeasti olemassa muualla kuin netissä?
Ja aikuisena sitten onkin hirveän paljon ihmisiä sua estämässä mihinkään liittymästä? ;)
Aikuisuudessa _voi_ hankkiutua eroon lapsuudessa opituista toimintamalleista. Ei tartte olla enää se koulukiusattu yksinäinen reppana. Ei oikeest tartte. :)
Onhan sitä työpiakoilla yms. oma nokkimisjärjestyksensä.
Kirjastoissa ainakin pääkaupunkiseudulla. Jos sun lähikirjastoissa ei ole, ehdota että perustavat.
Mutta ei tartte mennä siihen samaan rooliin enää. Itseään voi kehitttää sosiaalisesti ja mennä esim. terapiaan purkamaan pahempia traumoja. Me ei onneksi olla lapsuutemme vankeja. :)
Kaikista ei vaan pidetä vaikka olisi kuinka asiallinen.
En usko, että haluaisivat lukea samoja kirjoja kuin minä ja minua ei kiinnosta keskustella Rosa Liksomin uusimmasta. Tuskin siellä nuoria naisia muutenkaan on, paitsi ehkä joku rillipäinen jungfrau pippurisumuttimensa kanssa.
Lukupiirissä en koskaan ole ollutkaan. Tuskin sielläkään naisiin tutustuu pariutumismielessä, mutta voisi olla kivaa puhua muiden ihmisten kanssa jostain kirjoista.
Aloittaja on todellakin väärässä. Suurin osa 20 vuotiaiden liitoista päätyy eroon ennen kuin täyttävät 25 vuotta. Ja todella pieni osa pareista jää yhteen yli 30 vuotta täytettyään. Muutenkin nuo kouluaikojen seurustelut loppuvat yleensä muutamassa vuodessa. Suurin osa opiskelijoista ei edes seurustele tai löydä seurustelukaveria.
Tunnen yhden pariskunnan joka on ollut yhdessä lukio ajoista saakka, ja ainakin 10 pariskuntaa jotka ovat eronneet ennemmin tai myöhemmin.
Eli aloitus on totaalista paskaa.
Varsinkin, jos pitää tuollaista asennetta jo valmiiksi.
Kun jo etukäteen päättää, että joku ei toimi ja jättää sitten kokeilematta, niin voi ainakin olla hyvillä mielin(?) oikeassa.
Nyt puhuttiin kumppanin löytämisestä eikä suhteen kestävyydestä.
Harrastuksissa tutustuvat ne, jotka harrastuksissa tutustuvat. Vain ihmisiä tapaamalla voit pariutua. Muuta mahdollisuutta ei ole, sori vaan.
Hauki on kala.
Näitä juttuja lukiessa tulee usein mieleen, että ihmiset haluaisivat löytää sen oikotien. Että voisi skipata sen tutustumisvaiheen. Sen, mikä vaatii sitä pelottavaa sosiaalisuutta.
Ehkä jossain rajatulla harrastusfoorumilla voi tutustua ensin niin että juttelee vain jostain aiheesta, mutta sittenkin, missä vaiheessa se kiinnostus herää? Ja moniko täällä on missään harrastusfoorumeilla missä olisi riittävästi halutun sukupuolen edustajia?
En vieläkään tiedä mitä ne harrastukset on, joissa ihmiset pariutuu. Lukupiirit?
Suurin osa parituu koulussa, työpaikalla, baarissa tai ystäväpiirin kautta. Nuo harrastusjutut on ihan marginaalisia ja hakuammuntaa. Jos sanot, että "harrastuksissa tutustuvat ne, jotka harrastuksissa tutustuvat" niin se on aivan sama kuin sanoisit, että ihmiset pariutuvat ketkä pariutuvat. Tuon tautologian informaatioarvo pyörii kehässä eikä tuo mitään uutta mihinkään.